Kolumni julkaistu Uutispäivä Demarissa 29.6.2011

Olen kokenut olevani valtavan etuoikeutettu työskennellessäni yliopistossa viimeiset kymmenen vuotta. Opetus- ja tutkimustyö on itsenäistä ja innostavaa. Vuosittain saa tavata uuden sukupolven motivoituneita opintonsa aloittavia nuoria ja näin kuvitella pysyvänsä kärryillä siitä, mitä uudet sukupolvet ajattelevat. Osallistuminen ympäröivään maailmaan ja yhteiskuntaan on ollut mahdollista niin kutsutun yliopistojen kolmannen tehtävän eli yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kautta. Oma työ on tuntunut merkitykselliseltä.

Viimeisen parin vuoden aikana olen kuitenkin toistuvasti pohtinut siirtymistä muihin tehtäviin. Tuoreen selvityksen valossa kuulun suureen enemmistöön: yli 70 prosenttia alle 50-vuotiaista yliopistolaisista on harkinnut hakeutumista pois yliopistolta viimeisen kahden vuoden aikana.

Luku on käsittämättömän suuri. Tieteentekijöiden liiton neljän vuoden välein tekemän jäsenkyselyn perusteella lähtöhaluja selittää ennen kaikkea työpaikan epävarmuus:

Share:
Reading time: 2 min

(HS Mielipide 9.6.2011)

Elina Grundström tarttui kolumnissaan (HS 7. 6.) wikidemokratian mahdollisuuksiin politiikan teon apuvälineenä. Wikidemokratia on Grundströmin mielestä näyttänyt heikkoutensa, koska vaaleissa ”tuli selväksi, etteivät kansalaiset halua loputtomia ideapalavereja vaan selkeitä kannanottoja yhteiskunnallisiin kysymyksiin.”

Oma analyysini on toinen. Tutkijat ovat jo todenneet, että menneissä vaaleissa kyse oli ennen kaikkea protestista. Protesti ei kohdistunut puolueiden loputtomiin ideapalavereihin tai wikidemokraattiseen avoimuuteen vaan pikemminkin sulkeutuneelta vaikuttaneeseen politiikan kulttuuriin. Tässä tilanteessa wikidemokratia voi vahvistaa demokratiaa.

Verkon käyttö politiikan teon apuvälineenä ei ole päämäärä vaan keino. Wikidemokratia luo uusia mahdollisuuksia kansanedustajan vuoropuheluun kansalaisten kanssa. Poliittisia linjauksia tehtäessä wikidemokratia on oiva tapa koota näkemyksiä ja tavoitteita mahdollisimman laajasti. Kokeilimme wikidemokratian käytännön mahdollisuuksia toimittaja Matias Möttölän kanssa Pelastuskirja nyt! Käsikirja kans(s)alaisten yhteiskunnalle -pamfletissa (www.pelastuskirja.fi). Muutaman kuukauden aikana ajatuksiaan antoi noin 50 kansalaista. On vaikea kuvitella, että ilman verkon tarjoamaa menetelmää olisi voitu koota samaan keskusteluun vastaava määrä eri alojen osaajien ja käytännön ammattilaisten ajatuksia.

Wikidemokratian piiriin kuuluvat hankkeet siis tarjoavat uusia väyliä osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja saada esiin kansalaisten näkökulmia. Wikidemokratia ei millään tavalla muuta sitä, että vastuu poliittisista päätöksistä on aina kulloinkin valituilla kansanedustajilla, mistä Grundström tuntui kantavan huolta.

Pilvi Torsti, Helsinki

Elina Grundströmin kolumni täällä.

Share:
Reading time: 1 min