Maailma muuttuu, kun sitä muutetaan. Maailman muuttaminen oikeaan suuntaan edellyttää valmistelua ja pohdintaa.

Tällä viikolla julkaistu Sdp:n vero-ohjelma on kokonaisuus, jonka pohjalta voidaan hahmotella suuntaa eteenpäin kohti 2030-lukua. Perusajatus on, että kaikki tunnustavat hyvän veropolitiikan perusteet eli laajat ja tiiviit veropohjat, alhaiset verokannat. Harvempi niitä noudattaa.

Ohjelman yksi  lähtökohta on, että omistamisen veropohjaa tiivistämällä mahdollistetaan työn verotuksen keventäminen. Lisäksi on lähdetty pohtimaan myös aivan uusia näkökulmia kuten kestävän kehityksen kriteerien tuomista arvonlisäverotuksen määrittelyyn.

Vero-ohjelman valmistelua vetänyt Timo Harakka on korostanut, että tasapuolinen verotus palvelee myös liike-elämää ja kilpailua. Investoinnit koulutukseen, terveyteen ja muihin kasvun edellytyksiin luovat pohjan yrittäjyydelle. Aggressiivisen verosuunnittelun suitsiminen taas parantaa kotimarkkinayritysten kilpailuasemaa.

Keväällä julkaistiin myös sosiaaliturvan uudistamista valmisteleva yleisturvamalli. Demarinuorten aloitteen pohjalta valmisteltu malli lienee pisimmällä oleva puoluemalli pirstaloituneen sosiaaliturvamme uudistamiseksi. Tämä uudistus on aivan välttämätön ja oman arvioni mukaan merkitykseltään sote-uudistusta keskeisempi.

Mediauutisoinnissa huomio keskittyy politiikan päiväkohtaisiin aiheisiin ja henkilövalintoihin. Politiikassa on kuitenkin syvimmillään kyse yhteiskunnan suunnasta ja arvopohjaisesta tutkimukseen ja tietoon pohjautuvasta päätöksenteosta.

Siksi ohjelmatyö on politiikan syvintä ydintä. Viimeiset puoli vuotta meneillään ollut Sdp:n Suomi2030-tulevaisuustyö on ollut innostavinta ja laaja-alaisinta, missä olen saanut olla mukana. Pohjana on YK:n 2030 visio ja sen 17 kestävän kehityksen tavoitetta. YK:n visio on laajin maailmanpelastusohjelma, mitä globaalisti lienee koskaan tehty. Siinä on kaikki maailman tutkimus takana. Tavoitteet ovat selkeitä ja oikeita kuten kestävä teollisuus, innovaatiot, hyvä koulutus ja ei köyhyyttä (Kuva 1).

Nyt Sdp on ottanut YK:n vision pohjaksi ja jäsentänyt oman valmistelun puoluesihteeri Antton Rönnholmin johdolla. 450 jäsentä on viime kuukaudet työskennellyt 2030-tulevaisuusohjelman rakentamiseksi kuuden kokonaisuuden alla (kuva 2). Työ jatkuu ainakin 2020 asti.

Kyse ei siis ole yksittäisestä vaalivalmistelusta vaan laajasta yhteiskunnan uudistustyöstä. Sen pohjalta rakennetaan pidemmän aikavälin näkemystä  ja vaalitavoitteita rinnakkain.

Työmme on nyt huomattu myös toimittajien keskuudessa, mikä on hieno juttu! Eniten nauratti Ilta-Sanomien kolumni “aloiteautomaatista”. Oikeammin osui Helsingin Sanomien Juha Akkanen, joka arvio: “Kaikesta voi päätellä, että Sdp varautuu hallitusvastuuseen aivan tosissaan ja hyvissä ajoin.”

Koulutuspolitiikan osalta valmistautumisen pohjalla on jo 2016 julkaistu koulutuspoliittinen ohjelma. Tavoitteena on varhaiskasvatusuudistus, oppivelvollisuuden laajentaminen, perusopetuksen vahvistaminen, 2030-luvulle kurottava tiede- ja innovaatio-ohjelma sekä satsaukset jatkuvaan oppimiseen.

Petetyn koulutuslupauksen jäljiltä suomalaisen koulutus-, osaamis- ja sivistyspolitiikan ylösajo on Sdp:n keskeinen tehtävä, jos saamme siihen mandaatin seuraavissa vaaleissa.

Suomalainen peruskoulu ei ole enää tasa-arvoinen ja kukaan ei halua kuulla sitä. Näin kirjoitti helsinkiläinen erityisopettaja blogissaan hiljattain.

Keskustelu on tärkeä ja tervetullut.

Tämä kouluvuosi on monissa Helsingin kouluissa ollut erityisen vaativa. Opettajat työskentelevät saman kaupungin sisällä erilaisissa todellisuuksissa.

Hyvä uutinen on, että meidän opettajat ovat paitsi huippuammattilaisia myös välittävät. He haluavat varmistaa, että suomalainen peruskoulu pystyy myös jatkossa tarjoamaan kaikille lapsille edellytykset päästä elämässään ihan mihin tahansa.

Mutta toimia tarvitaan viipymättä ennen kuin opettajat uupuvat.

Kiireellisesti on arvioitava tasa-arvorahoitus. Valtakunnallisen tasa-arvorahoituksen taso oli korkeimmillaan muutama vuosi sitten 80-90 miljoonaa euroa vuodessa, nyt enää 30 miljoonaa euroa viime vuosien leikkauksien jälkeen.

Helsinkiläisten opettajien kanssa käymieni keskustelujen valossa tarvitsemme monia vanhoja keinoja takaisin. Ryhmäkokoja pitää voida tarvittaessa pienentää. Jakotunteja kaivataan takaisin. Erityisryhmiä tarvitaan tilanteissa, joissa käytöspulmat ovat vakavia ja inklusio ei toimi.

Jotta koulutuksellinen tasa-arvo voi toteutua ja opettajat tehdä työtään, tarvitsemme myös uusia tasa-arvo-ratkaisuja. Koulujen tasa-arvoa voitaisiin edistää esimerkiksi keskittämällä kouluja myönteisesti vahvistavia toimia valituille alueille ja valittuihin kouluihin.

