(kolumni Demokraatti 9.12.2013)

Käsi ylös kuka haluaisi viimeiset vuotensa maata laitosvaatteissa sänkyyn vangittuna?

Viime viikkojen keskustelua kuunnellessa on tuntunut siltä, että puoli valtakuntaa. Vähintään. Älkää nyt vain viekö vanhusten laitospaikkoja! Kamala paha hallitus, joka kaikessa karuudessaan päätti tavoitella merkittävää laitospaikkojen vähentämistä!

Maallikkona tulee helposti ymmärrettyä kovin väärin.

Kävin pari päivää sitten Roihuvuoressa katsomassa, miten Helsingissä vanhuksia on siirretty POIS laitoshoidosta. Samalla entinen laitoshoitopaikka on muunnettu monipuoliseksi palvelukeskukseksi, jossa osa väestä asuu pysyvästi, osa käy kuntoutumassa asetettujen tavoitteiden mukaan, jotkut käyvät lounaalla ja jotkut kuukausittaisissa päivätansseissa.

Laitoshoidon vaihtoehto ei ole kotiin oman onnensa jätetty vanhus.

Laitoshoidon vaihtoehto on ikäihminen, joka ei makaa sängyssä paitsi jos fyysinen kunto romahtaa, ihminen, jota kuntoutetaan tavoitteellisesti, jonka kotiin tuodaan palveluja ja joka elelee palveluasunnossa omissa vaatteissaan kodinomaisessa ympäristössä.

Esimerkiksi Roihuvuoressa yhdellä osastolla elää muistisairaita. Tunnelma oli levollinen, ympäristö kodinomainen. Kukaan muistisairaista ei ollut sänkypotilas, vaan fyysisesti vahvassa kunnossa ja näin luontevasti mukana päivän pikku touhuissa, vaikka mieli olikin jo muissa maailmoissa.

Dementia ei ole vuodeleposairaus. Silti Suomessa makuutetaan dementikkoja sairaalassa keskimäärin 217 sairaalapäivää per sairaalareissu, kun vastaava luku

Share:
Reading time: 2 min