Nyt hävettää. En tajunnut, että äänestys subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta oli eduskunnassa tänään. Nyt on äänestetty.  Äänin 114-65 yksi oman elämäkaareni aikana tasa-arvoa tässä maassamme merkittävästi muokannut asia kuopattiin.

Miten tämä yhteiskunta saattoi hyväksyä tämän ilman, että nostimme suurempaa elämöintiä aiheesta? Mikä on Suomen viesti maailmalle, kun lähes kaikkialla taistellaan tasa-arvon puolesta ja esimerkiksi naisten osallistumismahdollisuuksien lisäämiseksi? Me päätimme lähteä peruuttamaan.

Tämä on historiallinen ja historiallisen älytön päätös. Minulle tämä osuu suoraan omaan elämänkaareen.

En itse päässyt päivähoitoon enkä kunnalliseen eskariin, kun terveyskeskushammaslääkäriäitini tulot olivat hieman liian suuret. Kerrostalojemme muut lapset pääsivät. Myös paras ystäväni Sirpa. Muistan hävenneeni sitä, että olisimme jotenkin muka riikkaampia, koska emme  arjessa  edes olleet. Perheemme historiassa oli omia mutkiaan ja vanhempani olivat ostaneet ensimmäisen asuntonsa ikätovereitaan myöhemmin niin, että inflaatio ei auttanut ja korot olivat ankarat.

Minua 11 vuotta nuorempi veljeni sen sijaan sai elää siinä Suomessa, jossa lasten varhaiskasvatusta eivät ole määritelleet vanhempien tulot.

Omat lapseni ovat nyt 11, 9 ja 1-vuotiaita. Vanhimmat nauttivat subjektiivisesta päivähoidosta täysimääräisesi. Kuopus aloitti oman uransa elokuussa. Ensi elokuusta lukien hän on samassa asemassa kuin minä aikoinaan: lapsia aletaan taas laittaa lokeroihin sen mukaan, mitä heidän vanhempansa tekevät. Onneksi asumme Helsingissä. Onneksi Helsingissä olemme päättäneet jatkaa subjektiivista päivähoitoa kuten ennenkin myös 2016.

Eduskunnan päätös kyseenalaistaa varhaiskasvatuksen idean, jossa lähdetään siitä, että kyse on lapsen oikeudesta. Miettikää, mitä tapahtuu käytännössä, kun täysipäiväisesti päiväkodissa käyvien lasten hyvinvoinnin mukaan organoisoitu toiminta ja päivärytmi pitää jatkossa pilkkoa niin, että joku on paikalla puolipäivää, toinen kaksi päivää viikossa ja kolmas jotain siltä väliltä. Lisäksi saamme seuraamme kyttäämisen ja juoroilun siitä, miksi kukakin lapsi  milläkin diilillä.

Hävettää siis. Tämä olisi ollut asia, jonka puitteissa olisi pitänyt päätyä osoittamaan massoittain mieltä ja luoda kaikki maailman paine joka ainoaa kansanedustajaa kohtaan. Nyt en sellaista nähnyt. Mikä meitä vaivaa?

Ainoa valo on päätöksemme Helsingissä subjektiivisen päivähoito-oikeuden säilyttämisestä. Mutta koko maan lapsia ja suomalaista tasa-arvokehitystä se ei auta.

ps. nuorin lapseni ei 1.8.2016 voimaan tulevan lakimuutoksen puitteissa olisi päässyt viime elokuussa täysipäiväiseen päivähoitoon, koska olin itse kuuden kuukauden ajan muodollisesti pois työmarkkinoilta. Käytännössä toimin monissa luottamustehtävissä ja rakensin yritystä, jonka toiminta on nyt aloitettu ja joka tähtää kansainväliseksi kasvuyritykseksi. Olisinko hakenut erillispäätöstä saadaksemme täysipäiväisen päivähoidopaikan erityisperusteilla? Tuskinpa. Yritys olisi jäänyt perustamatta. Suomessa olisi yksi kv- kasvuun tähtäävä yritys vähemmän.

 

 

 

Share:
Reading time: 2 min

HS kertoi ennakkotietoja tänään julkaistavasta Matti Kortteisen ja Mari Vaattovaaran tutkimuksesta, jonka aihe on äärimmäisen tärkeä – itselleni yksi keskeisiä syitä olla mukana vaikuttamassa politiikassa ja päättäjänä.

Vaattovaara ja Kortteinen esittävät HS mukaan, että Helsingin asuinalueiden väliset erot ovat entisestään kasvaneet. Data, jota he käyttävät on vuosilta 1990-2012. Vastaavan tuloksen esitti Helsingin kaupungin tietokeskuksen julkaisema tutkimus Erilaistuva pääkaupunkiseutu. Sosioekonomiset erot alueittain 2002-2012, joka julkaistiin viime vuonna.

Eriarvoistumiskehitys ei ole uutinen kellekään näitä asioita seuraavalle. Juuri siksi esimerkiksi Sdp:n valtuustoryhmä on toistuvasti nostanut hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisen YKKÖSTAVOITTEEKSI Helsingissä. Tavoite on kirjattu neljän vuoden valtuustostrategiaan ja sen mukaista toimintaa on edellytetty kaikilta toimijoilta: kouluilta, lastenneuvolalta, terveyskeskuksilta, asuntotuotannolta, kulttuuripalveluilta jne.

Voidaanko tavoitteessa onnistua?

Itse olen päättäjänä ollut jossain määrin pettynyt siihen, miten tavoitteen edistämisestä ja edistymisestä raportoidaan esimerkiksi osana budjettineuvottelujen valmisteluja ja muita keskeisiä päätöksentekotilanteita. Tyypillistä kaupungille on ollut toimittaa tietoa vasta erikseen sitä pyydettäessä ja silloinkin usein suppeasti ja rajatusti. Tästä meillä on viimeinen esimerkki maanantailta, kun kaupunginhallitus joutui erikseen vaatimaan tarkastuslautakunnan jo vuosi sitten vaatimaa raportointia liittyen hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen.

Helsingin Erilaistuva pääkaupunkiseutu –tutkimus oli siinä mielessä karua luettavaa, että siinä todettiin, kuinka lähinnä vain asuntopolitiikalla on todellista vaikutusta eriarvoistumiskehitykseen ja alueiden välisiin eroihin. Kaikki muu kuten erityistuki kouluille ja päiväkodeille tai erityispalvelut sosiaali- ja terveyspuolella on enemmän reagointia syntyneeseen tilanteeseen. Toki voidaan kysyä, millaisia tulokset alueiden välisistä eroista olisivat ilman kaikkia näitä toimia eli sinällään niillä on ilman muuta merkitystä ja arvoa paljonkin, mutta tilastollisen tason tarkastelussa vaikutusta oli siis lähinnä asuntopolitiikalla.

Mitä Helsingissä on asuntopolitiikassa tehty ja tavoiteltu? Tällä hetkellä meillä on voimassa linjaus, jonka mukaan 5500 vuosittain valmistuvan asunnon tavoitteesta 20 prosenttia oli ara-vuokra-asuntoja. Valitettavasti tähän lukuun ei ole joka vuosi päästy. Pitäisi päästä. Ja pitäisi pystyä radikaalimpiin toimiin. Niinpä Helsingin Sdp:n valtuustoryhmä jätti lokakuussa valtuustoaloitteen, jossa esitetään, että asuntotavoite nostetaan 7000 asuntoon vuodessa ja aran määrä tuon tavoitteen sisällä 30:een prosenttiin.

Yhdistettynä asuntojen eri hallintamuotoja (omistus., vuokra, asumisoikeus jne) sekoittavaan linjaan Sdp:n esityksen pitäisi kaiken tutkimuksen valossa vaikuttaa myös asuinalueiden eriytymiseen tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Odotamme parhaillaan kaupungin vastausta ja toimenpiteitä!

Selvää on, että kaikessa eriarvoitusmiskehitykseen liittyvässä tehokkaassa toiminnassa tarvittaisiin kipeästi seudullinen ratkaisu. Siksikin on käsittämättömän sääli, ettemme ole saaneet enemmistöä tässä valtakunnassa jonkin sortin metropoliratkaisulle. Nykyhallituksen olematon kaupunkipolitiikka ei tähän paljon lupaa, joten nyt on toimittava niissä puitteissa, jotka meillä on ja koitettava tulevaisuudessa saada aikaan järkevät seudulliset ratkaisut.

**

HS mukaan Vaattovaara ja Kortteinen toteavat, että pääkaupunkiseudun poliitikot ovat epäonnistuneet. Vaattovaaran ja Kortteisen tutkimukseen ei ole vielä voinut perehtyä, mutta suuresti toivon, että he esittävät myös ratkaisuehdotuksia ja toimintamalleja. Niille ainakin Helsingissä löytyy varmasti vastakaikua!

Ja kenties tutkijoiden ”huuto” myös auttaa meitä päättäjiä, jotka olemme näistä kysymyksistä koittaneet pitää meteliä. Poliittinen päättäjähän yleensä aina reagoi näkemykseen, jonka mukaan ollaan epäonnistuttu niin, että pyrkii toimimaan entistä lujemmin, vaikuttavammin ja paremmin.

Eli eikö niin, että otamme esitettävät ratkaisuehdotukset ja lisätoimenpiteet vakavasti Lasse Männistö, Otso Kivekäs, Veronika Honkasalo, Seppo Kanerva, Björn Månsson, Mika Ebeling, Yrjö Hakanen ja Rene Hursti? Mari Vaattovaaraan luotan siinä, että niitä kuulemme.

Lisäksi meillä on Helsingin tietokeskus, joka Timo Cantellin johdolla on sitoutunut nimenomaisesti etsimään tietoa ja sitä kautta esityksiä liittyen eriarvoisuuden ja hyvinvointierojen kaventaminen.

 

 

Share:
Reading time: 3 min

Punainen matto kaupungintalon ovella tänään sisään käveltäessä oli paikallaan. Kuka se oli keksinytkään niin hienoa. On hyvä tunnistaa kun tehdään kenties käänteentekevä ratkaisu. Tänään tehdään Helsingin energiakäänne.