Yksi konkreettinen asia liittyy kesken vuoden Suomeen muuttaviin vieraskieliseen lapsiin, joista monet ovat pakolaisia. Heille pitää järjestää riittävästi valmistavaa opetusta ennen siirtymistä tavalliseen luokkaan.

Opettajat ovat toivoneet yhteistyötä muiden ammattiryhmien kuten nuoriso-ohjaajien kanssa. Kaupungin suunnitteluun moni osallistuisi mieluusti nykyistä enemmän.

Peruskoulu on tasa-arvoisen yhteiskunnan pilari. On syytä toimia kaikilla tasoilla ja osoittaa, että opettajien viesti kuullaan ja halutaan kuulla.

(Julkaistu HS 15.5.2018)

Kikka toimi taas tällä viikolla. Ystävällinen kansalainen soitti ja toimitti lapsen kadonneen bussikortin läheiselle kioskille (iloinen äiti kuvassa).

Saan vaivoin pidettyä huolta omista tavaroistani. Lasten tavaroiden kanssa meinasin vaipua epätoivoon. Jossain vaiheessa tuntui, että lähes päivittäin joku oli unohtanut/hukannut jotain jonnekin.

Sitten keksin ratkaisun, joka on osoittautunut toimivaksi: nimikointi!

Päiväkoti edellyttää vaatenimikoinnit. Laajensin nimikoinnin koululaisten tavaroihin ja vaatteisiin. Lisään mukaan oman puhelinnumeroni.

Mitä kaikkea olemme tällä menetelmällä löytäneet? Lukuisia juomapulloja, joka jäivät kentän laidalle. Lippiksen, joka oli puussa (!) lähipuistossa. Bussikortin useita kertoja. Ratikkapysäkille jääneet maalivahtihanskat.

Kiitos ihmiset, kun jaksatte soittaa ja palauttaa tavaroita! Luottamusyhteiskunta toimii.

Rakkaat ihmiset!

Vanhin poikani täyttää kahden viikon päästä 14 vuotta. Hän ihmettelee, miten voi olla, että vanhuksia kuolee koteihinsa tämän ajan Helsingissä. Hän ihmettelee miten ihmeessä Välimeren yli henkensä uhalla seilaavia ihmisiä ei oteta vastaan rakentamaan uutta elämää, vaikka Eurooppa pelkää ikääntymistä. Hän ihmettelee, miten ihmeessä eläinten globaalia tehotuotantoa karmeissa oloissa ei nopeasti vähennetä eettisten ja ilmastosyiden vuoksi. Ja hän ihmettelee, miksi koulun kasvisruoka on useimmiten pahaa ja miksi koulussa on viime vuodet säästetty aivan kaikesta.

Hyvät ihmiset,

Historian professori ja kaupunginvaltuutettu Laura Kolbe totesi kerran, että yhteiskunnalliset uudistukset vievät noin kymmenen vuotta. Ensin on idea, sitten sitä valmistellaan, suostutellaan ihmisiä ja tahoja idean puolelle. Jos idea on tarpeeksi vahva ja sen puuhahenkilöt sinnikkäitä, ideasta tulee totta. Maailma muuttuu.

Sitkeät ihmiset ovat onnistuneet muuttamaan maailmaa tavoilla, joista saamme nyt olla kiitollisia. Torpparien aseman parantaminen, peruskoulu-uudistus, kansanterveyslaki, subjektiivinen päivähoito-oikeus ja kansaneläke olivat huikeita muutoksia, jotka kaikki veivät ainakin 10 vuotta ideasta todeksi. Myös planeetan näkökulmasta on kyetty ihmeisiin. Kun 1985 saatiin hätkähdyttävä tieto nopeasta otsonikadosta etelämantereen yllä, meni reilut 10 vuotta, kun otsoniin vaikuttaneiden CFC-yhdisteiden käyttö oli käytännössä saatu lopetettua kansainvälisillä sopimuksilla ja yhteistyöllä.

Hyvät ihmiset,

Tämän hetken tärkeitä asioita pohtiessani vilkaisin myös vappupuhetta, jonka pidin Hakaniemen torilla yhdeksän vuotta sitten.

Hämmästyin.

Yhdeksän vuoden takaisen vappupuheeni kärjessä olivat neljä teemaa: ilmastonmuutos, hyvinvointivaltion tulevaisuus, Afrikan köyhyyden purkautuminen siirtolaisuutena Eurooppaan, ja pätkätyöläisyys. Näiden neljän teeman lisäksi puhuin yhdeksän vuotta sitten politiikan pelastamisesta. Silloin sanoin: ”uskon, että paljon puhuttu politiikan kriisi on suuri mahdollisuus.

Se on mahdollisuus nimenomaan politiikan arvon ja kunnian palautukseen. Se on mahdollisuus palauttaa ihmisten mieliin, että politiikka on kaikkien asia, politiikka on yhteisen tahdon muodostamista. Ja minä uskon, että tämän yhdessä tahtomisen aika on alkamassa, politiikka tuntuu täällä tänään, pian politiikka on trendikästä.”

Yhdeksän vuotta sitten pohdin myös globaaleja ratkaisuja. Puheessa oli optimistisia kaikuja. Palasin Kalevi Sorsan 1980-luvun tavoitteisiin ydinaseettomasta maailmasta ja rinnastin ne yhdeksän vuotta sitten ajankohtaiseen Barack Obaman julistukseen Prahassa.

Nämä ajatukset hämmentävät, koska tänään voisin pitää lähes saman puheen kuin 9 vuotta sitten Hakaniemessä. Hämmennyin havainnosta, että kovin isoja uudistuksia näissä suurissa teemoissa ei ole viimeisen kymmenen vuoden aikana nähty. Ja pakko se on myöntää, että jotenkin havainto masensikin, onko todella näin?

