Itse en pidä siitä, että politiikka on nykyään niin kovin henkilökeskeistä. Siis tykätään tai ei tykätä puoluejohtajista ja ministereistä ja muista poliitikoista sen sijaan, että tykättäisiin tai ei tykättäisi heidän esittämistään poliittisista linjauksista.

Sosialidemokratian olen aina hahmottanut kansanliikkeenä, jonka palveluksessa puolueen puheenjohtajakin on yhtenä muiden mukana – ihmisenä ihmisten joukossa.

“…eikä vaalivoittoihin tule pyrkiä arvojen ja periaatteiden kustannuksella”

Tuskin näin julkisesti kehtaisit sanoa kovin pahasti, jos Jutan mediaesiintymisessä olisikin mielestäsi jotain kritisoitavaa, mutta kysyn nyt kuitenkin:

Miten Jutan Kipusisko-kansi Imagessa toi SDP:n aatetta esiin, populismiin sortumatta? Ulkopuolisesta alkaa vaikuttaa siltä, että SDP:ssäkin ajatellaan nyt, että mikä tahansa julkisuus on kuitenkin julkisuutta ja siksi sinällään arvokasta – vaikkei poliittista agendaakaan saataisi esiteltyä, vaan pelkästään tuputettua puolueen keulakuvan henkilöprofiilia. Onko todella näin?

Nämä vaalit hävittiin, koska niin monet ihmiset ovat löytäneet syntipukin maahanmuuttajista. Liian monen yhteiskunnallinen tietämys ja kiinnostus on pelottavan ohutta ja äänestyskäyttäytyminen tunnevaltaista. Tämä on haaste sosialidemokratialle ja koko demokratialle.

Sosialidemokraattinen aate on hieno, politiikan sisältökin hyvää. Sen sijaan puolueen toimintatapoja pitää uudistaa vuorovaikutteisimmiksi. Politiikasta tulee kertoa innostavasti ja selkeästi sortumatta kuitenkaan populismiin ja valheellisiin yksinkertaistuksiin. On tärkeää voittaa vaaleissa, mutta se ei ole kaikkein tärkeintä eikä vaalivoittoihin tule pyrkiä arvojen ja periaatteiden kustannuksella. Tärkeintä on puolustaa sanoin ja teoin oikeudenmukaisuutta, vapautta ja tasa-arvoa.