(Pilvi Torstin artikkeli Kanava-lehdessä 5/2011)

Kevään 2011 vaalit osoittivat, että puoluepolitiikasta tuli taas ”normaalia” kansalaistoimintaa. Politiikka kuuluu kaikille ja linjavaalit ovat tulossa.

Kevään eduskuntavaaleja pidettiin julkisessa keskustelussa historiallisina sekä ennen vaaleja että  vaalien jälkeen. Vaalien tuloksen ”historiallisuutta” voi tarkastella kahdesta näkökulmasta. Ensimmäinen näkökulma on perinteinen valtapolitiikka, jolloin pohditaan prosentteja ja paikkajakoa. Toinen, suomalaisen yhteiskunnan kannalta merkittävämpi vaalien ”historiallisuuteen” liittyvä tarkastelukulma laajentaa kysymyksen yhteiskuntaan: muuttuiko Suomessa vaalien myötä jotain.

Lukujen valossa vaalitulos oli eittämättä historiallinen. Perussuomalaisten kaikki odotukset ylittäneen voiton ohella yhtä merkittäväksi ”historialliseksi” tulokseksi nousee

Share:
Reading time: 7 min

(Kolumni julkaistu Uutispäivä Demarissa 25.8.2011)

Taksikuskin tärkein työväline on auto. Siksi menopeliin satsataan. Ammattiremonttimiehen tunnistaa kunnon porakoneesta. Meille tietotyöläisille tärkein ja ainoa työväline on tietokone&puhelin –setti.

Aloitin elokuussa työt työministerin erityisavustajana. Teen siis töitä valtion hallinnon poliittisen johdon alaisuudessa innovaatioministeriössämme.

Täytyy sanoa, että olen ollut hämmentynyt valtion porakoneiden terästä.

Puhelimista valitsemani Nokian malli ei ollut mahdollinen, koska kyseiseen malliin ei kuulemma saanut asennettua meidän sähköpostia. Minulle tilatun puhelimen asennus on viivästynyt kuukauden. Asiat hoituvat jotenkuten saamallani väliaikaislaitteella.

Onneksi päätin pitää oman ei-nokialaisen älypuhelimen, jolla surffaaminen onnistuu sutjakkaasti. Sain tosin ohjausta ministeriön puhelinvastaavalta, että meidän liittymiä ei ole ylenmääräiseen surffaukseen tarkoitettu, vaan lähinnä sähköpostiin ja kalenterin käyttöön. Tämä siis vuoden 2011 peli-Suomen johdossa!

Saamani kannettava tietokone

Share:
Reading time: 2 min

(Kolumni julkaistu Uutispäivä Demarissa 1.8.2011)

Viime syksynä kerroin tällä palstalla professori Tony Judtin viimeisestä luennosta. Hengityslaitteen avulla puhunut ALS-tautia sairastanut ajattelija omisti sen sosiaalidemokratialle. Ei siksi, että sosiaalidemokratia antaisi eväitä tulevaisuuden ihannemaailmaan, vaan siksi, että sosiaalidemokratia on hänestä paras lähtökohta, mitä meille on tässä hetkessä tarjolla, kun katsomme epävarmaan tulevaisuuteen.

Tänä kesänä olen lukenut alkuvuodesta kuolleen Judtin viimeistä teosta ja hätähuutoa Huonosti käy maan. Teoksen lähtökohta on Judtin vahva usko siihen, että elämme epävarmuuden aikakautta, joka vertautuu 1900-luvun alkuvuosikymmeniin. Epävarmuutta tuottaa turvattomuus, ilmastonmuutos, talouden rakenteiden epävarmuus ja ihmisten kokemus maailman hallitsemattomuudesta.

Epävarmuus poikii jatkuvaa pelkoa – muutoksen pelkoa, rappion pelkoa, muukalaisten ja tuntemattomien pelkoa. Pelko kalvaa luottamusta ihmisten välillä. Yhteiskunnat nojaavat luottamukseen – siksi tuo pelko on niin tuhoisaa.

Yhdeksi vastaukseksi pelon selättämiseen ja epävarmuuden hallintaan Judt nostaa valtion.” Valtio on kaikki mitä meillä on.” Valtio voi seistä voimattomien ja epävarmojen yksilöiden ja kasvottomien suuryritysten ja kansainvälisten virastojen välissä. Se voi tuoda tolkkua ja luoda turvaa.

Valtion ytimessä ovat kansalaiset. ”Tasavallat ja demokratiat ovat olemassa ainoastaan

Share:
Reading time: 1 min