Poliittinen toiminta kilpailee sellaisesta harvinaisesta luonnonvarasta kuin aktiivi-ikäisten ihmisten vapaa-ajasta. Tuo aika on, kuten tiedämme, kortilla. Siksi toiminnan ja osallistumisen tulisikin olla mahdollisimman tehokasta ja vaikuttavaa. Määrä ei varmastikaan ole haaste, vaan laatu.

Äänestäminen on asia erikseen. Selkeiden rintamalinjojen poistuttua politiikan suunnanvaihteluita on vaikea hahmottaa. Suomessa ongelmia lisää älytön vaalijärjestelmä. Miksi siis äänestää, erityisesti jos et ole erityisen perehtynyt tai kiinnostunut politiikan nyansseista? Uhkana on, että nyky-yhteiskuntaan suhteellisesti vähemmän kiinnittyneet eivät enää koe halua tai velvollisuutta osallistua yhteiskunnan toimintaan ja jättävät äänestämättä, tai sitten äänestävät populisteja jotka luovat uudet jännitteet, usein sinne minne niitä on helppo luoda, riippumatta siitä kuinka todellisia tai ratkaisevia juuri ne ongelmat ovat.

Puoluetoiminta on kansalaisjärjestötoimintaan verrattuna varmasti usein hidasta ja kankeaa. Suuret järjestöt, joiden toiminta nojaa vahvasti sääntöihin sekä muodollisten elimien päätöksiin on, tekisi mieli kirjoittaa väistämättä, melko hidasta, ainakin mikäli halutaan vahvasti vaikuttaa kokonaisen yhteiskunnallisen liikkeen itseymmärrykseen. Itsemäärittelyyn vaikuttaminen taas on usein miltei välttämättömyys todella selkeän ja oikean muutoksen tapahtumiseen. Tästä on kyse esimerkiksi ekologisen haasteen ymmärtäminen kaiken politiikan yhdeksi reunaehdoksi, tai lähtökohtaisesti globaalin näkökulman huomioonottaminen talous- tai työmarkkinapolitiikasta keskusteltaessa.

Toisaalta tavoitteet, ainakin kun kyseessä ovat usein laajat reformit, ovat usein aidosti monitahoisia ja vaativat uskottaviksi ja aidosti läpiviemiskelpoisiksi muuntuakseen perinpohjaista keskustelua. Puolueet tarjoavat erinomaisen väylän tämän keskustelun kanavointiin demokraattiseen järjestelmään jossa päätöksiä aidosti tehdään. Voisikin todeta, että puoluetoiminnassa tavoitteiden edistäminen saattaa usein olla hitaampaa kuin vaikkapa yhden asian liikkeissä, mutta tulosten saavuttaminen todennäköisempää. Toki tätä tulosten tekoa nopeuttaisi se, jos järjestöaktiivit ja muutkin aktiiviset kansalaiset löytäisivät puolueet ja tulisivat toimimaan niissä.

Parhaimmillaan puolueet voisivat avautua vaikuttamisen osalta jäsenilleen ja muille kansalaisille aivan uudella tavalla. Web tarjoaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia reaaliaikaiseen keskusteluun ja sisältöjen syventämiseen entistä laajemmalla väelle. Toinen kysymys koskee yhteiskunnallista koulutusta. Ihmisiä on valtaistettava. Ehkä tällä saralla, enemmän kuin millään muulla, puolueet ovat omasta syystään menettäneet asemaansa kansalaisjärjestöille.

Itse toivon Pilvin ehdokkuuden osoittavan tiede-elämässä ja järjestöissä toimiville ihmisille sen, että puolueet ovat kiinnostuneita heidän näkemyksistään ja haluavat toivottaa tekijäihmiset tervetulleiksi mukaan täysivaltaisina yhteisön jäseninä ja näkyviin tehtäviin ilman vuosikausien puolueuraa. Tätäkin uusi politiikka, ja se puhuttu uusi SDP, on.

Jossakin vaiheessa havahduin siihen, että niissä eksoottisissa puolueissa kai olisi suorat väylät vaikuttamiseen ja vastuuseen, ihan valmiina ilman että tarvitsisi ruveta itse värkkäämään nettisivua ja tiedotusrinkiä ihan alusta. Sittemmin olen todennut, että niissä väylissä on mutkia ja puolueet kaukana ideaalista. Ennen kaikkea pulaa tuntuu olevan ihmisistä, jotka jakaisivat halun tehdä ja ajatuksen oikeudenmukaisuudesta toiminnan taustalla. Tällaiset ihmiset ovat karanneet seksikkäämpiin jengeihin.

Ehkä Pilvin ehdokkuus rohkaisee ajattelevia ihmisiä lähestymään puoluepolitiikkaa. Toivottavasti myös puolueissa vaikuttavat ihmiset rohkaistuvat ajattelemaan poliittisen toiminnan motiiveja ja uusia muotoja.

Oho, tuli paatosta, vaikka toivoin toimintaa ja konkretiaa. Sitä odotellessa.

Matias