TIEDOTE
31.3.2015

Helsinki on päättänyt selvittää, miten paljon kivihiilen käyttöä voitaisiin vähentää maa- ja aurinkoenergian sekä energiansäästön avulla. Näiden ns. hajautettujen energiamuotojen selvittäminen on tärkeä ja hyvä askel, sanoo Stadin demarien puheenjohtaja, sosialidemokraattisen kapunginhallitusryhmän vetäjä Pilvi Torsti.

”Energiateknologioiden muutokset ovat olleet niin nopeita, että hajautetun tuotannon selvitys on perusteltua teettää. Esimerkiksi aurinkoenergian teknologiat kehittyvät erittäin nopeasti”, Torsti sanoo.

Nyt selvitettävä vaihtoehto on kolmas mahdollisuus. Aiemmin Helen (Helsingin Energia) on sitoutunut selvittämään mahdollisuuksia muuntaa kaksi kivihiilivoimalaa polttamaan osin puupellettejä sekä mahdollisuuksia korvata Hanasaaren kivihiilivoimala Vuosaareen rakennettavalla monipolttoainevoimalaitoksella.

Kyse on miljardinvestoinnista. Torsti muistuttaa, että päätös energiajärjestelmästä tulee tehdä koko kaupungin ja kaupunkilaisten etua ajatellen. Yksi kriteeri on työpaikkojen syntyminen Helsingin alueelle. Myönteistä voi myös olla se, että suomalaiset yritykset saavat uusiutuvien energiamuotojen kehittämisessä tärkeitä näyttöjä kotimarkkinaltaan.

”Helsinki on ollut vuosikymmeniä edelläkävijä tehokkaassa lämmön ja sähkön yhteistuotannossa. Se on kuitenkin perustunut kivihiileen, josta kaikkialla maailmassa halutaan tulevina vuosikymmeninä eroon. Nyt kysymys kuuluukin, onnistuuko Helsinki olemaan myös tulevaisuudessa kehittäjiä näillä valtavilla globaaleilla markkinoilla?” Torsti pohtii.

SDP on korostanut energiatehokkuuden mahdollisuuksien hyödyntämistä ja investointien tärkeyttä. Selvityksessä nämä mahdollisuudet on käytävä täysimääräisesti läpi. ”Tämän selvityksen myötä Helsinki alkaa katsoa energiakysymyksiä laajemmin. Minusta valtion olisi syytä tehdä sama. Kyse ei ole ainoastaan energian hinnasta, vaan myös omavaraisuudesta, teknologiaviennistä ja sitä kautta työpaikoista”, Torsti sanoo.

**

Olin mukana WWF:n ja Helsingin Sanomien keskustelussa energiakysymyksistä 28.3 Earth hour -tapahtuman yhteydessä. Kanssakeskustelijoina olivat Eija-Riitta Korhola ja Paula Lehtomäki. Kuvia täältä.

Share:
Reading time: 1 min

Maanantai on aina kaupunkipäivä, kun Helsingin kaupunginhallitus kokoontuu. Usein päivään kuuluu paitsi oman ryhmän kokous ja perus-kaupunginhallitus, myös konsernijaos, iltakoulu tai johtamisen jaos.

Tänään kaupunginhallituksessa tehtiin useita päätöksiä, joissa tärkeitä linjauksia. Nostetaan tähän kaksi:

1. Päätimme, että viedään usein esillä ollut ajatus läpi ja kartoitetaan kaikki eläkeläisten ja ikäihmisten saamat tuet osana kaupungin palveluja kulttuurikavereista alennuslippuihin. Samalla pyydetään hallintokuntia pohtimaan, miten jatkossa tarjoaisimme enemmän toimintakykyä ja aktiivisuutta tukevia palveluja. Kirjaus, jonka taakse saimme laajahkon enemmistön:

”Kaupunginhallitus esittää, että eri hallintokunnat kartoittavat kaupungin kaikki ikäihmisten subventointikäytännöt palveluissa nykytilanteessa ja selvittävät, miten ne voisivat ottaa omiin suunnitelmiinsa nykyistä enemmän ikäihmisten toimintakykyä ja aktiivisuutta ylläpitäviä palveluja ja millaista maksupolitiikkaa pitäisi edellyttää ottaen huomioon mahdollisuuksien mukaan pääkaupunkiseudun muiden kuntien ratkaisut. Selvitys tehdään osaksi 2016 budjettivalmistelua.”