Iso kuva Suomessa on kohta kaksi vaalikautta jatkunut jonkinlainen nihkeys. Kaksissa vaaleissa on syntyneen tuloksen pohjalta vaivoin saatu punnerrettua hallituspohja. Vaikeat hallituspohjat näyttävät johtavan molemmissa hallituksissa samantyyppiseen dynamiikkaan ja ongelmiin. Alussa luotu luottamus ja yhteinen näkemys hapertuu, kun keskeiset henkilöt vaihtuvat kesken kauden.

Tämän seurauksena maata on kyllä hallittu, mutta innostavaa isoa visiota tai suuntaa näyttävää johtajuutta on viime vuosilta vaikea löytää.
Tällainen hallitustyö on yhteiskunnalle myrkkyä. Julkisen hallinnon energia kuluu näennäishankkeisiin ja näennäisuudistuksiin, kun laajempaa visiota ei ole.

Varautuminen ikärakenteen muutokseen on vajavaista, vaikka kaikki ennusteet ovat olleet tiedossa.
Koulutustaso on lähtenyt laskuun. On hälyyttävää, että kymmenessä vuodessa ei ole ratkottu sitä, että 10-15 prosenttia nuorista jää pelkän peruskoulun varaan, vaille mahdollisuuksia pärjätä tässä maailmassa.
Pahimmillaan tehdään keskenään ristiriitaisia muutoksia, jotka sekoittavat maata, kuten työttömyysturvassa ja osin myös varhaiskasvatuksessa näyttää nyt tapahtuvan.

Historiallisen suuressa maakunta-sote uudistuksessa puolueiden etu ja taktiikka ovat ohjanneet valmistelua, mikä on aivan poikkeuksellista aiempiin vastaavan suuruisiin hankkeisiin verrattuna.

Hyvät ihmiset,

Globaalissa katsannossa Suomi on yhä menestystarina. Köyhä maa, joka nousi muutamassa vuosikymmenessä pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi ja koulutuksen kärkimaaksi.
Siitä tarinasta ja sen tekijöistä on syytä olla kiitollinen ja ylpeä ja ammentaa voimaa. Samalla on oltava tarkkana.

Maailman historia tuntee lukuisia esimerkkejä valtioista ja kaupungeista, jotka ovat taantuneet. Usein taantuminen alkaa hiipien ja hiljaiset signaalit hädin tuskin huomataan. En halua liioitella ongelmia, mutta muutokset sijoituksissa lehdistönvapaudessa tai koulutustasossa on syytä noteerata. Samoin taloudellisen taantumamme syvyys suhteessa muuhun Eurooppaan.
Suomen vuosikymmenen saamattomuus on erityisen vakavaa, kun arvioimme asiaa eurooppalaisessa ja globaalissa kehyksessä.

Yhdeksän vuotta sitten meillä oli Barack Obama ja toivo.

Tänään meillä on paitsi Donald Trump myös Putinin Venäjä, Erdoganin Turkki, Orbanin Unkari, sisällissodan raatelema Syyria – joitakin ongelmia mainitakseni. Nationalismi ja protektionismi nostavat päätään Kiinasta Yhdysvaltoihin. Ydinsodan uhkasta puhutaan kylmän sodan ajasta tutulla realismilla. Brexit on prosessissa ja siihen liittyy akuuttina kysymyksenä esimerkiksi Irlannin ja Pohjois-Irlannin välinen rauhan raja.

Maailman tilanne näyttäytyy vaikeasti ennustettavalta ja monen mielestä vakavasti kriisiytyneeltä. Suomen Eurooppa- ja ulkopolitiikka on ollut vailla visiota ja näkemystä. Suoriudumme pakollisista tehtävistä reaktiivisella otteella. Ja tämä siis, kun globaali ajankuva on synkeä ja kipeästi tarvittaisiin muitakin valon pilkahduksia kuin Ranskan Macron.

Hyvät ihmiset,

Seuraavan kymmenen vuoden on oltava Suomessa toisenlaiset. Me tarvitsemme vision siitä, mihin suuntaan Suomen tulisi kehittyä, kansallisesti ja kansainvälisesti.

Tarvitsemme uskallusta luoda pitkän tähtäimen visio ja kyvyn toteuttaa se.

Tarvitsemme suuntaa näyttävää ja luottamusta herättävää johtajuutta ja pitkän tähtäimen tekoja.

Tarvitsemme uskon siihen, että politiikka voi muuttaa maailman paremmaksi, ja politiikkaa, joka todella tekee niin.

Hyvät ihmiset,

Synkeän kuvan rinnalla näen paljon toivoa.

Minä ammennan toivoni sekä Sdp:stä että laajemmasta liikehdinnästä, jota politiikassa nyt tapahtuu. Ammennan toivoni myös Helsingistä.

Täällä olemme viime vuosina kyenneet isoihin ratkaisuihin kuten 2050-luvulle yltävä yleiskaava, ja Helsingin energian investointisuunnan radikaali muuttaminen. Historiallista on ollut myös Helsingin kyky ensin seisoa universaalin hyvinvointivaltion puolella valtion ja vastustaa valtion hölmöimpiä päätöksiä.

Emme ole leikanneet subjektiivista päivähoito-oikeutta, kasvattaneet ryhmäkokoja emmekä nostaneet soten asiakasmaksuja. Nyt Helsinki on laittanut kaiken voimansa peliin osoittaakseen, että Suomessa ollaan tekemässä suuri, kallis ja vaikeasti korjattava virhe, jos sekava maakuntahallinto ja soteuudistus etenevät esitetyllä tavalla, jolla ei ole mitään tekemistä alkuperäisten tavoitteiden kanssa.

Juuri nyt olen iloinen ja innostunut mittavasta tulevaisuustyöstä, jonka SDP on käynnistänyt. Siihen osallistuu 450 ihmistä eri puolilta Suomea.

Lähtökohtana Suomi 2030 -tulevaisuustyöhön on YK:n visio 2030 ja 17 kestävän kehityksen tavoitetta. YK 2030 -visio on ensi kerta, kun maailman tasolla on tuotu yhteen kaikki maailman tieto ja ymmärrys ja luotu yksinkertainen tavoiteohjelma, maailmanpelastusohjelma, jonka tavoitteet ovat yksinkertaisia ”ei köyhyyttä” tai ”hyvä koulutus”. Sdp on tuonut YK vision yhteiskunnallisen valmistelun pohjaksi Suomessa. Mitään vastaavaa tässä maassa ei ole 10 vuoteen nähty.