Lähdin itse mukaan politiikkaan 8 vuotta sitten ennen kaikkea energia- ja ilmastoasioiden ja niihin kiinteästi liittyvän kestävän kehityksen vuoksi. Pitkään uskoin, että maailman olennainen tulevaisuuskysymys on sellainen, jossa lopulta olemme maailmana ikään kuin kaikki samalla puolella. Politiikan tehtävänä olisi rakentaa ohjauskeinoja, jotta tietoa saadaan tarpeeksi ja oikealle polulle päästään mahdollisimman oikeudenmukaisesti.

Kaksi vuotta sitten istuin lapsenuskoni koki suuren kolauksen. Istuimme suuren öljy-yhtiön hallituksen jäsenen isännöimällä lounaalla. Ystäväni, intialainen koulutusjärjestön johtaja, kysyi isännältämme, mitä te sanotte omille lastenlapsillenne, kun he joskus kysyvät, mitä te suuren öljy-yhtiön edustajana ja yritysjohtajana teitte, kun tajusitte, miten suuri kysymys ilmastonmuutos on.

Öljy-yhtiötä edustanut isäntämme, yhtiön hallituksen jäsen, hermostui. Hän sanoi, että ei ole hänen asiansa miettiä tällaisia! Politiikka tekee säännöt ja yhtiö pyrkii tekemään voittoa!

Tämä tapahtui Yhdysvalloissa.

Onneksi me olemme tänään Euroopassa ja Helsingissä.

Euroopassa ja Helsingissä on mahdollista, että kaupunki omistaa maan toiseksi suurimman energiayhtiön.

Euroopassa ja Helsingissä on mahdollista, että, kuten Pekka Majuri totesi – on ”Puhtaasti liiketaloudellisesti kaikki esitykset ovat kannattamattomia”.

Euroopassa ja Helsingissä meidän on mahdollista toimia niin, että politiikka voi pelastaa maailman. Päätös kerrallaan.

Eli kuten Kaarin Taipale korosti, tässä päätöksessä keskeistä on demokratia ja julkinen valta. Demokratian suhteen korostaisin kahta asiaa.

Ensinnä kaupungilla mahdollista tehdä päätös, joka ”on puhtaan liiketaloudellisesti kannattamaton”. Toiseksi uskon, että liki yksimielinen päätös, joka tänään tehtäneen, oli mahdollinen ja lopulta vääjäämätön, koska niin monet järjestöt ja kaupunkilaiset ovat toimineet väsymättä sen eteen, että nopeasti muuttuva ja kehittyvä energiamarkkina on otettu jatkuvasti huomioon ja tarvittavat selvitykset on tehty. Kiitos teille kaikille.

Tästä hyvänä esimerkkinä on Pöyryn selvitys, joka valmistui juuri sopivasti budjettineuvotteluihin. Kiitos Pöyry-selvityksen saimme kirjattua energiatehokkuus ja aurinkosähköohjelmat Sdp:n vaihtoehtobudjettiesitykseen ja myöhemmin budjettisopuun. Tähän energiapäätökseen kaupunginjohtaja otti ne omaan esittelyynsä eikä edes äänestystä tarvittu.

Hyvät valtuutetut,

Paljon yksityiskohtia siirtyy ratkottavaksi tulevaisuudessa. On huolehdittava kaupunkilaisten kohtuuhintaisesta lämmön ja sähkönsaannista kaikissa vaiheissa. On huolehdittava, että omistamamme yhtiö ei tee sillä tavalla liiketaloudellisesti kannattomattomia päätöksiä, ettei se voisi myös tuottaa tulosta omistajilleen, kaupunkilaisille. Päätösesityksen liitteenä 1 oleva esitys kehittämisohjelman toteuttamiseksi on ansiokas kokonaiskuvaus.

Olennaista tänään kuitenkin on se, että emme nyt sitoudu yhteen jättimäiseen investointiin. Sen sijaan sitoudumme Helenin omistajina tiettyyn polkuun.

Hyvät valtuutetut, me puhumme usein kestävästä kehityksestä. Mitä se oikeastaan tarkoittaa?

Meillä ei tule olemaan Helsingissä usein tämän mittaluokan ratkaisuja, joka konkretisoisi kestävän kehityksen soveltamista päätöksentekoon. Tänään pyrimme etsimään ratkaisuja, jotka ovat kestäviä sekä ympäristön, talouden että sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta. Siksikin tämä on niin iso periaateratkaisu.

Hyvät kanssavaltuutetut. Emma Kari puhui sydämestä, vaikka usein näenkin punaista ja alan pelata puhebingoa, kun poliittisessa puheessa lastemme tulevaisuuteen. Tänään lapsiin viittaamiseen oli aihetta.

Kuten Emma Kari, koen että tämä päätös antaa uskoa siihen, että politiikka voi pelastaa maailman. Päätös ja kaupunki kerrallaan.

Kuten Kaarin Taipale puheessaan totesi, tänään helsinkiläiset voivat kaikki olla pariisilaisia.

Share:
Reading time: 2 min
Page 1 of 212