(Kolumni Demokraatissa 22.11.2013)

”Helsinkiin tarvitaan lisää asuntoja kahdesta syystä: jatkuva asuntopula pitää hinnat korkeina ja kaupungin väkiluku kasvaa jatkuvasti, tänä vuonna 9878:lla ihmisellä. Nykyisellä nopean kasvun ennusteella meitä on vuonna 2050 noin 250 000 enemmän kuin tänään eli vuosittain keskimääräinen väestökasvu olisi lähes 7000 henkilöä.

Kaupungin kasvu on monin tavoin myönteinen uutinen etenkin kun nopeimmin kasvavat nuoremmat ikäluokat. Hallitusti kasvava nuortuva kaupunki takaa sen, että rohkenemme laskea töitä tekevän ikäluokan varaan, kun mietimme esimerkiksi hyvinvointipalvelujen tulevaisuutta. Tämä on harvinaista harmaantuvien kuntien Suomessa.

Kasvava kaupunki mahdollistaa myös asuntopoliittisten keinojen käyttämisen, kun pyrimme sosiaalisesti eheään kaupunkiin ja ehkäisemään alueiden jakaantumista hyviin ja huonoihin. Käytännössä se tarkoittaa, että pyrimme siihen, että kaikilla alueilla sekoittuvat omistusasunnot, vuokra-asunnot ja niiden välimuodot. Uusissa kaupunginosissa tämä tavoite toteutetaan alusta lähtien, vanhojen alueiden tiivistäminen mahdollistaa yksipuolisen omistuspohjan monipuolistamisen.

Tiiviissä kaupungissa asuminen myös tukee tämän päivän kestävän kehityksen tavoitteita: kaupunkilainen kuluttaa merkittävästi vähemmän resursseja kuin haja-ajatusalueen asukas. Helsingissä meitä hellii lisäksi virkistysalueiden vahva verkosto, hyvälaatuinen kaupunki-ilma ja erinomaisesti toimiva julkinen liikenne.

Helsingin kaupunginvaltuusto on asettanut tavoitteeksi 5500 uutta asuntoa vuodessa. Se

Share:
Reading time: 3 min

Kaupunginvaltuuston kokouksessa keskiviikkona 13.11.2013 jättämäni valtuustoaloite, jonka tavoitteena on merkittävä työllisyyteen vaikuttaminen kaupungin julkisten hankintojen avulla:

”Haagin kaupungissa on 600 000 asukasta, joista 28 000 on työttömiä, näistä 20 000 elää sosiaalietuuksilla. Työttömyys oli toukokuussa 2013 noin 7,7 prosenttia. Työllisyyspalveluissa on tapahtunut organisaatiomuutos viime vuonna, jolloin myös painopiste työllistämisessä siirtyi vahvemmin työnantajan tarpeiden huomioimiseen. Tämä on ollut suuri muutos toiminnassa ja se on tuottanut hyviä tuloksia.

Hollannissa ei puhuta sosiaalisista näkökulmista vaan siitä mitä sijoitus tuottaa yhteisölle. Tästä käytetään suoraan talouteen viittaavaa termiä: Social Return on Investment, jonka voisi kääntää sijoituksen sosiaaliseksi tuotoksi. Suomessa vastaavasti puhutaan hankintojen sosiaalisista näkökulmista.

Haagin kaupungissa sosiaalisia näkökulmia ja erityisesti työllistämisehtoa on sovellettu vuodesta 2008 lähtien. Haagin kaupunki on saanut innoitusta omaan työllistämiseen sosiaalisten näkökulmien avulla Rotterdamin kaupungilta, jossa työllistämisehtoa on sovellettu jo yli 16 vuoden ajan. Haagin paikallishallinnon poliittiset päättäjät ovat päättäneet, että työllistämistä aletaan soveltaa ehtona niihin sopivissa julkisissa hankinnoissa.

Kaikissa Haagin kaupungin tekemissä yli 200 000 euron

Share:
Reading time: 2 min

(kolumni Demokraatissa 11.11.2013)

”Minulla olisi vielä yksi kysymys. Miten opetatte kouluissanne sosiaalisia arvoja?”

Me suomalaiset katsomme hieman hölmistyneitä toisiamme.

Istumme Perun suurimman ammatillisen oppilaitosketjun johdon vieraina, joka kouluttaa kymmeniä tuhansia nuoria ympäri maata.

Hetken hiljaisuuden jälkeen aloitamme ja esitämme vuorovedoin, kuinka arvot ovat osa koko järjestelmää lähtien siitä, että koulutus kuuluu kaikille. Että emme erikseen opeta korruption vastaisuutta tai toisten kunnioittamista. Että lasten ja aikuisten välillä vallitsee toisiaan kunnioittava ilmapiiri. Että päiväkodeissa ja myöhemmin kouluissa toimitaan ryhmissä, joissa aikuiset ja lapset neuvottelevat yhteiset säännöt ja jakavat vastuuta.

Kun viettää viikon kolmessa nopeasti kasvavassa maassa, joissa jatkuvasti lisääntyvän vauraamman keskiluokan elämänpiiriä luonnehtivat kaikkialla maailmassa samanlaiset kauppakeskukset, mutta joissa järjestelmä on monilta osin täysin mädännäinen ja korruptoitunut, pääsee nopeasti perimmäisten yhteiskunnallisten kysymysten äärelle.

Brasiliassa, Perussa ja Chilessä koulutuksen uudistustarpeiden laajuus tuntuu toivottomalta. Sama pätee toimivan valtion perusrakenteisiin kuten verotukseen. Arviolta 80 prosenttia

Share:
Reading time: 2 min
Page 1 of 212