(tarjottu lyhyeksi kommentiksi HS mielipidesivulle 23.6. mutta ilmeisesti ei ole mahtunut julkaistavien joukkoon)

Kari Raivio ja Sirpa Jalkanen (HS 23.6.) erittelevät, kuinka tieteen tehtävä on tarjota luotettavaa tietoa osaksi yhteiskunnallista päätöksentekoa ja kuinka tämä on Suomessa hoidettu suhteellisen heikosti. Siksi Suomalainen tiedeakatemia on juuri käynnistänyt kokeilun, jonka tavoitteena on laatia merkittäviksi katsotuista kysymyksistä tutkimustilannearvio ja valistuneelle maallikolle ymmärrettävä kannanotto.

Samassa lehdessä viittä eri puoluetta edustavat ympäristövaliokunnan jäsenet perustelevat valiokunnan kielteistä kantaa hallituksen esittämiin ydinvoimaluparatkaisuihin ja yrittäjä Nina Repo tuo esiin monen kansalaisen jakaman huolen siitä, että kauas tulevaisuuteen kantava päätös tehdään kiireellä ja ilman, että kansanedustajilla olisi aikaa perehtyä asiaan laajasti.

Johtopäätös näiden kolmen kirjoituksen lukemisen jälkeen on, että nyt kaivattaisiin Tiedeakatemian näkemyksiä osaksi kansalaiskeskustelua ja päätöksentekoa ydinvoiman lisärakentamisesta. Tässä olisi yksi peruste lisää antaa päätöksenteolle lisäaikaa ainakin syksyyn tai jopa seuraavalle hallituskaudelle.

Pilvi Torsti, Helsinki

Share:
Reading time: 1 min

(Kolumni julkaistu UP Demarissa 23.6.2010)

Joensuun puoluekokouksen jälkeen olen vastannut moneen ”millaista oli” -kysymykseen toteamalla, että ensimmäinen puoluekokous vahvisti uskoa poliittiseen vaikuttamiseen. Moni asia ainakin päätettiin ”selvittää”.

Entä mikä yllätti ensikertalaista?

Vuoden takaisen valtakunnallisen EU-vaalikampanjan myötä Sdp-aktiivit ympäri Suomea tulivat tutuiksi ja puoluekokouksessa huomasin tuntevani ihmisiä eri puolilta salia. Tämän kokemuksen rinnalla olin yllättynyt siitä, että puoluekokouksessa saattoi nopeasti havaita Helsinki–muu Suomi -asetelman. Tämä asetelma

Share:
Reading time: 2 min