Satunnaisia bongauksia puoluekokouksesta:

Hauskin: Mikael Jungner & muutosvastarinta –puhe (http://www.youtube.com/watch?v=5vgY6IWGQd8&feature=relmfu kohta 28’00-38’00)

Monipuolisimmin Sd-aatteesta: Ruotsin demarien pj:n Stefan Löfvenin puhe

Jatkoseuranta: varapuheenjohtaja Eero Vainion kampaus – nuttura vai kiharat valtoimenaan (ks. kuvat ennen valintaa ja valinnan jälkeen)

***

Toivoisin, että jokainen kansalainen voisi joskus osallistua puoluekokouksen tapaiseen kansankokoukseen.

Kun lauantaiaamuna nousimme viettämään hiljaista hetkeä Hyvinkään murheellisten tapahtumien vuoksi, oli jotenkin lohdullista tehdä se 500 puoluekokousedustajan kanssa. Koossa oli joukko eri-ikäisiä erilaisilla elämänaloilla toimivia kansalaisia eri puolilta Suomea. Kaikkia yhdisti pyrkimys paremman maailman ja Suomen tavoitteesta myös tällaisen käsittämättömän väkivallan teon hetkellä. Kosketti olla heidän kanssaan hiljaa.

500 edustajan salissa on voima, joka ei välity televisiosta katsoen. 500 edustajan kokous on kokemus kansanvallasta, johon tasavaltamme perustuu. Tässä kokouksessa käsittelyssä oli henkilövalintojen lisäksi yli 200 aloitetta, kaksi laajaa asia-kokonaisuutta (Eurooppa ja demokratia) ja julkilausumat. Puoluekokouksen linjaamat kannat siirtyvät puolueen hallitusohjelmiin ja jokapäiväisen politiikan tavoitteiseen – tämän olen nähnyt viimeisen kahden vuoden aikana.

Tätä kokousta symboloi kokouksen ensimmäinen äänestys torstaina aamuna ja salin täyttänyt vihreiden lippujen meri. Matti Niemen esitys, jota Olli-Pekka Koljonen kannatti, linjasi heti kokouksen aluksi, että koko puolueen johtoviisikko valitaan avoimella vaalilla. Aiemminkin näin on tehty puheenjohtajan ja puoluesihteerin osalta. Merkittävää oli tämän periaatteen laajentaminen myös varapuheenjohtajavaaliin, jossa edustajat ovat aiemmin äänestäneet vaalivaliokunnan esityksen perusteella. Käytännössä esitetyn listan ulkopuolelta on harvoin noustu puoluejohtoon.

Vihreiden lippujen meressä oli siis kyseessä merkittävä periaate. Puoluekokous päätti liki yksimielisesti muuttaa tapaansa toimia. Kyse on avoimuudesta ja demokratiasta.

Toinen kokouksen huipentuma oli varsinainen varapuheenjohtajien valinta. Ehdokkaat virittivät tunnelman kohottavilla puheillaan – blogin alareunassa linkit videoihin, mukaan lukien oma minuutin kannatuspuheenvuoroni.

Saliin purkautunut riemu johdon – Krista Kiurun, Antti Lindtmanin ja Eero Vainion – valinnan jälkeen kertoi kaiken: tämä oli se, mitä 500 edustajan sali halusi. Valitun kolmikon ero äänissä seuraaviin oli selkeä eikä jättänyt jossittelun varaa.

Neljänneksi noussut Jukka Kärnä tulee jatkamaan aktiivista meininkiään kansanedustajana. Siksi en osaa harmitella lupsakkaan eteläkarjalaisen metallimiehen jäämistä johtoviisikon ulkopuolelle.

Miksi itse päätin kannustaa Eero Vainiota ensin Helsingin edustajien sisäisissä kokouksissa ja salissa pitämälläni kannatuspuheella, jossa korostin tarvetta monipuoliseen johtoviisikkoon?

Nyt 25-vuotias Vainio liittyi demareihin 16-vuotiaana Lahden yhteiskoululaisena. Hänen sosialidemokratiansa perustuu omaan heräämiseen siitä, että haluaa toimia maailmassa. Nyt yhdeksän vuotta myöhemmin Eero on Lahden seudun ympäristövaliokunnan puheenjohtaja, monenlaista kokemusta politiikan eri tasoilta kunnista Euroopan unioniin kerännyt toimija. Samalla Eero on nuori ja radikaali, Sdp:n johtoviisikko ansaitsee yhden nuoren ja radikaalin.

Toivoin johtoon myös Antti Lindtmania, joka on valittu luottamustehtäviin yksi toisensa jälkeen. Antti on Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, vahvasti vantaalainen. Viimeisen vuoden ajan olen seurannut Anttia uutena kansanedustajana. Myös tässä tehtävässä Antti on kiittänyt luottamuksesta ja käyttänyt alusta lähtien aseman tuomat vaikutusmahdollisuuden täysimääräisesti. Kun Antti puhui puoluekokoukselle ennen valintaansa, ei ollut epäilystä siitä, etteikö hän oli tosissaan heittäytymässä varapuheenjohtajaksi: ”Toverit, minun sydämeni on valmis!” Antti julisti Waltaria siteeraten.

Kannatin myös ministeritehtävissä kykynsä näyttänyttä Krista Kiurua. Viisaan ja analyyttisen Ilkka Kantolan olisin mielelläni nähnyt edelleen mukana, mutta valita saattoi vain kolme varapuheenjohtajaa. Ilkka jatkaa tärkeää työtään kansanedustajana.

