Tällä viikolla olemme saaneet iloita hienosta päätöksestä: valtio tulee rahoittamaan raidejokeria. Tämä on seudun kannalta arvokas ratkaisu ja osoittaa elinkeinoministeri Olli Rehnin harkintakykyä ja näkemyksellisyyttä.

Tästä odottamattomasta kaupunkiavauksesta innostuneena ja samalla ministeri Vehviläisen maakunta-avauksia kuunneltuani liitän tähän otteen reilu viikko sitten puheenjohtajan ominaisuudessa pitämästäni avauspuheesta Sdp Helsingin @työkokouksessa. Se on kaupunkien hätähuuto ja samalla myös haaste kaupunkiseutujen medialle ja kansanedustajille. Ääntä! Nyt!

***

Sdp Helsingin pj Pilvi Torsti 16.1.2016 @työkokouksessa:

”Toisena siana haluan todeta yhden minusta isoimmista meitä liikuttavista poliittisista kysymyksistä juuri nyt. Se on Helsingin ja muiden suurien kaupunkien asema Suomessa. Helsinkiläiset kansanedustajat vaikuttavat halvaantuneen maalaisliittohallituksen jyrätessä. On kysyttävä: kuka puolustaa kaupunkeja.

Kuten piirihallituksemme jäsen Valtteri Aaltonen loistavasti sanoi tällä viikolla: kyse ei ole maakuntien Suomi vs kaupungit vaan maakuntien Suomi vs Suomi. Toisin sanoen, on Suomen edun kannalta katastrofaalista, että hallituksen kaupunkipolitiikan voi tiivistää yhteen sanaan: anti-kaupunkipolitiikka. Ja tämä tapahtuu aikana, jolloin kuusi kasvavaa aluetta Suomessa ovat kuusi suurinta kaupunkiseutua!

Konkreettisesti maalaisliittopersujen antikaupunki-joukkojen työ näkyy niin Hgin yliopiston kohtuuttomana kyykyttämisenä, jonka seurauksena satoja hallinnon pääosin pienipalkkaisia naisia saanee lähtöpassit ja seuraavana jonossa ovat nuoret määräaikaiset tutkijat. Anti-kaupunki-hallitus myös pettää aiemmat sopimukset ja sotkee rakentamista ja kaavoitusta niin Tampereella kuin Helsingissä kuin sopimukset ratikoista Tampereelle ja Pisararadasta Helsinkiin eivät toteudukaan.

Suomen kannalta surkein juttu on keskustan lähellä toteutumista oleva märkä uni eli maakuntien itsehallinto. Soteuudistukseksi naamioitu prosessi alkaa paljastua ja kyseessä voi olla vuosikymmenien vallan ja rahan siirto. Eilinen Ilta-Sanomien päärkirjoitus osui naulan kantaan todetessaan:

”Marraskuisen hallituskriisin jälkimainingeissa syntyi sopu keskustan vuosisataisesta unelmasta: maakuntien itsehallinnosta. Vuonna 2019 Suomessa pitäisi olla 18 maakuntaa, jotka tulevat hallinnoimaan muun muassa terveydenhoitoa, pelastustoimintaa sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimintaa.

Myös verotusoikeutta harkitaan. Valtaa käyttävät maakuntien vaaleilla valittavat valtuustot. Yksityiskohdat selviävät kevään aikana.

Suomalaisen julkisen keskustelun tasoa osoittaa se, että poliittisen historian yksi suurimmista vallankeikautuksista kuitataan todella vähällä väittelyllä. Keskustelua ei käydä siitä, tarvitaanko uutta maakunnallista byrokratiaa vai olisiko voitu kehittää olemassa olevia malleja. Jopa keskustassa on ihmetelty, kuinka helposti uudistus saatiin läpi marraskuun hallituskriisissä.

Kovin poru onkin käyty lillukanvarsista eli siitä, järjestetäänkö maakuntien vaalit henkilövaalina vai Ruotsin mallin mukaisesti listavaalina.”

Helsingin osalta halusin tarkistaa, onko mutu-tuntumani Helsingin äänen heikkoudesta vain mielikuva. Kävin eilen illalla läpi reilusti yli puolet kaikkien helsinkiläisten kansanedustajien kotisivuista ja viime viikkojen ja kuukausien kirjoituksista. Mukaan mahtuivat niin omat edustajamme kuin kaverien johtavat poliitikot.

Ja arvatkaapa mitä? Yksikään helsinkiläinen edustaja ei näyttänyt tarttuneen Helsingin näkökulmasta sen paremmin Helsingin yliopiston kyykyttämiseen kuin älyttömään itsehallintoesitykseen. Ei yksikään.

