Tänään puhelin soi ensi kertaa 6’30. Vuorotöissä olevat ihmiset pohtivat tosissaan, kuka voisi olla heidän edustajansa. Keskustelu oli koskettava.

Moni on kysynyt, miksi olen lähtenyt mukaan politiikkaan ja ehdokkaaksi vaaleihin. Miksi 35-vuotias työstään yliopistossa ja kansainvälisissä hankkeissa pitävä kahden lapsen äiti haluaa vimmatusti pyrkiä kansanedustajaksi?

Olen aina uskonut ja uskon yksilön mahdollisuuksiin ja siihen, että asioihin voi vaikuttaa ja maailmaa muuttaa teoilla. Mutta politiikkaan päädyin, koska uskon, että aikamme kysymykset ovat sellaisia, että niiden ratkaisemiseen tarvitaan yhteistä toimintaa, siis politiikkaa, niin maailman tasolla kuin Suomessa.

Täällä Suomessa meidän täytyy ratkaista, mitä on 2000-luvun kestävä ja oikeudenmukainen hyvinvointivaltio ja miten se toteutetaan. Maailman tasolla aikamme kysymyksiä ovat esimerkiksi energian ja luonnonvarojen riittävyys, ilmastonmuutos ja globaalin talouden tasapaino. Poliittiset päättäjämme joko ratkaisevat tai eivät ratkaise näitä asioita. Ei ole yhdentekevää, ketkä näitä päätöksiä ovat tekemässä.

Asiat täytyy ratkoa tulevien vuosikymmenien aikana. Siksi uskon, että me 70-luvulla syntyneet olemme avainasemassa. On kyse meidän aikuisiästämme. Monet meistä ovat nyt samanaikaisesti vanhempia, lapsia ja lastenlapsia. Siksi ymmärrämme, kuinka tärkeää on lopettaa jatkuva velaksi eläminen – kuka haluaa antaa lapsilleen perinnöksi velkataakan – ja miksi hoivakodeissa on oltava riittävästi henkilökuntaa.

Vaikka kansalaiset usein kysyvät ehdokkaan lähtökohdista, he myös kertovat paljon. Vaalikampanja on mahdollisuus kuunnella ihmisiä.

Viime viikkojen satojen kansalaiskeskustelujen pohjalta voi listata muutaman asian, joihin meidän pitää tulevina vuosina vastata, jos tavoitteena on oikeudenmukainen ja eheä yhteiskunta.

  • Pienituloiset ihmiset kokevat olevansa ulkopuolisia. Elinkustannusten nousu on lisännyt palkkaköyhyyttä etenkin täällä Helsingissä. Voimme pilailla indeksistä, mutta harvempi tietää, että reilusti yli miljoonasta eläkeläisestä puolet elää alle 1100 euron kuukausituloilla. Nopeimmin kasvavat yksinhuoltajien ja yksinasuvien eläkeläisten toimeentulotukihakemukset.
  • Yllättävän monet kansalaiset pelkäävät tulevaisuutta. Eriarvoistuminen ja nuorten syrjäytyminen ovat monille asioita, joille halutaan tehdä jotain. Siis myös se kuuluisa hyvinvoiva keskiluokka. Monet kysyvät, mikä puolue varmasti tekee.
  • Kansalaisten keskuudessa on paljon kysymyksiä maahanmuuton ongelmista. Tunkkaisia painotuksia saaneet me-muut –asenteet voi selättää, kun muistelemme, miksi pohjoismaat ovat olleet 1900-luvun jälkipuoliskon menestystarina. Se ei ole siksi, että olisimme mustasukkaisesti valvoneet omia etujamme, vaan siksi, että olemme olleet yhteydessä maailmaan.
  • Politiikka täytyy pelastaa. Vain poliittisen päätöksenteon avulla saamme ratkaistua aikamme suuret kysymykset. Kansalaiset ovat kuitenkin menettämässä uskoaan politiikkaan ja kokevat politiikan olevan kovin kaukana heistä ja heidän arkisista kysymyksistään. Ei sen niin pidä mennä. Siksi toistan aiemmin tekemäni vaalilupauksen: Pilvi-telttaa kiertää säännöllisesti Helsingissä neljän vuoden ajan, jos tulen valituksi. Politiikka kuuluu kaikille ja se pitää viedä sinne, missä ihmiset ovat.

Tervetuloa tutustumaan: tänään Pilvi-teltalla ohjelmaa koko päivän Itiksessä ja keskustassa. Tietoa minusta täällä, vaalitavoitteeni täällä ja muiden ajatuksia siitä, miksi äänestää täällä. Vasemman palstan hakusanakoneella voi hakea juttuja eri aihepiireistä.