Työhön on kutsuttu mukaan paitsi omat jäsenet, myös ympäröivä maailma – kansalaisjärjestöt, elinkeinoelämää ja kansalaisia eri elämänpiireistä. Parin viikon päästä täällä Helsingissä on Sdp:n tulevaisuuspäivät. Tavoitteena on rakentaa Suomi 2030 tiekartta, jonka mukaisesti Suomea uudistetaan ja rakennetaan yhdessä.

Tämä työ, jolla rakennetaan tulevaisuuden Suomea, on viime kuukausina ollut innostunutta ja ennakkoluulotonta.

SDP on aina ollut parhaimmillaan silloin, kun uskallamme rohkeasti visioida tulevaa. Niin on myös nyt.
Suomi 2030 -tulevaisuustyö on tärkeää juuri nyt, kun monella suunnalla kysellään merkityksien ja ihmisiä kiinnostavan politiikan perään. Tarvitsemme visioita, joiden rakentajat eivät mahdu yhteen tilataksiin tai sukupuoleen. 450 ihmistä tarvitsee kymmenkunta linja-autoa.

Tulevaisuustyö on luonut vahvan pohjan sille, että voimme esittää ohjelman ja tavoitteet tulevan vuoden vaaleihin.

Suunnan muuttaminen paremmaksi vaatii paljon rohkeutta. Toivon, että rohkeus jatkuu ja riittää ja emme sorru yksittäisiä ihmisryhmiä kosiskeleviin taktisiin pistetavoitteisiin, vaan menemme vaaleihin ohjelmalla, joka yhtä aikaa katsoo kauas ja näkee lähelle ja rohkenee maalata ison kuvan kestävästä kasvusta.

Tarvitaan ainakin kahden vaalikauden visio, jota lähdetään toteuttamaan heti. On rohjettava edetä ilmastopolitiikassa sanoista sääntelyyn ja on rohjettava uudistaa perhevapaat, sosiaaliturva, verotus ja katsottava, miten meidän vanhuksien arvokas elämä voi toteutua. Työelämäuudistuksia varmasti tarvitaan. Koulutuspolulle olemme rakentaneet yleiskaavan tapaista karttaa, johon kuuluu varhaiskasvatusuudistus, peruskoulun vahvistaminen, oppivelvollisuuden laajentaminen toiselle asteelle ja kunnon aikuiskoulutusohjelma.

Teemme tulevaisuustyötä oikealla hetkellä ja oikealla tavalla. Nyt meidän on uskallettava voittaa vaalit. Meidän on uskallettava olla rohkeita. Meidän on uskallettava olla parhaimmillamme. Ei puolueen, ei eturyhmien, vaan Suomen ja maailman tähden.

Hyvät ihmiset,

Tuleva vuosi on valtavan tärkeä.
Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa tähytään jo seuraavalle vuosikymmenelle. Lisäksi 2019 Suomi on EU-puheenjohtaja ja hetken aikaa Euroopan avainpelipaikalla. Meidän on uskallettava käyttää se paikka.

Sdp:n on nyt uskallettava olla iso ilmastopuolue ja iso koulutuspuolue.

Sdp:n on nyt uskallettava olla iso kansainvälinen ihmisoikeuspuolue, jolla on rohkeutta hakea inhimillisiä ratkaisuja pakolaisuuteen ja perustella kantansa silloinkin, kun se on vaikeaa.

Sdp:n on uskallettava olla iso puolue, joka ajaa vastuullista, ympäristön ja ihmisten kannalta kestävää markkinataloutta.

Sdp:n on uskallettava olla iso vanhuspuolue, jonka visiossa ihminen on arvokas elämänsä viimeisiin hetkiin asti. Meillä on mahdollisuus ja velvollisuus rakentaa yhteiskunta, jossa vanhenevan ihmisen arvo on ehdoton paitsi puheissa, myös teoissa. Sen me haluamme tehdä.

Sdp:n on uskallettava olla iso Eurooppa-puolue, joka huolehtii siitä, että Suomi voi olla kokoaan suurempi osa Eurooppaa ja Euroopan unionia demokratian ja ihmisoikeuksien puolustajana, ja ympäristökriisin ratkaisijana.

Sdp:n on uskallettava olla iso demokratiapuolue, joka edistää tietoon perustuvaa päätöksentekoa ja vahvistaa edustuksellista demokratiaa toreilla, netissä ja eduskunnan työssä.

Hyvät ihmiset,

14-vuotiaat eivät usko, että olemme tosissamme, jollemme tulevan vuosikymmenen aikana pysty parempaan ja enempään kuin menneenä vuosikymmenenä.

Suomi ja maailma tarvitsevat nyt kipeästi yhdistelmän harmaan valtionhoitajapuolueen vakavuutta ja pelotonta naivia idealismia.

Meidän on uskottava ihmisten kykyihin, hyvyyteen ja avoimeen päätöksentekokulttuuriin.

Meidän on käytettävä kaikki mielikuvituksemme ja rohkeutemme kuvitellaksemme parempaa Suomea, ja parempaa maailmaa. Ja meidän on käytettävä kaikki sitkeytemme, neuvottelutaitomme ja yhteistyökykymme saadaksemme asiat toteutettua.

Kun Sdp on rohkeimmillaan, Sdp on parhaimmillaan.

Meidän on uskottava siihen, että politiikka voi muuttaa maailman paremmaksi.
Meidän on uskallettava ja osattava tehdä politiikkaa, joka muuttaa maailman paremmaksi.
Yhdessä me kyllä pystymme siihen. Nimenomaan yhdessä. Vanhan sanonnan mukaan. Jos haluat mennä nopeasti, mene yksin; jos haluat mennä pitkälle, mene yhdessä.

Hyvää vappua, kansainvälistä työn päivää.