2. Kaksi viikkoa pöydällä ollut strateginen linjaus opetustoimen palveluverkon tavoitteista hyväksyttiin myös tänään. Linjaus oli opetuslautakunnassa kahden neuvottelukierroksen jälkeen yksimielinen, mutta herätti myös kaupunginhallituksen tasolla paljon keskustelua. Oma näkemykseni tiivistyy suunnilleen niin, että kouluverkkoa on tarkasteltava niin, että kaupunkilaisten arkea ei tarpeettomasti hankaloiteta, väestöennusteita tarkastellaan riittävän pitkällä aikajanalla ja pedagoginen tutkimustietoa on periaatteiden pohjana.

Tänään linjapaperi hyväksyttiin. Vasemmistoliiton ja Sdp:n yhteistyössä valmistellut pienet muutokset tulivat osaksi linjausta yksimielisesti.* Lisäksi äänestettiin Terhi Peltokorven vastaesityksestä, joka vielä täsmensi sitä kuuluisaa ”tahtotilaa”, jonka meni meistä päättäjistä koki tärkeäksi. Peltokorven esitys meni läpi täpärästi ja tuin sitä myös itse. Esitys kokonaisuudessaan:

”Samalla kaupunginhallitus toteaa, että palveluverkon kehittämisen tavoitteet muodostavat yleiset suuntaviivat palveluverkon kehittämiseen. Päätös ei tarkoita varhaiskasvatuksen ja opetuksen koko palveluverkkoon kohdistuvan tarkastelun aloittamista. Päätökset yksittäisistä toimipisteistä luopumisista tai niiden yhdistämisistä tehdään erillisen valmistelun pohjalta.”

*Linjapaeriin tehdyt lisäykset :

-ruotsinkielisessä päivähoidossa mitoitus on lähtökohtaisesti 63 lasta

-perusopetuksessa hallinnollisten yhdistämisten kohdalla opetuslautakunnalle tuodaan selvitys, jossa käy ilmi yhdistämisen taloudelliset vaikutukset, lapsivaikutukset, yhtenäisen peruskoulun mahdollistaminen ja koulujen yhtenäisen toimintakulttuurin luominen

-perusopetuksessa asukkaiden ja vanhempien osallisuutta edistetään siten, että luodaan yhteistyömalli, jonka avulla mahdollistetaan osallisuus palveluverkon kehittämisessä.

 

Share:
Reading time: 1 min

Artikkelini Demokraatissa 28.3.

Järkytys. Se kuvaa vaalitilaisuuksissa tapaamieni ihmisten mielialoja. Järkytys poliittisen järjestelmämme rappiosta ja johtajuuden puutteesta, mutta yhtä lailla sosialidemokraattisten poliitikkojen toiminnasta eduskunnan viimeisten viikkojen farssissa.

Hallituksen yksimielisiin esityksiin perustuvien koulutuslakien kaatuminen, terveydenhuollon kieltäminen jatkossakin paperittomilta sekä ILO169-sopimuksen ratifioinnin epäonnistuminen eivät ole kunniaksi eduskunnalle. Jo sitä ennen olivat paljastuneet poliittisen järjestelmämme heikkoudet toteuttaa perusteltuja rakenneuudistuksia.

Päätelmä on selvä: viime viikkoina tuli monen mielestä vastaan vuosi nolla. Näin ei voi jatkua. Tarvitsemme ison remontin suomalaiseen politiikkaan.

