”Pankki ei ole mikä tahansa yksityinen yritys. Rahoituslaitokset synnyttävät julkishyödykkeen”

Näkemyksesi istuu hyvin vasemmistolle. Tätä kautta lähestyttyä varmasti löytyy uusia ideoita ongelmien ratkaisemiseen.

Sitten muutama kriittinen huomio:

”Markkinoiden valvonnan tehokkuus riippuu 1) valvottavien asenteesta ja 2) valvojien taidoista.”

Kohta yksi ei pidä paikkaansa. Valvottavien asenteen muuttumisen toivominen on kuin odottaisi Kimmo Kiljuselta hiljaista hetkeä: Hiukset siinä harmaantuu ja eläke alkaa kilahtelemaan tilille.

Pankkien tehtävä on tehdä rahaa. Kaikki menestysmittarit ja tavoitteet (joilla on jotain merkitystä) ovat rahallisia. Hyvä niin, vaikka pankki ei ole ”mikä tahansa” yritys on se kuitenkin business.

Rajoitteet ja säännöt pankkitoiminalle on tultava ulkopuolelta. Tarkempi määritelmä rahoitusmarkkinoiden tehokkuudesta riippuisi 1) poliittisesta tahdosta 2) lainsäädännön tehokkuudesta 3) valvojien taidosta.

Sitten vielä Hedge rahastoista. Mikäli suomalainen sijoittaja laittaa rahaa rahastoon, jonka sisältöä hän ei tiedä, on vastuu Suomalaisella sijoittajalla. Sijoittamisen kultaisia sääntöjä on tietää mihin rahasi panet. Valitettavasti tyhmyyttä ei voi lainsäädännöllä poistaa.

Todellinen ongelma viimevuosien sijoitusmarkkinoilla lienee se, että sijoittajille on myyty tuotteita väärin perustein. Esim. riskejä on vääristelty. Tämän ongelman toteamiseen Suomalaisen ei tarvitse matkustaa Cayman-saarille asti, kävely lähimpään pankinkonttoriin riittänee.

Finanssikriisin juuret ovat USA:n asuntomarkkinoiden järjettömissä lainoituskäytännöissä, jotka on purettava. Ei mitään tavaraa voi myydä luotolla ilman että ainakin jollain on intressi huolehtia luotonsaajan maksukyvystä ja -halukkuudesta – eikä vain tuotteen hinnan noususta. Mutta tämän ongelman purkaminen ei tietenkään yksin riitä – asuntokuplat olisivat päässeet kasvamaan muita reittejä pitkin kuitenkin.

Tarvitaan uudenlaista ajattelua rahapolitiikan suhteen; korkojen asetannassa tulisi miettiä yhä vakavammin myös varallisuushintojen huomioimista kuluttajahintojen lisäksi.

Mielenkiintoista tässä on se, että on selvästi sekä markkinatoimijoiden että julkisen vallan intressissä huolehtia siitä ettei tällaista sotkua pääse tapahtumaan uudelleen. Eivät pankitkaan halua romahtaa enää uudelleen. Siksi paremmalle ja sosiaalisestikin kestävämmälle sääntelyjärjestelmälle on olemassa todellinen tilaus ja mahdollisuus maailmalla ja Euroopassa.