Sain äänestäjältä viestin (kiitos!), jossa hän penäsi perusteluja sille, että äänestin palvelualoitetta vastaan viime maanantaisessa kaupunginhallituksen kokouksessa. Seuraavassa kooste vastauksestani, jos se vaikka kiinnostaa muitakin.

Perusteet olivat laajat ja perusteelliset koko sd-ryhmässä. Muutamia keskeisiä pointseja:

  • Kyse ei ole ”aloitteesta” vaan haasteesta (tämä esimerkiksi ruotsinkielinen termi) eli periaatteellisella tasolla lähtisimme siitä, että yhteinen kaupunkimme olisi koko ajan haastettavissa/kaupan.
  • En näe perusteltuna käyttää virkamiesten työaikaa aloitteiden arviointiin ja niihin liittyvään byrokratiaan, vaan mieluummin näen sen panoksen käytettynä meidän yhteisiin palveluihimme ja niiden jatkuvaan parantamiseen.
  • Koko aloite oli valmisteltu tavalla, joka herätti enemmän kysymyksiä kuin tarjosi vastauksia alkaen siitä, kuka/mikä rajaisi, mitä kokonaisuuksia voidaan haastaa. Tätä kysymyslistaa voi jatkaa pitkälle.
  • Henkilöstöpoliittinen näkökulma on myös tärkeä. En pidä motivoivana henkilöstöpolitiikkana viestiä, jossa omat työntekijät asetetaan jatkuvan haasteen alaisiksi, vaan lähden siitä, että palkkaamme osaavaa ja motivoitunutta väkeä tuottamaan mahdollisimman laadukkaita palveluita mahdollisimman tehokkaasti. Valmistelua kuvaa, että KHS-käsittelyssä olleeseen aloitteeseen pyydettiin kaupungin henkilöstötoimikunnalta lausunto vasta, kun aloite oli jäänyt kaupunginhallituksessa pöydälle. Henkilöstötoimikunta totesi: Henkilöstötoimikunnan henkilöstöä edustavat jäsenet toteavat, ettei käsittelyssä olevan palvelualoiteselvityksen perusteella tule ryhtyä kokeilemaan tai käyttämään palvelualoitekäytäntöä Helsingin kaupungin palvelutuotannon järjestämisessä.
  • Nyt esitettiin kokeilua nuorisoasiankeskukseen ja rakennusvirastoon. Kannatan kokeiluja ainoastaan silloin, jos vaikuttaa ilmeiseltä, että joku idea on laajentamisen arvoinen. Nyt näin ei ollut. Nuorisopuolen virkamiehet ja edellisen lautakunnan edustajat totesivat kaikki, että ei palvelualoitetta tarvita siihen, että saataisiin/hankittaisiin ideoita ulkopuolelta. Lisäksi parhaillaan on meneillään nuorisotilojen ulkoistamisprosessista viime kaudella alkunsa saanut laajempi strateginen pohdinta nimenomaan nuorisosektorin tavasta toimia. Palvelualoitteen lanseeraamista samanaikaisesti ei voi pitää järkevänä.
  • Ulkopuolisiin hankintoihin kaupungilla on omat hyvin harkitut pelisäännöt, niiden puitteissa voidaan käsittääkseni painottaa monia tärkeitä asioita kuten esimerkiksi osatyökykyisten ja vammaisten työllistäminen, sosiaalisten yrityksien toimintamallit jne.
  • Vuoden alusta aloitti toimintansa SoTe-virasto. Nyt on syytä varmistaa työrauha ja mahdollisuus kehittää mahdollisimman laadukkaat ja yhdenvertaiset palvelut ilman mitään lisä”hässäköitä”.
  • Pidän selvänä, että uusia ideoita ja toimintatapoja pitää jatkuvasti kehittää. Olen ihan oman kokemuksen valossa kokenut, että näin Helsingissä myös jatkuvasti tehdään (olen monella tapaa palveluiden suurkuluttaja johtuen perhetilanteesta ja muista mieltymyksistä, vrt perus- ja erikoisterveydenhoito, julkinen liikenne, pyörätiet, päivähoito, peruskoulu, kirjasto, kulttuuri- ja liikuntapalvelut). Meillä kaupunkilaisilla on kaikilla oikeus/velvollisuus/mahdollisuus viedä ideoita virkamiesten ja valtuutettujen kautta (esim http://www.hel.fi/hki/Helsinki/fi/P__t_ksenteko+ja+hallinto/Osallistuminen/Tee+aloite). Palvelualoitteen tai -haasteen kaltainen järjestelmä olisi arvioni mukaan byrokraattinen ja raskas tapa moiseen, uskon siis toteutuvan muutenkin ja sen puolesta täytyy tietysti myös työskennellä.
  • Ennen vaaleja kirjoitin näkökulmia ulkoistamisesta ja yksityistämisestä. Monet näistä ovat relevantteja myös palveluhaaste/haasteoikeus –keskustelussa. Linkki blogiin tässä.
Share:
Reading time: 2 min

(Kolumni Demokraatissa 10.1.2013)

Suomi on ensimmäinen maa Euroopan unionissa, joka on laajalla ohjelmalla konkretisoinut huolen nuorisotyöttömyydestä ja nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisystä. Erityistä Suomen kattavan nuorten yhteiskuntatakuun mallissa on se, että mukana on sekä peruskoulun päättäviä nuoria koskeva koulutustakuu että työttömiksi työnhakijoiksi ilmoittautuvia nuoria koskeva työllisyystakuu. Koulutustakuu lupaa jatkopaikan kaikille peruskoulun päättäville ja työllisyystakuu työ- harjoittelu- kuntoutus- tai työpajapaikan kolmen kuukauden kuluessa työttömyyden alkamisesta.

Voiko 2013 voimaan tullut nuorisotakuu onnistua? Tätä monet ovat pitkin matkaa kyselleet ja epäilleet, josko lupaus on liian optimistinen.

Tavallaan se onkin. Sataprosenttiseksi takuu ei varmasti yllä. Mutta se ei ole idean ydin, vaan se, että julkinen valta uskaltaa tehdä vahvan sitoumuksen ja luvata tuleville aikuistuville sukupolville, että kaikki tehdään, jotta he löytävät paikkansa yhteiskunnassa. Uskon vakaasti, että rohkealla lupauksella päästään paljon lähemmäs sadan prosentin onnistumista kuin ilman tällaista sitoumusta päästäisiin.

Nuorten yhteiskuntatakuun viesti on, että oleskelun sijaan uskomme osallistumisyhteiskuntaan, jossa kansalaisella on samanaikaisesti oikeuksia, velvollisuuksia ja jaettua vastuuta itsestään ja muista.

Mikä ratkaisee nuorten yhteiskuntatakuun onnistumisen?

Share:
Reading time: 2 min