Tavoite on edelleen kirkas

Minusta SDP ei voi vain arvostella muiden tekemisiä. Meidän, jos joidenkin, on oltava eturintamassa pelastamassa politiikkaa. Muuten emme pysty toteuttamaan tavoitettamme ehyestä yhteiskunnasta, jossa kaikki pidetään mukana. Tavoitehan on edelleen kirkas ja perusteltu: esimerkiksi Wilsonin ja Pickettin laaja tutkimus on osoittanut, että tasa-arvoisimmat yhteiskunnat ovat myös menestyneet parhaiten. Pohjoismainen hyvinvointivaltio hakee vertaistaan ihmisten välisen arkisen tasa-arvon ja taloudellisen kilpailukyvyn yhdistäjänä.

Juuri tässä hetkessä sosialidemokratian vastuu myös korostuu. Terveys- ja osaamiserot kasvavat. Todellisuudet eriytyvät. Helsingissä on nuoria, jotka eivät ole vuosiin käyneet kotilähiönsä ulkopuolella. Joka kahdeksas 15-vuotias poika ei osaa lukea niin, että pärjäisi jatko-opinnoissa tai työelämässä. Yksittäisten ihmisten elämässä eheyden repeily merkitsee köyhyyttä ja näköalattomuutta. Yhteiskunnalle se on myös kallista.

Eheä Helsinki tarvitsee sosialidemokratiaa

Politiikkaa ja sosialidemokratiaa siis tarvitaan. Mutta mikä palauttaisi luottamuksen?

Hallituksen lopputaipaleen ja eduskunnan viimeisen viikon jälkeen korostaisin tietoon perustuvan päätöksenteon arvoa. Emme saa päästää suomalaista politiikkaa Amerikan tielle, jossa politiikka perustuu populistisiin mutu-näkemyksiin. Republikaanit uskovat yhteen tieteelliseen totuuteen, demokraatit toiseen.

Nimenomaan Yhdysvallat tuli mieleen keskustelusta, joka koski paperittomien ihmisten ihmisoikeuksia.

Minulle oli valtava pettymys, että yhden, eduskunnasta poisjäävän sosialidemokraattisen kansanedustajan sooloilu vesitti paperittomien äitien ja lasten avun. Olemme vieneet asiaa Helsingissä eteenpäin käytännön tasolla vihreiden, SDP:n ja vasemmistoliiton yhteistyöllä. Diakonissalaitoksen avulla on tehty uraauurtavaa työtä.

Uudistuksen vastustajat vetosivat ”lääkärien” kritiikkiin. Kuitenkin eräiden lääketieteen ammattilaisten mielipidettä vastaan on paljon laajempi joukko lääketieteen ja terveydenhuollon ammattilaisia, mukaan lukien Lääkäriliitto ja THL, puhumattakaan kansainvälisistä ihmisoikeusjärjestöistä.

Sosialidemokraattisen puolueen kannalta tällaisilla päätöksillä voi olla vakavia poliittisia seurauksia, erityisesti juuri Helsingissä, missä liberaaleja poliittisesti sitoutumattomia äänestäjiä on paljon. Viime viikkoina näimme sosiaalisessa mediassa, millaisen yhden asian lyömäaseen tarjosimme muille. Se voi vesittää pitkäjänteistä kaupunkipoliittista työtämme.

Mitä sitten jos eduskuntaan tulee yksi helsinkiläinen sosialidemokraatti vähemmän? Uskon, että eheä Helsinki tarvitsee menestyvää sosialidemokratiaa. Meidän on johdettava solidaarista työtä, jossa rakennetaan tiivistä kaupunkia, ymmärretään monikulttuurisuus voimavaraksi, etsitään ratkaisuja asuntopulaan, luotetaan joukkoliikenteeseen ja halutaan pitää kiinni laadukkaista yhteisistä palveluista puistoruokailusta julkiseen terveydenhoitoon. Samoin kuin 1960-luvun lähiöiden kasvun aikana meidän on oltava mukana kasvavan kaupungin arkisessa elämässä.

