Kymmenen kysymystä Helsingistä, toimittanut Leena Honkavaara.

Miten kauan olet ollut helsinkiläinen? Miten Helsinki on muuttunut sinä aikana?

Muutin Helsinkiin vuonna 1995. Olin asunut kaksi vuotta Italiassa sisäoppilaitoksessa ja minusta oli ihanaa sekä palata Suomeen että perustaa ensimmäinen oma koti. Minulla oli ilmoitus Kirkko ja kaupunki -lehdessä, jossa ”maalaistyttö etsi kotia”. Sain lukuisia tarjouksia. Päädyin Kallioon Neljännelle linjalle hoivakotiin muuttaneen ikäneidon asunnonpuolikkaaseen. Vuokra noin 30 neliöstä oli 1500 markkaa eli noin 250 euroa.

Helsingissä on näiden vajaan 20 vuoden aikana muuttunut paitsi asuntojen hinnat, niin ihan yleistunnelma. Kaupunkikulttuuria ja monenlaista tekemistä on tullut jatkuvasti lisää. Esimerkiksi ravintolakulttuuri on aivan muuttunut; on tullut etnisiä ravintoloita, on tullut kokonaan uusi nuorten suomalaisten kokkien luoma pohjoismainen ruokakulttuuri. Maahanmuuttajakulttuurit näkyvät enemmän.

Samalla on tullut selkeämmin vauras keskusta ja muu kaupunki -jako, jota lamasta toipuneessa 1990-luvun puolivälin Helsingissä ei samalla tavalla ollut. Se näkyy paitsi asunnoissa, myös kahviloiden ja ravintoloiden hinnoissa ja asiakkaissa. Välillä huomaan tuntevani itseni nukkavieruksi Helsingin keskustan kaduilla.

Share:
Reading time: 9 min

POLITIIKKAJUHLAT – TAVOITTEENA HUOLETON HELSINKI

Cafe Piritta, Tokoinranta

Tervetuloa Pilvi Torstin perinteisiin pelastusjuhliin Cafe Pirittaan tiistaina 2.10. klo 18-20.

Aihe: Tavoitteena huoleton Helsinki. Millainen on sinun huoleton Helsinkisi? Virittäydy täällä ja tuo ajatuksesi Piritaan.

Luvassa: poliittista puhetta (mm. työministeri Lauri Ihalainen, Pilvi Torsti), musiikkia (duo Malmi-Laivuori, terapeutti Tervo) ja ajatuksia huolettomasta Helsingistä. Ohjelmaa myös lapsille ja lapsenmielisille.

Pelastusjuhlat johdattelee Jenni Tuominen.

Tule ja tuo kaverisikin, koska politiikka ja Helsinki kuuluu kaikille. Tervetuloa!

Share:
Reading time: 1 min

Tämän päivän vieraskynän on kirjoittanut Suomen Lakimiesliiton viestintäpäällikkö ja koulutuspoliitikko Juhana Harju.

Isäni jäi syyskuussa eläkkeelle täysin palvelleena kasvattajana. Ensimmäisen kerran luokan eteen hän astui nuorena ylioppilaana Muoniossa vuonna 1972. Samana vuonna peruskoulu perustettiin ja tasa-arvoa rakentava koulu-uudistus lähti leviämään pohjoisesta kohti etelää. Opintojen jälkeen kokemusta kertyi niin muutaman oppilaan kyläkoulusta Puolangalta kuin Oulun Koskelastakin. Elämäntehtäväksi koitui vasta perustetun Oulun Knuutilankankaan koulun rehtorin tehtävät, vuodesta 1987 vuoteen 2012.

Kaari Puolangan Naulalan kylän opettajien ahtaasta asunnosta kasvavan 1980-luvun Oulun omakotilähiöön on ollut myös minun matkani. Muistan vieläkin ensimmäisen vierailuni juuri avattuihin Knuutilankankaan koulun tiloihin. Upeat juuri tätä koulua varten luodut taideteokset olivat näkyvästi esillä aulassa. Osaan teoksista sai jopa koskea. Vuonna 1987 laman kauhut olivat kaukana edessäpäin. Kaikki oli hyvin.

Mutta menneisyyden muistelu on muistojen asia, ei unelmien. Unelmat katsovat eteenpäin. Mitä nyt pitäisi tehdä?

Share:
Reading time: 4 min
Page 1 of 41234