Artikkelin Monimuotoisuus vai EU-nationalismi? kommentit

Kirjoittaja: Pilvi Torsti

Pilvi Torsti — Thu, 12 Mar 2009 10:12:45 +0000

Tommi, tulevaisuususko syntyy esimerkiksi siitä, että kokee, että on mahdollisuuksia. Monissa Balkanin maissa nähdäkseni hälyyttävintä viimeisen 10-15 vuoden aikana on ollut nuorten tilanne. Heidän vanhempansa ovat matkustaneet ja eläneet avoimessa yhteiskunnassa, mutta monet nuoret eivät ole koskaan käyneet oman maansa ulkopuolella. Apatia ja toivottomuus lisääntyy ja kanavoituu väkivaltana, sosiaalisina ongelmina, rasismina jne. Matkustamattomuuteen ovat syynä sekä raha että viisumiongelmat. Bosniassa monet nuoret puhuivat jo 1990-luvun lopulla Youth and History -tutkimuksessani siitä, kuinka arvostivat sitä, että saivat kerrankin olla osa “eurooppalaista tutkimushanketta”, eivätkä mikään erityinen bosnialainen koelaboratorio.
Mitä sitten voidaan tehdä? Cool identity -konsepti on tosiaan kiehtova. Käytännön tasolla viisumivapaudet esimerkiksi tietyille ikäluokille, tietyillä ehdoilla tms on yksi konkreettinen asia. Tällaista EU on ymmärtääkseni kaavaillut Serbian kanssa. Itse olin perustamassa Bosniaan lukiota, josta valmistuu toukokuussa toinen vuosikurssi. Rahoitus tulee pääosin Eu-maista, Norjasta ja Yhdysvalloista. Toista sataa bosnialaisnuorta eri puolilta maata on saanut tehdä IB-tutkinnon, joka on avannut heille mahdollisuuden kunnianhimoon. Toisaalta Mostarin koulussa olemme myös nähneet, miten hiekosti Eurooppa omiaan houkuttelee: lähes kaikki valmistuneet saavat halutessaan stipendin amerikkalaisiin yliopistoihin ja amerikkalainen yliopistoväki on myös ahkerasti käynyt koululla. Tottakai yksityisyys on osaselitys, mutta voi kysyä, miten eurooppalaiset korkeakoulut kehittäisivät tapoja “imea” vaikkapa näitä bosnialaisnuoria. Monet heistä lähtevät Yhdysvaltoihin “pakosta”, koska järkevää eurooppalaista vaihtoehtoa ei ole. Sama “kohtalo” oli monilla itäeurooppalaisilla ystävilläni, kun valmistuimme lukiosta 1995 Italiassa. Eli eivät halunneet lähteä Yhdysvaltoihin, mutta muuta taloudellisesti mahdollista korkeatasoista opiskeluvaihtoehtoa ei ollut.
Eli summa summarum, pistäisin paljon paukkuja nuoriin ja nuoriin aikuisiin, koska siinä vaiheessa identiteetit vielä muokkautuvat. Koko United World College -ajattelu pohjaa tähän: 16-19 -vuotiaana ihminen on koulutusfilosofi Kurt Hahnin mukaan riittävän itsenäinen ja samalla riittävän avoin muutokseen. Toinen puoli kolikkoa on se toisaalla täällä blogissa esillä ollut ajatus, että vaarallisimpia ovat nuoret toivottomat miehet.
Tuli mieleen yksi vanha idea eurooppalaisten nuorten vaihto-ohjelmana toimivasta kahvilaketjusta, mutta siitä joskus toiste lisää.
ps. Melkein muuten fanitan Garton Ashia ensin History of the Present -kirjan vuoksi ja sittemmin Guardian weeklyn artikklien lukijana.

Kirjoittaja: Tommi Laitio

Tommi Laitio — Wed, 11 Mar 2009 15:07:49 +0000

Pilvi,

olen kanssasi verrattain samoilla linjoilla virheistä, jotka tehdään kun eurooppalaisuutta yritetään rakentaa kansallisvaltioajattelun varaan. Suhtaudun penseydellä puheeseen yhteisestä kulttuuriperinnöstä ja arvopohjasta. Siinä kun tallautuu jalkoihin Euroopan ruma, väkivaltainen ja miesvetoinen historia.

Timothy Garton Ash kirjoitti hienosti äskettäin, että Euroopan tulisi perustua aika pitkälti yllä listaamiisi tavoitteisiin, mutta samalla EU:n tulisi tulla alas arrogantilta valtaistuimeltaan, josta julistetaan että rauha, tasa-arvo ja vauraus on yksin sen tekelettä. Samoin Garton Ash kirjoitti, että Euroopan on oltava rehellinen niistä hetkistä ja faktoista, joissa emme ole eläneet noiden tavoitteiden mukaisesti. Ja kuinka oikeusvaltio ja vauraus eivät toteudu vuonna 2009 monissa pääkaupungeissa kaduilla tai monissa jäsenvaltioissa.

Puhe vapaasta liikkuvuudesta ja avoimista rajoista muutti sävyä mun ajattelussa viimeisinä neljänä vuotena, kun Balkanilta tuleva EU-maassa asuva työkaveri ei pystynytkään siitä vaan lähtemään Lontooseen viikonloppulomalle tai kun ei pystynyt duunissa järjestämään turkkilaiselle nuorelle viisumia EU-alueelle kolmessa viikossa.

Garton Ashin ajatus siitä, että eurooppalaisuus voisi olla “cool identity”, joka ei kutsu ihmisiä kuolemaan ja elämään puolestaan, kiehtoo minua paljon. Jään vain pohtimaan, mikä saa meidät yrittämään olemaan parempia – siis mistä syntyy kunnianhimo ja tulevaisuususko? Onko sulla ajatusta tai ehdotuksia?

Kirjoittaja: Joonas Govenius

Joonas Govenius — Sat, 28 Feb 2009 20:25:34 +0000

Euroskeptisyyttä byrokratiaa kohtaan EU-alueelta epäilemättä löytyy, mutta on kuitenkin mielenkiintoista huomata “ulkoeurooppalaisten” erityisesti Yhdysvalloissa oleskellessaan usein viittaavan itseensä eurooppalaisina oman kansallisuutensa sijaan. Tämä eurooppalaisuus tulee esille ylpeydenaiheena monenlaisissa keskusteluissa yhysvaltalaisista tavoista ja instituutioista aina pukeutumisesta, ruuanlaitosta ja kielitaidosta terveydenhoitoon, julkiseen liikenteeseen sekä kuolemantuomioon asti. Yhteistä pohjaa ainakin perusarvoista EU-alueelta siis varmasti löytyy, vaikka yhteistä hallintoa pidettäneenkin tehottomana. Tähän jälkimmäiseen sinä epäilemättä tehokkuudeen ja päättäväisyyden perikuvana varmasti vaikuttaisit positiivisesti.

Kirjoittaja: Pilvi Torsti

Pilvi Torsti — Thu, 19 Feb 2009 11:44:23 +0000

Matias, vazi. Diese “essay” hat mir ganz viel gefallen. Lukekaa muutkin.

Kirjoittaja: Matias Möttölä

Matias Möttölä — Wed, 18 Feb 2009 06:11:35 +0000

Tarvittaisiin siis konkreettisia keinoja. Yksi ajatusleikki on Marco Pautasson monikielinen essee eurooppalaisuudesta. Alla linkki jottei tule tähän liian pitkää tekstipätkää.

http://www.eurozine.com/articles/2007-03-12-pautasso-xx.html