Rakel Hiltusen, Jan Vapaavuoren ja Osmo Soininvaaran poistuminen Arkadianmäeltä on johtanut siiten, että Helsingin vähäinenkin ääni on hävinnyt eduskunnasta. Ja tämä tapahtuu hetkellä, jolloin Helsingin pitäisi huutaa ennen kuin maalaisliittopersuilu on vienyt tämän maan vuosikymmenien takamatkalle suhteessa urbanisoituvaan kasvavaan maailmaan.

Siksi meidän ääntämme ja meteliämme todella kaivataan nyt. Sitä ei kaivata vain Helsingin vaan Suomen puolesta. Helsinki ei kilpaile Raahen tai edes Oulun kanssa, vaan Tukholman ja Kööpenhaminan. Jos Helsinki ei menesty, ei Suomikaan voi menestyä. Me tarvitsemme täällä soteratkaisut ja hallinnon, joka on tehty Helsingin ja pk-seudun tarpeista, ei Kainuun tarpeista käsin. Ja meidän on vaadittava sitä nyt!

Sdp Helsinki tuleekin rakentamaan 2017 ohjelmasta vahvan kaupunkipoliittisen ohjelman. Puolueelta odotamme kirkasta kaupunkipolitiikkaa ja kuuden kasvavan kaupungin merkityksen ymmärtämistä, jos Suomen halutaan menestyvän. Sdp Helsinki on valmis olemaan kaupunkien kyllä-liike!

Share:
Reading time: 3 min

Alla puheenvuoro ja tekemäni palautusesitys kaupunginvaltuustossa tänään. Aiempi aihetta sivuava blogini täällä.

Palautusehdotus, Torsti Pilvi

Palautetaan valmisteluun niin, että koulujen perustamista ja lakkauttamista koskevien päätöksien osalta mahdolliset toimivaltamuutokset opetuslautakunnan ja valtuuston välillä arvioidaan samassa aikataulussa meneillään olevan johtamisen järjestelmää koskevan uudistuksen kanssa. Päätöksenteko valmistellaan siten, että opetusviraston syksyllä 2015 aloittamat uudet vuorovaikutuskäytännöt ja –prosessit ja niihin liittyvä kehitystyö kouluverkkotarkastelujen yhteydessä viedään käytäntöön ja arvioidaan ennen päätöksentekoa. Lisäksi päätöksenteon valmistelussa etsitään tapoja, joilla kouluverkon tarkastelussa yksittäisen lapsen alakoulun koulupolku on ennakoitavissa 3-6 vuotta eteenpäin. Opetusvirasto ja tilakeskus tekevät valmistelun yhteistyössä.
*

Palautuksen ydin on kolme asiaa

1) otetaan vakavasti koulun merkitys lapsiperheiden arjen toimivuudessa ja edellytetään, että koulupolku pitää voida ennakoida 3-6 vuotta, tämä edellyttää tilakeskuksen ja opevin yhteisvalmistelua ja realistista budjetointia

2) Edellytetään näyttöä opetusviraston parantuneista valmisteluprosseista ennen kuin tehdään muutoksia toimivaltaan. Näin palautetaan myös luottamus opevin valmistelun ja monen kaupunginosan vanhempien välillä

3) tehdään ratkaisut valtuuston ja lautakuntien toimivallasta osana kokonaisuutta, joka myllertynee joka tapauksessa vuoden sisällä

Perusteluja palautukselle on paljon, tässä muutama keskeinen:

Monen alueen vanhemmat ja joskus myös opettajat ovat viime vuosina lähteneet ajamaan asiaansa lähinnä tuodakseen esiin, että päätöksentekijöillä olevissa tiedoissa on ristiriitaisuuksia. Yhteydenotot ovat olleet poikkeuksetta rakentavia, analyyttisia ja kokonaiskuvaa etsiviä. Valmistelussa olleet puutteet ovat olleet satoja lapsia ja miljoonia euroja. Kiitos tästä työstä. Tämä joukko kokee nyt esillä olevan päätöksen ongelmallisena viime vuosien prosessien valossa. Minusta olemme tälle joukolle velkaa harkitun päätöksen, jonka tämä palautus mahdollistaa.

Meillä on meneillään johtamisjärjestelmän uudistus, jossa mietitään, mikä on Helsinki jatkossa mistä me päätämme ja miten. Siksi juuri tässä ja nyt, pitäisin viisaana miettiä kouluasiat ja niistä päättäminen osana kokonaisuutta, joka uudessa järjestelmässä vuoden sisällä muodostuu.