Ensimmäinen vinkki: erinomaisia munkkeja saa ostaa kaupasta. Vapun aikaan monissa leipomoissa on lisäksi erikoismunkkeja, joten valikoimaakin löytyy.

Jos kuitenkin sisäinen Martta tai lapsuusmuisto ajaa munkinleivontaan, niin alla muutama vuosien saatossa hiottu munkkivinkki.

**

Processed with VSCO with g3 preset

Munkkien leipomisen ongelma on, että ainakin minä teen niitä korkeintaan kerran vuodessa ja joka kertaa pitää muistella uudelleen, miten homma menikään. Lapsuudenkodissani munkit haettiin seurakuntakeskuksen myyjäisistä, joten munkkikokemus on nollasta hankittua. Otan mieluusti vastaan kokeneiden munkkileipurien vinkkejä.

Taikina

Pidän munkeista, jotka maistuvat makeilta eli myös taikinassa saa olla sokeria. Jossain ohjeissa käytetään maitoa, en ole testannut, vedellä tulee hyviä myös. Kaikkein olennaisin asia on taikinan löysyys. Olen testannut ääripäät: jos taikina helposti leivottavaa eli ei kovin löysää, munkeista tulee kuivia, koska rasva ei imeydy. Jos taikina todella löysää, leipominen on sotkua ja rasvaa imeytyy jopa liikaa.

2,5 dl nestemäärällä tulee 10-20 munkkia eli kertasyömingit, puolen litran taikinalla pieni perhe syö munkkiöverit ja isompi perhe voi tarjota naapureille tai pakastaa osan sokeroimattomina.

Perusohje (noin 30 munkkia)

5 d kädenlämpöistä vettä

1 hiiva (2pkt kuivahivaa)

2 dl sokeria

1tl suolaa

1 rkl kardemummaa

1 muna

1-2 dl öljyä

14-15 dl vehnäjauhoja

Sekoita veteen hiiva, sokeri, suola, kardemumma, öljy ja kananmuna. Lisää puolet jauhoista. Anna välikohota kymmenen minuuttia. Lisää loput jauhot. Vaivaa kunnolla, mutta jätä taikina hyvin notkeaksi, liki löysäksi. Itse en saa koskaan vaivattua täysin käsistä irtoavaksi, vaan putsaan kädet taikinasta veitsellä. Jos on yleiskone, niin taikinan vaivaus onnistuu käsiä sotkematta. Anna kohota ainakin 30 minuuttia, ei haittaa, vaikka kohoaminen jatkuu pidempään.

Leipominen

Viimeisin kokeiluni on öljytä leivinalusta kunnolla (esimerkiki keittiötaso, jos laminaattia) ja kaataa löysä taikina levyksi pöydälle. Juomalasilla voi painella levystä pyöreitä paloja, jotka nostetaan öljytetylle leivinpaperille pellille tai tarjottimelle. Annetaan kohota kunnolla.

Toinen vaihtoehto on nostella taikinasta suoraan kulhosta paloja pellille öljyisin tai jauhotetuin käsin.

Rinkilämunkkien reiät olen tehnyt kohottamisen jälkeen ennen paistamista.

Paistaminen

Teen munkkeja vain maalla, jossa paistamisen ja sokeroinnin voi tehdä terassilla. Toki homman voi tehdä sisällä, mutta käryyn ja rasva- ja sokerisotkuun on syytä varautua.

Paistoöljy (esimerkiksi kaupassa myytämä friteeraus- tai paisöljy) kuumennetaan mahdollisimman leveässä kattilassa. Öljyä 7-10 cm. Öljyn lämpötilan voi testata esimerkiksi leivänpalalla. Kun öljy alkaa hieman poreilla ja leipä ruskistua, lämpötila on sopiva. Terassilla käytän öljyn lämmittämiseen grillin kaasulevyä ja pidän öljyn lämpimänä vanhempieni 40 vuotta sitten hankkimalla irtokeittolevyllä.

Munkit lasketaan öljyyn paistolastalla tai reikäkauhalla. Ei haittaa vaikka noussut taikina hieman menisi ”ruttuun” paistamaan siirrettäessä. Kuuman öljyn kanssa pitää olla varovainen. Jos kuuma rasva kovin jännittää niin silikonipatakintaat käteen.

Munkkeja paistetaan muutama minuutti molemmilta puolilta kunnes väri on kauniin ruskea. Valmiit munkit nostetaan talouspaperin päälle, johon osa rasvasta imeytyy. Sokeroinnin meillä hoitavat lapset isossa laakeassa astiassa. Maun mukaan joko todella hienoa sokeria tai hampaissa enemmän narskuvaa kidesokeria.

Nauttikaa! Viimeisenä vinkkinä totean, että jos syö enemmän kuin kaksi munkkia kerralla, tulee yleensä huono olo.

*

Kuvissa tämän vapun ”kuutamomunkit” työn alla illan hämärissä. Parhaillaan testaan onko eroa, pakastaako munkit sokeroituna vai sokeroimatta. Raportoin tulokset!

Processed with VSCO with g3 preset

Processed with VSCO with g3 preset

Processed with VSCO with g3 preset

Processed with VSCO with g3 preset

”Olen mukana kaikessa, missä on kyse perusarvoista”, näin sanoi entinen ruotsinopettaja, kun hän tuli tervehtimään #eileikkirahaa -mielenilmauksessa tänään. Metoo. Tässä oma puheeni. Kiitos järjestäjille upeasta iltapäivästä!

”Hyvät ihmiset,

Minulle on neljä viestiä: palkkatasa-arvo, kaikkien lasten oikeus subjektiiviseen varhaiskasvatukseen, lähipäiväkodit ja maailman lapset.

Ensimmäinen asia. Palkkatasa-arvo.

Niin kauan kuin muistan on puhuttu lastentarhanopettajien ja kirjastonhoitajien palkkakuopasta. Niin kauan kuin muistan on puhuttu naisten ja miesten toteutumattomasta palkkatasa-arvosta.

Siksi hyvät ihmiset on syntynyt tämä kansanliike. Te olette täällä, koska te haluatte, että maailma on reilu. Että kaikkien mielestä tärkeää työtä arvostetaan. Myös rahalla. Ei leikkirahalla.