Lisäksi uskon, että sosialidemokratian on menestyttävä kasvavassa pääkaupungissamme, jos SDP tahtoo menestyä. Elämme globaalisti kaupunkien aikaa, monet aikamme kysymykset on ratkottava kaupungeissa. Kaupungistuminen avaa uusia näköaloja myös vientimahdollisuuksiin ja kestävään kasvuun.

Uuden alun siemen

Ongelmallisimpana viime viikkojen valtakunnan politiikan alennustilassa tuntui se, että kukaan ei perustellut asioita. Samat ministerit, jotka olivat olleet esityksiä pohtimassa, hurrasivat niiden kaatumista. Kansalainen mietti, onko missään enää mitään järkeä.

Siksi korostaisin tutkimuksellista tietoa, luottamusta ja yhteisymmärrystä. Politiikka ei voi olla huutamista kohti kansalaisia ja heidän kuviteltuja toiveitaan. Pahimmillaan kyky keskustella katkeaa ja poliittiset liikkeet ripustautuvat omiin versioihinsa todellisuudesta kuin Yhdysvalloissa on käynyt.

Uskon, että vuosi nolla saattaa nyt olla käsillä. Samaan tapaan kuin perussuomalaisten vaalivoitosta neljä vuotta sitten seurasi demokratian kannalta myönteinen politiikan paluu kahvipöytiin, saattaa myös viime viikkojen sekoilussa olla uuden alun siemen. Ei enää tätä!

Meille aukeaa mahdollisuus pohtia, mihin sosialidemokraattisen puolueen pitää pystyä ja pyrkiä. Päätösten valmistelun tulee tapahtua asia edellä. Se on mahdollista. Sain työskennellä kaksi vuotta tämän hallituskauden alussa työministeri Lauri Ihalaisen apuna. Ensin hallitusneuvotteluissa neuvoteltiin läpi tukku tavoitteita, jotka nojasivat tietoon ja jotka oli huolella harkittu. Sitten ne vietiin järjestelmällisesti läpi. Useat tavoitteista kuten nuorisotakuu ja työttömyysturvajärjestelmän tehostaminen ovat jo siirtyneet käytäntöön.

Tämä on myös se evästys, jonka voimme omaksua Paavo Lipposen hallituksista, joiden politiikkaa mm. Eemeli Peltonen taannoin Demokraatin kolumnissaan (20.2.) kiitteli.

Politiikan uskottavuuden pelastaminen edellyttää rohkeaa ja pitkäjänteistä johtajuutta. Ei voi ensin miettiä asiasta tiedottamista ja vasta sitten itse asiaa. Välttämättömät päätökset pitää tehdä vaalikauden alussa ja valmistella huolellisesti. Vaalitaistelun tässä vaiheessa on oltava tarkkana, ettei tule antaneeksi lupauksia, joita ei voi pitää tai joista muodostuu hirttosilmukka. Muuttuvassa maailmassa emme voi tietää, mitä kaikkea tulevat neljä vuotta tuovat tulleessaan.

Ennen kaikkea sosialidemokratian velvollisuutena on pyrkiä piirtämään kansalaisille tilannekuva yhteiskunnan tilasta. Sen pohjalta voimme esittää näkymän tulevaisuudesta, jota kohti haluamme Suomessa ja maailmassa tavoitella. Kestävä kehitys, jossa yhdistyy sosiaalinen oikeudenmukaisuus, taloudellinen realismi ja ympäristön kestävyys on mahdollista toteuttaa. Tavoite ja päätös kerrallaan.

**

Katso tältä videolta ajatuksiani politiikan uudistamisesta.

Share:
Reading time: 4 min
Page 1 of 51234...Last »