Koulut ovat eri asia kuin päiväkodit tai terveyskeskukset, joista päätetään lautakunnissa. Kouluihin lapset kulkevat itsenäisesti, ne muodostavat keskeisen osa alakoululaisten perheiden arjen toimivuutta ja turvallisuutta. Siksi on paikallaan miettiä kouluihin liittyvä päätöksenteko omista lähtökohdistaan. Myös puheet ”seinistä tai opetuksesta” säästämisestä vaihtoehtoina toisilleen eivät koululaisten arjessa toimi. Seinät eivät opeta, mutta se millainen koulupolku seinien myötä muotoutuu voi olla hyvin merkittävä kasvattaja.

Monissa kouluverkkotarkasteluissa viime vuosina on nähty ristiriitoja tai ongelmia valmistelussa. Ne ovat liittyneet tietokeskuksen tietoihin, tilakeskuksen tietoihin, opetusviraston tietoihin ja toisinaan myös varhaiskasvatukseen. Kaupungin on syytä osoittaa, että nämä ongelmat saadaan korjattua ennen kuin päätöksentekojärjestystä muutetaan. Tämä työ virasto on uuden johdon kanssa on hyvällä alulla ja luotamme siihen.

Share:
Reading time: 2 min

Luvut ja tilanne on karu: nelisenkymmentä tuhatta helsinkiläistä etsii juuri nyt työtä. Työttömyys on läsnä kaikissa ryhmissä eikä katso ammattia tai koulutustasoa. Rajuinta on korkeasti koulutettujen työttömyyden kasvu. Tekemämme vuoden takainen työllisyysaloite on onneksi saanut tukea ja monet sen ideat etenevät nyt kaupungin toiminnassa.

Eilisessä kaupunginhallituksen iltakoulussa kävimme läpi Helsingin tämän hetken työllisyystilannetta. Pari poimintaa:

-Samaan tapaan kuin esimerkiksi päivähoidossa, Helsinki ajaa omaa linjaa myös työllisyyspolitiikassa. Paras esimerkki tästä on nuorisotakuu. Valtio lakkautti, Helsinki jatkaa nuorille suunnatun Respan toimintaa. Tulos: alle 25-vuotiaiden työttömyys on Helsingissä laskenut vuoden takaisesta! Myös korkeasti koulutetuille työttömille suunnitellaan omaa Helsingin, Espoon ja Vantaan neuvontaa.

-valtio ja maan hallitus teki vastuuttomat oharit viime vuonna, kun työllisyysmäärärahat loppuivat kesken vuoden. Käytännössä tämä johti siihen, että palkkatuki- ja uusien yritysten starttirahapäätöksiin tuli neljän kuukauden katkos. Jokainen ymmärtää, millaisia ketjureaktioita syntyi: suunnitellut työpaikat jäivät syntymättä, huolella valmistellut pienyritykset jäivät perustamatta, työllistymispolut katkesivat ja monet pienet järjestöt menettivät puolet työvoimastaan.

Olen itse tehnyt töitä työministerin kanssa aiemmin enkä voinut käsittää, että tällainen tilanne syntyi. Se olisi ollut ratkaistavissa lisäbudjetilla.

-valtiolla on kokonaisvastuu työllisyyden hoidosta. Se tarkoittaa, että valtiolla on myös merkittävimmät resurssit. Kaupunki voisi ottaa koko vastuun, myös resurssit. Missään tapauksessa työllisyysasioita ei pidä siirtää maakunta-asiaksi, kuten maalaisliittohallituksemme on väläytellyt! Onneksi Helsingin työllisyysasioista vastaava Ilkka Haahtela on tehnyt kantansa selväksi ja rohkenee asiaa ajaa!

*

Arvostin eilisen kaupunginhallituksen työllisyys-iltakoulussa sitä, että esityksissä ja keskustelussa oli ihmiskuva kohdallaan. Ei puhuttu jostain toisista, vaan meistä kaikista. Työttömyys on tässä ajassa asia, joka on kohdannut ihmisiä, jotka eivät koskaan voineet kuvitella olevansa työttömiä. Isolle joukolle työttömyydestä on tullut vuosien kierre, joka vaikuttaa toimeentuloon ja elämän mahdollisuuksiin. Yli puolet kaikista työttömistä on ollut työttömänä pitkään ja toistuvasti.

Helsingin Sdp:n aloite työllisyysohjelmasta Helsingille, helmikuu 2015 tässä.

Kaupunginvaltuuston hyväksymä työllisyysohjelma-linjaus, ml äänin 44-1, 40 tyhjää hyväksytty esitykseni sitovista tavoitteista tässä.

Share:
Reading time: 1 min