Jugoslavian hajoamissodat 1990-luvulla järkyttivät Eurooppaa. Ne kestivät kauan, ne olivat inhimillisesti ottaen äärimmäisen raakoja ja väkivaltaisia ja pakolaisaallot tuntuivat koko Euroopan alueelle. Poliittisesti sotia voidaan pitää Euroopan epäonnistumisena. EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka saikin nopeaa lisäsyvyyttä pitkälti juuri Balkanin tapahtumien vuoksi, kun Maastrichtin sopimus astui voimaan 1993.

Balkanin alueen rauha on edelleen osa eurooppalaista agendaa. Maria Guzenina kysyi minulta viime viikonloppuna, miten minä tuota rauhaa tekisin. Tiivistin vastaukseni lyhyen ja pitkän tähtäimen tavoitteisiin. Lyhyellä tähtäimellä pitää varmistaa, että 1990-luvun sodat tulevat käsiteltyä ja sotarikolliset tuomittua. Lisäksi pitää varmistaa, että rauhanturvaoperaatioita jatketaan riittävän pitkään. Pitkällä tähtäimellä pitää pyrkiä saamaan entisen Jugoslavian alueen maat osaksi Euroopan unionin yli 60 vuotta toiminutta rauhankoneistoa. Tämän täytyy tapahtua paikallisen poliittisen kehityksen ja vastuunoton kautta, jossa keskeistä on demokraattisen oikeusvaltioin kehittyminen ja kehittäminen. EU:n oven avoimuus on tärkeä osa tätä prosessia, mutta samalla jäsenyysehtojen täyttymisestä on pidettävä tiukasti kiinni.

Näkemyksiäni Bosnia ja Hertsegovinan tilanteesta tämän päivän Helsingin Sanomien Vieraskynä-kirjoituksessa Bosnian tilanteen kärjistyminen vaatii EU:n sotilaallista läsnäoloa.

Share:
Reading time: 1 min

httpv://www.youtube.com/watch?v=wLmV4vy0mGI

Lähtökohta

Markkinat täytyy pelastaa, koska tarvitsemme niitä. Markkinat ohjaavat tuotteen kysyjän sitä tarjoavan pakeille, lainaa tarvitsevan rahoitusta myyvän luukulle.

Kun puhutaan markkinoista, on syytä korostaa, että globaalina aikana puhutaan maailmanmarkkinoista. Niillä Suomi tai EU:kaan ei pärjää omillaan.

Siksi nyt pitää yhdessä miettiä, miten uusia rahoitusmarkkinoiden rakenteita niin, että ne eivät kaadu uudelleen. Kesän vaalien yhdeksi päätavoitteeksi Euroopan sosiaalidemokraatit ovatkin aivan oikein asettaneet ”käynnistää talous uudelleen ja estää uuden finanssikriisin synty”.

Esittelen seuraavassa viime kuukausina käymissäni keskusteluissa  jäsentyneitä ajatuksiani. Jään odottamaan kommentteja ja ehdotuksia. Mitä muuta voisimme tehdä uuden rahoituskriisin estämiseksi? Millaista olisi vastuullinen ja sosiaalinen pankkitoiminta? Entä miten muuten voisimme parantaa markkinoiden toimintaa?

Yksi oivallus

Pankki ei ole mikä tahansa yksityinen yritys. Rahoituslaitokset synnyttävät julkishyödykkeen: rahan virtauksen taloudessa.Vain harva pärjää ilman rahoitusta. Kauppaketju tarvitsee rahaa ostaakseen lastin sandaaleja, joista se saa rahat vasta kesällä. Kunnat tarvitsevat pääomaa, jolla hoitaa kouluruokailun maksut ja sairaanhoitajien  palkat ennen kuin veroja tulee taas riittävästi tilille. Me kansalaiset tarvitsemme lainaa suuriin ja pieniin hankintoihin. 25-55-vuotiaista suomalaista joka toisella on asuntolainaa.

Koska pankki tuottaa meille kaikille välttämätöntä hyvää, sille voi myös asettaa kovempia vaatimuksia kuin muille yrityksille. Vakavaraisuussäännökset eivät kuitenkaan näytä riittävän. Ei ole vain pankin johdon ja hallituksen välinen asia, jos johtajien palkkiojärjestelmä kannustaa tuhoisaan riskinottoon. Pankkien omistajille tämä ajatus ei ehkä ole itsestään selvä, mutta perusteltu se on. Kuten nyt on nähty, valtio ja koko yhteiskunta joutuu kantamaan riskinoton seuraukset. Onneksi näyttää siltä, että Suomessa olemme tällä kertaa pääsemässä melko vähällä.

