(kolumni Demokraatti 14.10.2013)

Viime viikolla saimme taas iloita suomalaisesta koulutuksesta, kun ”aikuisten Pisan” eli PIAAC-tutkimuksen tulokset julkaistiin. Tutkimus vertasi 16-65-vuotiaiden osaamistasoa numerotaidoissa, lukemisessa ja tietotekniikka-avusteisessa ongelmanratkaisussa yhteensä 24 maassa.

Tutkimuksen iso kuva oli suomalaisittain hieno: kaikilla kolmella osa-alueella sijoituimme kakkosiksi. Kun muiden maiden hajonnat tutkimuksen eri osissa olivat suurempia, johtopäätöksenä voisi perustellusti esittää, että Suomen aikuisväestö oli tutkimuksen osaavinta.

Tässä olivat hyvät uutiset.

Entä huonot?

Tutkimuksessa herättää huomiota, että suomalaisista vanhimmat ja nuorimmat vastaajat pärjäsivät huomattavasti muita heikommin. Erityisesti huomio kiinnittyi siihen, että suomalaisten 16-19-vuotiaiden nuorten tulokset jäivät kaikilla osa-alueilla kaikkien mukana olleiden maiden keskiarvon alapuolelle.

PIAAC-tulosten valossa hyvää koulutusta ja osaamistasoa kaikille tavoittelevan peruskoulun rooli ja merkitys näyttäisi korostuvan. Tulokset lähtivät vanhemmassa päässä nopeasti paranemaan niiden ikäluokkien kohdalla, jotka ovat  käyneet peruskoulun. Parhaimmistoa olivat nykyiset kolmi-nelikymppiset, jotka kävivät peruskoulun aikana, jolloin valtakunnallinen ohjaus yhteisine opetussuunnitelmineen oli vahvimmillaan.

16-19-vuotiaidemme huomattavan heikko tulos

Share:
Reading time: 2 min

Guggenheim-säätiö julkisti ehdotuksensa museosta Helsinkiin puolitoista viikkoa sitten. Näin museohankkeen tämänhetkisen ymmärrykseni valossa näen (ja pohdintani olen tehnyt Helsingin kaupunginhallituksen edustajana):

Guggenheim-Helsinki olisi varmasti hieno museo ja kulttuurihanke, vetonaulakin näkyvään paikkaan riittävän omintakeisesti – ja helsinkimäisesti – toteutettuna.

Mutta mistä tässä ehdotuksessa tarkkaan ottaen on kyse? Guggenheim on oikeastaan myymässä Helsingille (tai Helsingin perustamalle säätiölle) museokonseptia. Kauppaan sisältyy lupa käyttää Guggenheim-tavaramerkkiä 20 vuoden ajan 30 miljoonan dollarin hintaa vastaan. Tämän päälle Guggenheim laskuttaisi 20 vuoden aikana 20 miljoonaa dollaria hallintomaksuja. Tämä on siis se, mitä Guggenheim myyjänä on asettanut tarjolle. Guggenheimille maksettavien kulujen lisäksi on muistettava julkisen sektorin 130 miljoonaksi arvioitu euron satsaus rakennukseen (vertailun vuoksi: uuden keskustakirjaston kustannusarvion on noin 80 miljoonaa, Helsingin vuotuinen investointibudjetti sisältäen korjaukset 435 miljoonaa) ja vuotuiset muut kulut, joiden määrä on noin 13 miljoonaa euroa. Kaupungin paraatitontille on toki laskettava hintansa.

Guggenheimin ehdotuksen julkisen rahoituksen osuus on sen verran mittava, että on selvää, että kulttuurihankkeena Guggenheim-museota ei voi toteuttaa. Kulttuurihankkeena rahoitettavaksi Guggenheim-museo on yksinkertaisesti aivan liian kallis. Helsingin kaupungin tai Suomen valtion kulttuuribudjetteihin moiset summat eivät mitenkään mahdu.

Siksi Guggenheim-museota on tarkasteltava ensisijaisesti elinkeinopoliittisena hankkeena.

Share:
Reading time: 2 min