Uskon ja toivon, että tästä alkaa kampanja, jota ei mikään työmarkkinapöytä voi enää sivuuttaa. Uskon ja toivon, että tästä alkaa palkkatasa-arvon #metoo, joka sanoo ei enää leikkirahaa.

Nyt, kun vuoden 2019 budjetit ovat valmistelussa, on myös oikea aika nostaa esiin varhaiskasvatusalan henkilöstöpula ja palkkataso. Uskon, että tahtoa tarkastella asiaa löytyy yli puoluerajojen.

Minä en usko pikavoittoihin. Uskon pitkäjänteiseen vaikuttamiseen. Monien naisvaltaisten alojen palkat edellyttävät #metoo -liikettä, joka jaksaa. Toivon, että tämä liike jaksaa. Tämä tulee olemaan pitkäjänteinen ponnistus.

**

Toinen asia. Kaikkien lasten oikeus varhaiskasvatukseen.

Poliittisena päättäjänä on tärkeää tarttua niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa – ihan kuten te olette päättäneet tarttua palkka-asiaanne ja viedä ensi viikolla palkankorotusvaatimuksen esimiehillenne.

Juuri nyt eduskunnassa käsitellään varhaiskasvatuslakia. Tällä viikolla kokoomuksen Ben Zyskowicz sanoi, että hän on tullut toisiin ajatuksiin subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden osalta. Zyskowicz myönsi, että rajauspäätös oli ehkä virhe.

Ben siis tuli Helsingin linjoille. Hallituksen päätöksistä huolimatta olemme täällä säilyttäneet subjektiivisen oikeuden ja pitäneet ryhmäkoot entisellään.

Päätimme, että Benin avaus ei voi jäädä yksittäiseen eduskuntakeskusteluun. Sdp on tänään julkistanut lakialoitteen, joka edellyttää subjektiivista täysipäiväistä varhaiskasvatusta kaikille lapsille kaikkialla Suomessa. Asia tulee käsittelyyn varhaiskasvatuslain yhteydessä vielä tänä vuonna.

**

Kolmas asia. Lähipäiväkodit.

Uskon, että #eileikkirahaa tavoitteet edistyvät, jos samalla edistämme laadukasta perheiden arkea tukevaa varhaiskasvatusta. Siksi olemme Sdp:n puitteissa aloittaneet kampanjan lähipäiväkotien vahvistamisen puolesta täällä Helsingissä ja muualla Suomessa. Ensimmäiset aloitteet on jätetty.

**

Neljäs asia. Maailman lapset.

Suomalaiset varhaiskasvatuksen ammattilaiset vaikuttavat myös maailman lapsiin. Te olette edelläkävijöitä! Kun esimerkiksi tehtiin 50 maan vertailu, starting well -index olimme ykkösiä, siis maailman ykkösiä varhaiskasvatuksessa.

Siksi alan arvostaminen ja laadun kehittäminen on myös globaali kysymys. Muut seuraavat meidän esimerkkiämme. Me vaikutamme maailman lapsiin.

**

Näillä viesteillä palkkatasa-arvo (#eileikkirahaa!), kaikkien lasten oikeus subjektiiviseen varhaiskasvatukseen, lähipäiväkodit ja maailman lapset, näillä viesteillä haluan omasta, lasteni, kaikkein Suomen ja maailman lasten sekä täällä edustamani taustaryhmän eli sosiaalidemokraattien puolesta sanoa KIITOS.

KIITOS, että olette täällä. Kiitos että tämä kansanliike on toiminut. Te olette täällä, koska te haluatte, että maailma on reilu. Että kaikkien mielestä tärkeää työtä arvostetaan. Myös rahalla. Ei leikkirahalla.

“Tervetuloa tänne maailman aurinkoiselle puolelle.” Näin sanoi Maunulan päiväkodin johtaja viime syksynä.

Työ maailman aurinkoisella puolella ansaitsee arvostusta. Arvostusta mitataan myös rahalla. Ei leikkirahalla. Kiitos!

Puheenvuoroni Helsingin valtuuston kokouksessa, jota leimasi kaikki poliittiset rajat ylittänyt yhteishenki.

”Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Viimeksi tänä aamuna keskustan Antti Kaikkonen toisti uudistuksen perusteeksi sen, että pitkään on valmisteltu ja on päätösten aika.

Mietin, millaisia peruuttamattomia virheitä olisi takavuosina voitu Helsingissä tehdä samalla logiikalla. Mieleen tulee nelikaistainen moottoritie kiertämään koko Helsingin niemeä. Se oli osa laajaa liikennesuunnitelmaa, jota oli pitkään valmisteltu. Sitten kuitenkin muutama virkamies keksi ehdottaa ja valtuusto puoltaa suunnitelman kaatamista ja metron rakentamista.

Miettikää tänään Kaivopuiston rantaa nelikaistaisena moottoritienä. Se olisi hyvin voitu tehdä juuri tällä argumentilla. Pitkään oli valmisteltu. Päätöksiä piti tehdä.

Sekä maakuntamalli että soten valinnanvapaus eli miljardimarkkinan avaaminen ovat peruuttamattomia muutoksia, joita ei seuraavien hallitusten voimin korjata. Siksi tämä on vakava paikka ja vakava tilanne.

Olen ollut helsinkiläinen päättäjä kohta kuusi vuotta. Tärkeitä asioita, joita olen saanut olla linjaamassa ovat paitsi monet näistä 19 lausunnosta myös esimerkiksi maksuttomat terveyskeskuskäynnit, kiireettömään hoitoon pääsy kahdessa viikossa, neuvolan ja päiväkodin yhteistyö, Helsingin kasvuratkaisut ja kotouttamisen osaamiskeskus, jossa yhdessä sotea, koulutusta ja työllisyyttä – nämä vain muutamia mainitakseni!

Kaikkien näiden pääälle voidaan vetää punakynällä rastit, jos esitetty uudistus toteutuu Helsingissä. Selkosuomella: helsinkiläisten palvelut heikkenevät ja kokonaisvaltainen ajattelu liittyen vaikkapa ikäihmiset, lapset, maahanmuuttajat, työllisyys ja kasvu loppuvat.