Miten sitten huolehditaan, että johtajia kannustetaan vastuullisella tavalla niin, että painopiste on pitkäkestoisessa tuotossa, ei lyhytaikaisissa voitoissa? Riittääkö poliittinen paine? Vai tarvitaanko jotain enemmän?

Muutamia ratkaisuehdotuksia

Viime kuukausina valtiota on huudettu ja vaadittu apuun markkinoiden hallitsijaksi. En kuitenkaan usko, että pankkien tai rahoituslaitosten holtitonta toimintaa saadaan tai pitäisikään saada kuriin asettamalla kaikki tiukasti valtion valvontaan. Moiseen ei riitä virkamiehiä eikä virkamiehillä taitoa. Siksi rahoituslaitoksia pitäisi osata ohjata viisaalla lainsäädännöllä ja valvonnalla.

Ennen kaikkea regulaatio paranisi aidolla kansainvälisellä yhteistyöllä. Euroopan rahoitusvalvojat toimivat edelleen kansallisesti. Tämä on kestämätön lähtökohta. Tulevaisuuden finanssikriisien välttämiseksi tarvitaan EU-kilpailuviranomaisen kaltainen rautaotteinen toimija, joka iskee luun kurkkuun pankeille, jotka eivät noudata vaatimuksia. EU:n työryhmä antoi vastikään raporttinsa finanssivalvonnan uudistamisesta. Ryhmä ei uskaltanut ehdottaa Euroopan laajuista elintä ilmeisesti siksi, että  Britannia ei anna EU:n sitoa käsiään finanssiasioissa.

On harkittava sellaisten rahoitustuotteiden myynnin kieltämistä Euroopassa, jotka eivät täytä yhteisiä kriteerejämme. Esimerkiksi suurin osa maailman riskipitoisista hedge-rahastoista toimii Caymansaarilla, jossa valvonta vähäistä. Suomalainen sijoittaja ei loppupeleissä tiedä, mitä hän rahaston kautta omistaa. Veroa kaupoista ei myöskään juuri kerry.

Markkinoiden valvonnan tehokkuus riippuu 1) valvottavien asenteesta ja 2) valvojien taidoista. Rahoitusalalla toimivien täytyy ymmärtää, että vaikka he itse toimisivat omalta kannaltaan viisaasti, se saattaa johtaa järjestelmän sortumiseen, kuten nyt on likimain käynyt. Siksi on heidänkin etunsa, että viranomaiset tekevät työnsä tarkasti ja kansainvälisenä yhteistyönä. Viranomaistoiminnasta ja päätöksistä ei myöskään ole tarpeen nalkuttaa periaatteen vuoksi niin kuin tapana on ollut.

Markkinat puntariin

Mitä muuta siis voisimme tehdä uuden rahoituskriisin estämiseksi? Millaista olisi vastuullinen ja sosiaalinen pankkitoiminta?

Entä miten muuten voisimme parantaa markkinoiden toimintaa? Annetaan ajatusmyllyn jauhaa.

Share:
Reading time: 2 min

Aamulehden kolumnissa (22.3.2009) Matti Mörttinen kirjoittaa, kuinka median ja poliitikkojen rahapula uhkaa näivettää EU-vaalit ”Useimmat perinteiset poliitikot ovat päätelleet, ettei parlamenttiin kannata kuvitella pääsevänsä ellei ole valmis satsaamaan kampanjaan lähes sataatuhatta euroa. Kaikki eivät onneksi laske samalla tavalla. Vihreiden valttikortti Heidi Hautala aikoo hoitaa homman noin kymppitonnilla. Kokoomuksen yllätystulokkaaksi tähyävä Ukko Metsola on ottanut ison lainan pankista ja kehittää nettikampanjointia uusiin ulottuvuuksiin, samoin kuin demarien nuori kyky Pilvi Torsti. Voi olla, että osin rahapulankin takia nyt käydään ensimmäiset todelliset verkkovaalit.”

Hyvät Politiikan Pelastusohjelman lukijat ja kirjoittajat. Teillä on vielä reilu kuukausi aikaa vaikuttaa vaalien tavoiteohjelmani muotoiluun täällä verkossa.  Tulevina viikkoina tulen kirjoittamaan ainakin markkinoista, työelämästä sekä Balkanista ja rauhasta. Koko teemlistani vasemalla palkissa. Tavoiteohjelma julkistetaan 7.5.2009.

Tämän blogin lisäksi kerään kansalaisten näkemyksiä ja aloitteita viime viikolla alkaneella Politiikan Pelastuskortti -kampanjalla. Keltaisia kortteja pääsee täyttämään tilaisuuksissa, joita päivitetään jatkuvasti kalenteriin.

Share:
Reading time: 1 min
Page 1 of 61234...Last »