Vaikka muistiin jäävät henkilövalinnat ja puolueavoimuuden lisääminen yhteisellä salipäätöksellä, puoluekokouksen linjattavana olivat myös Sdp:n näkemykset yli 200:sta aloitteesta ja erikseen Euroopasta ja demokratiasta. Kunnista, terveydenhuolloista ja muista arjen palveluista kävimme keskustelua eri puolilta maata tulleiden edustajien kanssa.

Valitettavasti lähes 100 aloitetta jäi käsittelemättä, kun aika loppui kesken. Aloitteiden jatkotyö siirtyi verkkoon ja puoluekokouksen valitsemalle puoluevaltuustolle. Hankalassa tilanteessa lauantai-iltana tehtiin ratkaisu, joka minusta oli oikea, koska monen alueen edustajat olivat liikennejärjestelyjen vuoksi poistuneet. Vaarana oli liian pienen ja alueellisesti epätasaisesti jakautuneen porukan näennäisdemokratia. Tilanne palautui kokouksen rakenteeseen, joka varmasti muuttuu tämän kokemuksen jälkeen. Harmittamaan jäi se, että aikataulun ja käsittelytavan muutoksen ongelmallisuus oli nähtävissä etukäteen. Reijo Paananen otti uutena puoluesihteerinä lauantai-iltana tilanteen hienosti haltuun ja linjasi, miten toimitaan.

Monia tärkeitä aloitteita myös ehdittiin käsitellä ja linjata. Helsingin edustajien muutosesityksistä, joita itse olin muokkaamassa ja jotka menivät läpi, voisi nostaa esimerkiksi seuraavat kaksi: puoluehallitus velvoitettiin valmistelemaan puolueelle uusi talouspoliittinen ohjelma 2014 puoluekokoukseen, ja uskonnon opetuksen tavoitteeksi hyväksyttiin pöntössä esittämäni muotoilu ”Puoluekokous pitää tärkeänä opetuksen uudistamista tavoitteena laajasti, kriittisesti, kunnioittavasti ja avoimesti erilaisia katsomuksia käsittelevä opetus, tavoitteena yksi yhteinen oppiaine.” Myös ihmisoikeuksien kannalta periaatteellinen translaki kirjattiin vahvasti ja terveys- ja sivistysaloitteissa kuului Sd-henki.

Puoluekokouksen yleiskorostukset voi lukea linjauksista, jotka annettiin sisäpolitiikasta ja ulkopolitiikasta.

Entä tulevaisuus päivä puoluekokouksen jälkeen?

Puoluekokous jätti puoluejohdolle paljon uutta ajateltavaa. Varapj-Vainio ei ole kansanedustaja, joten hänen työnsä resursointi on syytä miettiä. Samoin johtoviisikon roolitus ja kaikkien panoksen maksimointi. Asioiden valmistelu ennen puoluekokousta ja käsittely kokouksessa kaipaa reippaan itsekriittisen ruodinnan.

Viestinnässä tehtävää on edelleen, koska asiat ovat myös sitä, miltä ne näyttävät ja tuntuvat – tämä koskee myös puoluekokousta. On syytä vahvemmin viestiä maailmalle kansanliikkeen tapa toimia ja linjata näkemyksiään. Juuri näissä periaatteellisissa tavoissa toimia puolueet eroavat toisistaan suuresti.

Koen, että kaikessa suunta on oikea, mutta tehtävää riittää. Kaikille.

***

Videoita:

http://www.youtube.com/watch?v=5vgY6IWGQd8&feature=relmfu (Mikaeln Jungnerin puhe Reijo Paanaselle kohdassa 28’00-38’00 on aika hauska)

http://www.youtube.com/watch?v=TFt6PAhUsZ8&feature=relmfu (Antti Lindtman 10’40-, Eero Vainio 19’30, oma minuutin kannatuspuhe Eero Vainiolle 25’08)

***

Puheeni vpj-vaalissa tekstinä:

“Me ollaan nyt valitsemassa valtiovarainministeri pj Jutta Urpilaisen ja järjestöosaaja Reijo Paanasen rinnalle johtoviisikkoon kolmea lisäpelaajaa.

Siksi musta olennaisin asia tässä vaalissa on se, miten saamme kasaan mahdollisimman monipuolisen, energisen ja tämän liikkeen moninaisuutta ilmentävän viisikon.

Siksi tuen johtoviisikkoon Hämeen piirin ehdokas Eero Vainiota. Kaksi perustelua

Ensiksi Eero Vainio on nuori ja radikaali sekä olemukseltaan että ajattelultaan. Sdpn johtoviisikko tarvitsee ja ansaitsee yhden nuoren ja radikaalin.

Toiseksi Sdpn pitää saada paremmin esiin meidän ohjelmien vahva ympäristö, globaali solidaarisuus ja kestävän kehityksen painotukset. Eero Vainio olisi äänemme tähän punavihreään kenttään ja keskusteluun. Siinä kentässä SDP ei tällä hetkellä näyttäydy innostavana puolueena.

Äänestetään siis johtoviisikkoon yksi nuori radikaali. Muita ehdokkaitani moniilmeiseen unelmaviisikkoon ovat Antti Lindtman, Krista Kiuru ja Ilkka Kantola. Lisää uusia kasvutarinoita sdphen, rohkeutta valita Eero Vainiota puheenjohtajistoon!”

erityisavustaja Torsti ja työministeri Ihalainen Sdp:n puoluekokouksessa toukokuussa 2012.

Share: