Kun syyskuun alussa ilmoittauduin ehdokkaaksi Helsingin piirin sd-puheenjohtajaksi, lupasin julkaista lokakuussa tarkemman ohjelmajulistuksen tai toimintasuunnitelman. Pyysin siihen kontribuutiota kaikilta halukkailta. Palautetta olen saanut puolueosastojen järjestämissä tilaisuuksissa sekä keskusteluissa puolueen jäsenien ja sympparien kanssa. Kiitos kaikille!

Tulen ehdokkaaksi toimittuani viimeiset neljä vuotta osaston puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana ja kaksi vuotta kaupunginvaltuutettuna ja -hallituksena jäsenenä.

Tiivistettynä näkemykseni on, että Helsinki on kaupunkina ja kehitysvaiheensa myötä paitsi monella tapaa isojen ratkaisujen äärellä myös paikka, jossa Sdp:n pitäisi menestyä. Kuitenkin puolue on alisuoriutunut Helsingissä vaaleissa erityisesti viimeisten vajaan viiden vuoden ajan.

Mutta potentiaalia ja mahdollisuuksia on paljon. Helsinkiä leimaa nopea kasvu, kansainvälistyminen ja monikulttuuristuminen. Sekä nuori että iäkäs väestö lisääntyy ja kaupunkilaisten palvelujen järjestäminen korostuu.

Siksi Helsingin Sdp:n piirin toiminnassa on aika pohtia sekä toiminnan sisältöjä että rakenteita.

Mitä voimme tehdä, jotta siirrymme alisuoriutumisesta kasvu-uralle vaalikannatuksessa ja kaupunkia kehittävänä voimana?

Keskeisenä pidän selkeää linjaa siihen, mihin piirin toiminta tähtää. Sen on tähdättävä sekä valtakunnalliseen vaikuttamiseen Sdp:ssä että merkittävään rooliin Helsingin kaupungin kehittäjänä ja rakentajana. Erilaisina toiminnan tavoitteina voidaan listata ainakin:

  • Puolueen linjoihin vaikuttaminen
  • Helsingin kehittämisen ja päätöksenteon proaktiivinen valmistelu, esimerkiksi valtuustoaloitteiden muodossa työryhmätyössa takaisin edelläkävijäksi, kuten puolue oli 1960-luvulla
  • Päättäjien, esimerkiksi lautakunnan jäsenien, tutuksi tekeminen kaupunkilaisille ja yhteistyökumppaneille
  • Näkyvyys kaupungissa eri kaupunginosissa, kaupunkitapahtumissa, jäsenhankinta
  • Ulospäin suuntautuva yhteistyö, osallistuminen

Kaikessa on muistettava, että puoluetoiminta on pitkälti vapaaehtoistyötä. Siksi sen on oltava mukavaa ja tarjottava merkityksellisyyden kokemuksia erilaisille ihmisille.

Samalla kaikessa on muistettava strategisuus: toiminnalla pitää olla perusteltu tarkoitus. Tapahtumien ja resurssien osalta linjaukset on pohdittava niin, että tapahtumat ja viestintä palvelevat ulospäin suuntautuvaa toimintaa ja hyödyntävät vahvuuksia.

Jos kiteyttäisin ajatteluni tavoitteista Helsingin piirin puheenjohtajana kahteen sanaan ne olisivat framtidspartiet ja ulospäin.

Olen koonnut näkemyksistäni laajemman esityksen, joka ladattavissa linkin takana. Esityksien alkuosio erittelee poliittisia arvoja ja lähtökohtia, analysoi Helsinkiä ja Sd-toiminnan vahvuuksia ja kehittämiskohteita täällä. Tulevaisuuteen kurkottavat linjaukset dioilla 11-15. Esitys on vapaasti kaikkien käytettävissä.

Sd-liike_Helsingissa_PilviTorsti_Piirikokoukselle2014

Share:
Reading time: 1 min
Helsingin polittiinen ja myös henkilökohtainen (puoliso matkalla ja elämässä miljoona tapahtumaa) turboviikko päättyi tänään, kun allekirjoitimme Helsingin kaupungin budjettisopimuksen vuodelle 2015. Alla tiedotteemme.
Kahtena tärkeimpänä asiana pidän
1) Ratkaisua, jossa kaikki poliittiset ryhmät pystyivät yhteisesti sopimaan ensi vuoden budjetista, joka on erittäin tiukka etenkin sosiaali- ja terveyspalveluiden ja opetuksen osalta. Palveluiden tasossa tiukka budjetti varmasti kaupunkilaisille näkyy ja siksikin on tärkeää, että ratkaisu on yhdessä tehty ja hyväksytty. Samalla vaikutuksia on seurattava ja palattava tarpeen mukaan asiaan.
Kuten tiedotteessa totean: ”Useat pitkään mukana olleet virkamiehet ja neuvottelijat korostivat, etteivät ole koskaan olleet tekemässä lähes viiden miljardin budjettiratkaisuja näin vaikeassa tilanteessa. Monet valtakunnan ratkaisut kuten koko sote-ratkaisu ja metropolihallinto ovat toistaiseksi epävarmalla pohjalla …Budjettisopimus on osoitus siitä, että kaikki poliittiset ryhmät todella halusivat löytää yhteisen ratkaisun.”
2) Päätös keskustakirjaston rakennustöiden aloittamisesta. Se kertoo, että kaupunki uskaltaa elää ja edetä, vaikka ajat ovat epävarmoja. Juhlistamme maan 100-vuotista historiaa ja kansansivistyksen ydinjuuria ja toisaalta kurkotamme tulevaan. Uusi lippulaiva vahvistaa koko kaupungin kirjastoverkkoa. Keskustakirjasto on kansainvälisesti uuden sukupolven julkinen paikka. Arvokkaana pidän myös sitä, että ”aseman takana” juuri Helsingissä on hämärien kujien sijasta kaikille kaupunkilaisille avoin valoisa julkinen tila. Suunniteluun voi osallistua, lisää täällä.
keki keki2 keki3

TIEDOTE

Helsingin Sdp: Keskustakirjasto vie kaupunkia eteenpäin – suurimmat kipukohdat vanhusten kotihoidossa ja opetuksen oikeudenmukaisuudessa 

Helsingin kaupungin budjettineuvottelut on saatu päätökseen. Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä on mukana budjettisovussa. Sdp:n neuvottelijat Pilvi Torsti ja Osku Pajamäki pitävät neuvottelujen merkittävimpänä päätöksenä kaupungin sitoutumista keskustakirjaston toteuttamiseen ja rakennustöiden alkamista ensi vuonna.

”Päätös keskustakirjastosta on signaali ja tulevaisuuslupaus. Kaupunkia ei pysäytetä, vaikka taloustilanne onkin epävarma. Tämä on meille tärkeää: Sdp on koko valtuustokauden korostanut kasvavan kaupungin tarpeita ja painottanut myös vaikeassa tilanteessa tulevaisuuteen kurkottavaa ajattelua. Keskustaan kaivataan ja sinne kuuluu julkinen tila, johon kaikki kaupunkilaiset voivat kokoontua.” Pilvi Torsti sanoo.

Huoli vanhusten kotihoidon ja opetuksen resursseista

Toimintamenoissa budjetti on kaupunkilaisten kannalta niukka ja se varmasti näkyy palveluissa. ”Kaikkia tarpeita ei tällä budjetilla pystytä tyydyttämään. Väestönkasvu on niin voimakas ja erityisesti lasten ja vanhusten määrä lisääntyy nopeasti. Erityinen huoli liittyy vanhusten kotihoitoon. Olisimme halunneet kohdistaa budjetin sisällä siirtyvää noin kymmenen miljoonaan summaa sosiaali- ja terveyspalveluihin enemmän kuin enemmistön päätös oli, mutta pidimme nyt tehtyä 2,5 miljoonan euron lisäystä kuitenkin hyväksyttävänä.” Osku Pajamäki toteaa.

Opetukseen saatiin seitsemän miljoonan lisäys, mutta senkin jälkeen opetuspuolella tulee Torstin mukaan olemaan tiukkaa. ”Sdp pitää tärkeänä, että opetuksen menojen suunnittelussa ja neuvotteluissa etsittyjen lisäsatsauksien suuntaamisessa painotetaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta eri kaupunginosien ja koulujen välillä ja sisällä.”

Investoinneissa Sdp piti tärkeänä myös leikkipuiston Lammen toteutumista heti ensi vuonna.

Helsinki välttyy irtisanomisilta

Sdp:n pitkän aikavälin tavoitteen mukaisesti meneillään olevan valtuustokauden strategiaan on kirjattu, että budjetissa huomioidaan vuosittain kaupungin väestön kasvu ja kustannusten todellinen nousu. Lähtötilanne on siksi täysin erilainen kuin aiempien vuosien ja vuosikymmenien budjeteissa, koska kaupunginjohtajan esitys huomioi automaattisesti muutokset. Siksi liikkumavaraa neuvotteluissa on vähän, jos strategiasta pidetään kiinni.

”Ongelmallisin osa on prosentin tuottavuustavoite, jonka rankkuuden nyt näemme ja jota haluamme jatkossa tarkastella kriittisesti. Helsinki pystyy kuitenkin myös ensi vuonna välttymään irtisanomisilta ja palveluiden merkittävältä heikentämiseltä, jotka ovat arkipäivää valtaosassa Suomen kuntia. Myöskään veroprosentti ei nouse.” Pajamäki summaa.