Kuten pormestari totesi Suomen kansainvälisesti tunnustettu erityispiirre on toimintakykyinen paikallishallinto, joka pystyy vastaamaan kansalaisten tarpeisiin.

Nykyesitys heikentäisi siis juuri tätä toimintakykyä. Meille syntyisi vahvan kunnan sijaan heikko kunta ja heikko maakunta.  Maakunnalla olisi toimintavaltaa, mutta ei verorahaa,. Kunnalta lähtisi 2/3 verovaroista ja samalla edellytykset toimia vähenisivät radikaalisti.

Toistan, meille syntyisi yhden vahvan kunnan sijaan heikko kunta ja heikko maakunta.

Syntyvää heikon maakunnan ja heikon kunnan ongelmaa voi kuvata esimerkillä. Kun nyt helsinkiläinen tulee Hakaniemen torilla kertomaan meille terveyskeskushuoliaan, me voimme viedä asiaa eteenpäin. Jatkossa Hakaniemen torilla seisova maakuntavaltuutettu voi kehottaa ottamaan yhteyttä valtiovarainministeriöön.

Sote-uudistuksen varjolla onkin tekeillä tosiasiassa massiivinen aluehallintouudistus. Tämän mittakaavan uudelleenjärjestelyjä ei ole koskaan toteutettu Suomessa. Sadoista organisaatioista siirryttäisiin 18 tyhjästä luotuun uusrakenteeseen.

Uudistuksen mittakaava edellyttäisi vahvan legitimiteetin. Nyt sitä ei ole. Ei parlamentaarista pohjaa, ei suurimpien kaupunkien ja suurimman maakunnan näkökulmaa, ei eduskunnan laajaa enemmistöä, ei edes edellisten vaalien keskustelua.

Muutama sana myös terveyspolitiikasta.

OECD:n mukaan Suomessa on yksi maailman tehokkaimmista terveydenhuoltojärjestelmistä ja terveydenhuollon kustannukset ovat globaalisti katsottuna maltillisella tasolla.

Silti hallitus on julistanut terveyskeskusten tulleen tiensä päähän ja terveydenhuoltomme tilan kestämättömäksi. Helsinkiläisenä terkkariasiakkaana en hyväksy tätä puhetta.

Historiantutkijan tehtävä on myös muistuttaa, että tämä ei ole ensimmäinen kerta kun Suomessa ollaan terveyshaasteiden edessä. Syntyessäni 70-luvulla, suomalaisten miesten sydäntautikuolleisuus oli maailman korkeimpia ja keskimääräinen elinikä Euroopan alatasoa. Nyt 40 vuotta myöhemmin suomalaisten sydäntautikuolleisuus on laskenut 80 prosenttiyksikköä ja yleinen elinajanodote on kasvanut yli kymmenen vuotta.

Mitenkö tämä tehtiin? Vahvistamalla julkisia palveluita, kansanterveyslainsäädännöllä ja ennaltaehkäisyyn panostamisella. Kunnilla ja kaupungeilla on ollut tärkeä tehtävä.

Entä mitä tehdään nyt? Aivan päinvastaista. Sen sijaan, että kehitettäisiin yhtä maailman toimivimmista tehokkammista kuntavetoisista terveydenhuolloista, lähdemme hajoittamaan sen.

Säästötavoitteillekaan ei löydy katetta oikein mistään, kuten talouspolitiikan arviointineuvosto totesi tällä viikolla. Voimme vilkaista myös länteen: Ruotsin aloitettua valinnanvapaus vuonna 2010, terveydenhuollon kustannukset ovat nousseet 2 prosenttiyksikköä.

Hyvät valtuutetut,

Kaikesta ei tietenkään voi syyttää hallitusta. Ikääntyminen, monikanavaisen rahoituksen ongelmat, kuntien erilaiset lähtökohdat huolehtia terveydenhuollon järjestämistä, terveyserot. Nämä kaikki ongelmat ovat olleet tiedossa jo pitkään ja niihin meidän on haettava ratkaisuja.

Sotemme tarvitsee uudistusta, kyllä. On palattava perustavoitteeseen, jossa haluttiin liudentaa kaksi rajaa. Yksi ongelmaraja seisoo perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välissä, toinen sosiaali- ja terveyspalveluiden välissä.

Sotea varten emme tarvitse massiivista peruuttamatonta historiallista hallintouudistusta vaan alueiden ja kaupunkien erityispiirteet huomioivia kuntapohjaisia ratkaisuja ja samaa viisautta, jolla julkista terveydenhuoltoa ja kansanterveyttä on ennenkin kehitetty ihmisten parhaaksi.

Helsinkiä ja eriarvoitumiskehityksen kääntämistä varten tarvitsemme vahvaa yhtenäistä metropolialuetta.

Kiitos kaiken arvovaltansa likoon laittaneelle pormestarille ja koko kaupunginhallitukselle pohjaesityksestä.

Helsingin pitää toimia. Meidän on valvottava nykyisten ja tulevien helsinkiläisten etua. Ja meidän on kannettava yhteiskuntavastuuta koko maan kannalta. Kuten aikanaan valtuusto säästi Helsingin rannat moottoritieltä, helsinkiläiset edustajat voivat säästää Helsingin ja Suomen surkealta uudistukselta.

Kiitos.”

ps. jotain lyhensin puhuttaessa.

Arvoisa puhemies,

tänä vuonna peruskoulun aloittava heittelee penkkarikarkkeja tai saa ammatillisen tutkinnon noin vuonna 2030. Tänä vuonna syntyvät haaveilevat korkeakoulututkinnosta joskus 2040-luvulla.

Periaatteellinen päätös tasa-arvoisesta peruskoulusta tehtiin 55 vuotta sitten. Ensimmäinen peruskoulusukupolvi sai päättötodistuksen yli 20 vuotta tuon päätöksen jälkeen 1980-luvun puolivälissä.

