”Näissä vaaleissa tuntuu todella tärkeältä miettiä, ketä äänestän.” Olen viimeisen vuorokauden aikana saanut useita yhteydenottoja puhelimitse ja sähköpostilla kansalaisilta. Kaikkien viesti on ollut sama: näissä vaaleissa mietin erityisen tarkkaan oman ääneni kohtalon.

Samaan aikaan olen lukenut Tommi Uschanovin kirjaa ”Suuri Kaalihuijaus. Kirjoituksia yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä”. Kirjan viesti on, että valtaosa ihmisistä äänestää vailla kummempaa tietoa asioista. Näin on kaikkialla läntisessä maailmassa. Esimerkiksi suomalaisista 17 prosenttia tiesi tutkimuksessa veroäyrin suuruuden. Silti valtaosalla on mielipide siitä, onko se liian alhainen tai liian korkea.

Uschanovin kirja on siis räikeässä ristiriidassa saamieni viestien ja vaalikenttien palautteen kanssa. Olisiko niin, että näissä vaaleissa monet heräävät miettimään asioita syvemmin ja hankkimaan tietoa? Ehdokkaana tietenkin toivon niin. Uschanovin kirja myös antaa hienoja näkökulmia siihen, miten voimme jatkossa kehittää demokratiaa ja kansalaisten tietämystä asioista. Eduskunta ja kansanedustajat voivat tehdä paljon.

Mitä näissä vaaleissa ainakin olisi hyvä tietää, kun äänestää? Tärkein viesti minusta on, että mikään ei muutu, jos kokoomus ja keskusta vaihtavat pääministerin ja valtiovarainministerin salkkuja keskenään.

Jos haluaa muutosta nykytilanteeseen ja parannusta esimerkiksi sellaisiin asioihin kuin julkiset palvelut, nuorten työllistyminen & syrjäytymisen vähentäminen, oikeudenmukainen verotus tai palveluyrittäjien työn kannattavuus, Sdp esittää toteuttamiskelpoisia tavoitteita. Jos pidät näitä tärkeinä ja pidät äänestämistä vakavana asiana, suurimmaksi puolueeksi on äänestettävä Sdp.

*****

”Eräs masentavimmista poliittisen psykologian tutkimustuloksista on, että ne, joiden uskomukset pitävät kaikkien huonoimmin paikkansa, ovat niiden paikkaansapitävyydestä usein kaikkein varmimpia. Ihminen, joka uskoo esimerkiksi köyhille syydettävän veronmaksajien rahaa 20-kertaisesti enemmän kuin todellisuudessa tapahtuu, on mitä todennäköisemmin järkähtämättömän vakuuttunut uskomuksensa paikkaansapitävyydestä. Sen sijaan ihminen, joka uskoo rahaa syydettävän köyhille vain hieman tai ei ollenkaan enemmän kuin tapahtuu, on hyvin epäröivä ja varovainen tämän paljon paikkaansapitävämmän tiedon totuudellisuuden suhteen.” (Tommi Uschanocv: Suuri Kaalihuijaus, Teos 2010)

Share:
Reading time: 1 min

”Miten voit rauhan ihmisenä kannattaa sotilaallisista hyökkäystä” minulta kysyttiin eilen paneelin jälkeen, jossa keskustelimme Libyasta, sodasta ja rauhan edellytyksistä professorien Jaakko Hämeen-Anttila ja Raimo Väyrynen kanssa.

Kysymys on tärkeä. Onneksi Lontoossa keskustellaan tänään Libyan rauhasta. Kansainvälisessä sotilaallisessa väliintulossa ei ole mitään mieltä, jos samaan aikaan ei mietitä, miten rauha rakennetaan. Monesti ei ole mietitty.

Eilisessä keskustelussa olimme kuitenkin yksimielisiä siitä, että oli hyvä, että YK:n turvallisuusneuvosto kykeni tekemään päätöslauselman 1973, joka antoi kansainväliselle yhteisölle oikeuden ryhtyä maahyökkäystä lukuun ottamatta ”kaikkiin välttämättömiin toimiin” Libyassa. Ruandan, Darfurin ja Balkanin murhenäytelmät eivät saa toistua ja siksi väliinmeno nyt oli tärkeää.

Mutta samalla olimme yksimielisiä myös siitä, että kansainvälisen yhteisön on jo nyt valmistauduttava auttamaan Libyaa jälleenrakennuksessa, joka merkitsee sekä humanitäärista tukea että apua oikeusvaltion rakenteiden luomisessa.

Omiin näkemyksiini vaikuttavat vahvasti kokemukseni ennen kaikkea Bosniasta, missä 1995 sotilaallinen väliintulo tapahtui 3,5 vuoden sisällissodan ja odotuksen jälkeen. Väliintulo auttoi Daytonin rauhansopimuksen solmimista, mutta valitettavasti viimeiset 15 vuotta Bosniassa on eletty epämääräisessä välitilassa ja oikeusvaltion ja demokratian juurtuminen takkuaa. Osin tämä liittyy kansainvälisen yhteisön heikkoon valmisteluun vuonna 1995. Esimerkiksi tulevaisuuden kannalta elintärkeä yhteiskunnan osa, koulutus, jäi sodanaikaisten jakolinjojen mukaan jakaantuneeksi. Se ei ole omiaan rakentamaan ehyttä yhteiskuntaa.

Haluan siis pitää todennäköisenä

Share:
Reading time: 2 min

Olin tänään kommentoimassa ”Sosiaalipolitiikka – Hukassa vai uuden jäljillä?” (THL) -kirjaa teoksen julkaisutilaisuudessa. Kirja on laaja kriittinen analyysi suomalaisesta sosiaalipolitiikasta. Punaisena lankana tuntuu kulkevan kysymys: entä nyt. Mitä kasvaneelle eriarvoistumiselle tehdään? Mikä on tulevaisuuden Suomen visio eli näky?

Oma puheenvuoroni korosti kolmea näkökulmaa. Puhuin tarpeesta hyvinvointivaltion vastaiskuun, koska kilpailukyky-yhteiskunta tuntuu osin unohtaneen kasvualustansa. Toiseksi allekirjoitin kirjan tekijöiden esityksen suuresta arvokeskustelutarpeesta, jonka tavoitteena on kuva, visio, näkymä tulevaisuuden Suomesta. Keskustelussa olennaista vertailevan tutkimuksen hyödyntäminen ja sukupolvinäkökulman mukaantuominen. Edelliseen liittyi kolmas näkemykseni

Share:
Reading time: 1 min
Page 1 of 11123410...Last »