Laaja sopu tärkeää taloudellisesti vaikeina aikoina

Monella tavalla epävarmassa tilanteessa Sdp:n valtuustoryhmä painottaa sen arvoa, että kaikki puolueet ovat mukana sovussa. ”Useat pitkään mukana olleet virkamiehet ja neuvottelijat korostivat, etteivät ole koskaan olleet tekemässä lähes viiden miljardin budjettiratkaisuja näin vaikeassa tilanteessa. Monet valtakunnan ratkaisut kuten koko sote-ratkaisu ja metropolihallinto ovat toistaiseksi epävarmalla pohjalla ja niillä tulee toteutuessaan olemaan merkittävä vaikutus Helsinkiin. Lisäksi budjettivuosi 2015 on erityisen vaikea, koska Helsingin energialta saatavat tulot ovat todennäköisesti kaikkein vaatimattomimmat. Budjettisopimus on osoitus siitä, että kaikki poliittiset ryhmät todella halusivat löytää yhteisen ratkaisun.” Torsti toteaa.

Lisätietoja:

Osku Pajamäki
valtuustoryhmän puheenjohtaja

050 555 5245

Pilvi Torsti
kaupunginhallitusryhmän puheenjohtaja
040 719 1206

Share:
Reading time: 3 min

Kaksi teemaa – sodan karmeus ja ikuinen tuomittavuus sekä naisten monin tavoin hankala asema politiikassa Suomessa ja maailmalla – nousivat yli muiden, kun työstään ja teoistaan arvostamani Elisabeth Rehn ja STT:n politiikan toimituksen esimies Johanna Vesikallio julkaisivat ”Lillan Elisabeth Rehnin epätavallinen elämä” -teoksen tänään.

Naisista ja naiseudesta Ellisabeth puhui paljon. Myös julkistamistilaisuuden kuulijakunta koostui pääosin naisista, vaikka kirjan aiheena oli entinen puolustusministeri ja käytännön turvallisuuspolitiikkaa maailmalla toteuttanut YK-lähettiläs.

”Kyllä minä harmittelin, kun kesällä uusi pääministerimme meni tapaamaan ruotsalaista kollegaansa ja kuvissa hänen vieressään istui pelkkiä miehiä, kun toisella puolella oli myös naisneuvonantajia. Kun Britannian Cameronia mentiin tapaamaan, oli molemmilla puolilla pelkkiä pukumiehiä.”

Oma yhteyteni Elisabethiin syntyi kymmenen vuotta sitten Bosniassa. Siksi Lillanin kommentit sodasta koskettivat erityisesti.

 

”Olen oppinut inhoamaan sotaa” vastasi Elisabeth, kun häneltä kysyttiin, miten uransa aikana tekemänsä kansainvälinen työ on häneen vaikuttanut. Elisabeth jatkoi

kuvaten tarkkaan Bosnian kolmen kansanryhmän keskinäisiä vaiheita ja hävitystä, jonka kohtasi 1990-luvulla. Viimeisenä lauseensa hän totesi painokk

aasti: ”Vihaan sotaa.”

Olin paikalla yhtenä kirjaa varten haastateltuna lähteenä. Johanna Vesikallio oli tehnyt oikeutta sille, mitä halusin Elisabethista sanoa: Bosniassa ja Balkanilla hän onnistui avaamaan ovia, jotka olivat UWC-kouluhankkeemme onnistumiselle ratkaisevia. Lisäksi Lillanin juurevuus ja siitä syntynyt paikallinen arvostus Sarajevossa ansaitsevat tunnustuksen: 1990-luvun lopun Bosnia oli oppinut kyynisen kriittiseksi kansainvälistä yhteisöä kohtaan, jota edustivat henkivartijoiden ympäröiminä isoilla autoilla liikkuneet korkea-arvoiset toimijat, jotka olivat pääsääntöisesti miehiä. Kun YK-mission johtaja Rehn sitten päättikin asua ”kansan parissa”, taisteli saadakseen liikkua vuorilla ja kaupungissa vapaasti ja kohteli työntekijöitä vertaisinaan, se huomattiin ja sitä kunnioitettiin. Julkkarissa totesin: jos puhuu taksikuskien kanssa Bosniassa, oppii nopeasti he tuntevat ja arvostavat kahta suomalaista: Elisabeth Rehniä ja Matti Nykästä.

Kirja vastaa omalta osaltaan monien herättämän kysymyksen: missä ovat naisten muistelmat vuosikymmenistä, joista ajatuksiaan näinä viikkoina julkaisevat Erkki Tuomioja, Paavo Lipponen ja monet muut. Elisabeth kertoi asettaneensa ehdoksi kirjalle, että ”ei muistelmat, jossa itseä kehutaan”. Julkkarissa hän totesi hieman ironisestikin, ettei tiennytkään olleensa niin kaamea ja harmittelevansa, että koska täyttää jo 80 vuotta, ei ole enää mahdollisuuksia parantaa toimintatapoja kritiinkin valossa.

 

Share:
Reading time: 1 min
Page 1 of 212