Koulutuspolitiikka on siis aina sukupolvipolitiikkaa. Tämän päivän tekojen ja päätöksien vaikutukset kaikuvat vuosikymmenien päässä ja vaikuttavat lapsiin, jotka eivät ole välttämättä vielä edes syntyneet.
Päätökset, joita teemme tai jätämme tekemättä koulutuksen tasa-arvosta tänään vaikuttavat suoraan 2050-luvun Suomeen.

Sdp on vakuuttunut siitä, että koulutus on meidän kohtalonkysymyksemme. Suomen menestys ja globaali asema rakentuvat tasa-arvoisen koulutuksen, tutkimuksen, sivistyksen ja osaamisen varaan.

Arvoisa puhemies,

Välikysymys tehdään, kun arvioidaan, että maata viedään väärään suuntaan, että hallituksen tai yksittäisen ministerin päätökset ovat vääriä.

Tänään keskityn arvioimaan hallituksen ja opetusministerin linjauksia tutkija-arvion valossa. Professori Roope Uusitalon johtama Talouspolitiikan arviointineuvosto keskittyi tammikuussa julkaistussa raportissaan erityisesti koulutukseen.
Neuvosto nostaa ykkösasiaksi sen, että kaikki suorittaisivat ainakin toisen asteen koulutuksen. Tutkijat korostavat hälyttävää lukua viime vuodelta: 16% 25-vuotiaista nuorista on pelkän peruskoulun varassa ja peräti 40% heistä ei osallistu koulutukseen eikä työhön. Pelkkä peruskoulu jättää nuoret liian usein ulkopuolelle kaikesta.

Meidän tulee muuttaa tämä suunta. Tarvitsemme uudistuspäätöksiä.
Suomalaisen yhteiskunnan menestystarina on aiemminkin vaatinut rohkeutta myös silloin, kun uudistuksia on ensin vastustettu. Jälkeen päin näitä uudistuksia harvemmin on kritisoitu.
Nyt tärkeä uudistus on aidosti maksuton toisen asteen koulutus kaikille. Käytännössä tämä tarkoittaa oppivelvollisuuden ulottamista 18 ikävuoteen.
Talouspolitiikan arviointineuvosto päätyi suosittelemaan, että hallitus vakavasti harkitsisi oppivelvollisuuden pidentämistä. Siis vakavasti harkitsisi.

Sdp on oman harkintansa tehnyt: ajoimme oppivelvollisuuden laajentamista jo viisi vuotta sitten. Jatkamme kunnes olemme varmistaneet sen, että jokaisen alle 18-vuotiaan oikeus on paikka koulutuksessa – joka voi hyvin tarkoittaa esimerkiksi tutkintoon johtavaa oppisopimuskoulutusta työpaikalla.
Jo viime syksynä keskusta ilmoitti tarkistaneensa kantaansa asiaan. Viimeksi eilen vihreät ilmoittivat tukevansa oppivelvollisuuden laajentamista.

Nyt siis näyttää, että viimeinen lukko tälle tutkijoiden tukemalle 2000-luvun koulutusuudistukselle on kokoomus ja istuva opetusministeri.

Varhaiskasvatuksen osalta arviointiraportti korostaa kaikkien lasten osallistumista, joka ei ole meillä lähelläkään eurooppalaista tasoa. Kaikkien pienituloisimpien ja haavoittuvassa asemassa olevien perheiden lasten kannalta kokopäiväinen varhaiskasvatusoikeus olisikin tasa-arvoteko.

Asiasta muistutti viime viikolla myös lapsiasiainvaltuutettu: Suomi on nyt satunnainen: tämän päivän lapsen elämään vaikuttaa paljon se, mihin perheeseen ja mihin kuntaan hän syntyy. Näin ei voi olla. Koko Suomen on oltava yhtä hyvä jokaiselle lapselle.
Ammatillisen koulutuksen reformin osalta arviointineuvosto pitää riskinä, että kaikki nuoret eivät saa riittäviä valmiuksia tulevaisuuden jatkuvaan oppimiseen.

Arvoisa puhemies,

Viedäksemme Suomen 2050-luvulle peräänkuulutamme siis isoja uudistuksia, kuten oppivelvollisuuden laajentamista ja tasa-arvotekoja kuten kaikkien lasten täysimääräistä oikeutta varhaiskasvatukseen ja lähipäiväkotiin.

Lisäksi haluamme nostaa keskusteluun sen, mikä eniten herättää epäluottamusta hallituksen ja ministerin toiminnassa.
Se on kokonaiskuvan puute koulutuksen ja sivistyksen merkityksestä Suomelle.

Leikkaukset on tässä salissa käyty moneen kertaan läpi. Tämän hallituksen suhtautumista koulutukseen kuvaa, että hallitusohjelman liiteaineistossa pohditaan, että 20% nykyistä vähemmän suorittaisi maisterintutkinnon. Siis 20% vähemmän.
Ja tämä, kun juurikin tiedämme, että olemme jäämässä hälyttävästi jälkeen verrokkimaista nimenomaan väestön koulutuksen tasossa! Hallitus oli valmis laskemaan suomalaisten koulutustasoa. Me SDP:ssä haluamme, että sitä nostetaan.

Arvoisa puhemies,

Koulutus on Suomen kohtalonkysymys. Tutkijoiden arviot ovat selviä ja suositukset johdonmukaisia. 2030-luvun abit ja 2050-luvun Suomi vaativat meiltä nyt aitoa koulutuslupausta – ja että se myös pidetään.

Vai onko hallitus edelleen sitoutunut tähän hallitusohjelman sopeutustoimien listaukseen? Vieläkö tavoitteena on leikata maisterikoulutuksen määriä? Arvoisa ministeri jätän tämän listan teille katsottavaksi ja kysyn, onko tämä edelleen sivistys-agendanne?

Ilman aitoa koulutuslupausta hallitus ja opetusministeri eivät valitettavasti nauti sosiaalidemokraattisen eduskuntaryhmän luottamusta.

Kiitos ja hyvää koulutus-keskiviikkoa tälle salille ja koko Helsingin yliopiston henkilöstölle, me olemme yliopisto.