(HS Mielipidekirjoitus 27.7.2009. Otsikko oli HS:ssa muutettu kuulumaan ”Vaalityötä voi tehdä myös talkoovoimin”)

Vaalirahoituksesta on piirtynyt uutisoinnissa ymmärrettävistä syistä epäilyttävä ja likainen kuva. Toivon, että julkisessa keskustelussa erotettaisiin vaalirahoituksen eri muodot.

Vastenmielisen suhmuroinnin varjoon on jäänyt vaalituen piirissä tehtävä laaja ja myönteinen kansalaistoiminta. Eurovaalien ensikertalaisena ehdokkaana olin vaikuttunut tästä yksittäisten ihmisten tuen – sekä talkootyön että lahjoituksien – määrästä.

Jos kampanjani kaikesta talkoohengessä tehdystä ammattityöstä olisi laskettu tuntihinta, summa olisi ollut kymmeniätuhansia euroja. Talkooväen ohella reilusti toista sataa yksittäistä lahjoittajaa, siis tavallista kansalaista, antoi panoksensa talkoisiin rahana.

Vaalirahaan liittyvä kielteinen mielikuva on ongelma, koska se ei erottele toisistaan erilaisia rahoittajia. Kukaan ei kyseenalaista vapaaehtoisen vaalityön ylevyyttä ja hienoutta. Yksityisten ihmisten antama vaalirahoitus on verrannollista vapaaehtoiseen talkootyöhön.

HS nosti vaalituen julkisuuden tärkeyden pääkirjoituksessa (24. 7.) esiin, mutta piti 5 000 euron ilmoitusrajaa hyvänä kompromissina, joka takaa yksityisyyden suojan. Tämä ehdotus ei erottele erilaisia tukijoita ja niiden luonnetta ja merkitystä avoimen yhteiskunnan toiminnalle.

Avoin yhteiskunta edellyttää, että yhteisöjen ja yrityksien antama vaalituki on julkista. Yhteisöillä ei ole äänioikeutta. Jos ne antavat tukea ehdokkaille, ei ole perusteltua, etteikö tuki kaikissa muodoissaan – mukaan lukien seminaariosallistumiset ja ”taidekaupat” ja muu epäsuora tuki – olisi myös julkista. 5 000 euron raja on vailla perusteita. Ehdokkaiden täytyy myös tietää, ketkä heitä tukevat.

Yksityisten tukijoiden osalta jonkinlainen ilmoitusraja on yksityisyyden suojan nimissä perusteltu. Talkootyön tapaan yksittäiset lahjoitukset ovat kansalaistoimintaa ja yksi tapa, jolla äänioikeutetut voivat osallistua demokraattisen yhteiskunnan toimintaan.

PILVI TORSTI, tutkijatohtori, Helsinki

 

Share:
Reading time: 1 min

(Kolumni Demarissa 27.7.2009)

Kesän velloneen vaalirahoitusjupakan motivoimana haluan tuoda esiin oman näkökulmani aiheeseen näin puoluepolitiikan ulkopuolelta tulleena menneiden eurovaalien ensikertalaisena.Kevään eurovaalikampanjassani vapaaehtoisen työn osuus oli valtava.  Monet ammattilaiset antoivat oman panoksensa talkoohengessä kampanjan organisointiin, julkaisuihin, mainonnan suunnitteluun, verkkoviestintään, videotuotantoon, valokuvaukseen, esityksiin ja vaikka mihin. Jos kaikesta ammattityöstä olisi laskettu tuntihinta, summa olisi ollut kymmeniä tuhansia euroja.

Kukaan ei kyseenalaista tällaisen vapaaehtoisen osallistumisen ylevyyttä ja hienoutta. Omalla kohdallani – ja varmasti useimpien muiden ehdokkaiden kampanjoissa – se oli kampanjan avain ja selkäranka.

Vaalityön rahoittamista sen sijaan pidetään kyseenalaisena. Pääministerin johdolla jatkunut julkinen sekoilu

Share:
Reading time: 1 min