Lähipäiväkoti kaikille?

Kirjoittanut | Julkaistu: 14.2.2018

Maailma muuttuu pienin askelin! Siltä minusta tuntuu tänään, kun saimme valmiiksi aloitteen Helsingissä lähikouluperiaatteen ulottamisesta myös päiväkoteihin.

Asian alkujuuri on viime syksyssä, kun arvostettu kaupunkitutkija Venla Bernelius piti vaikuttavan esityksen lasten koulutuksen tasa-arvosta ja sen hapertumisesta eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsenille.

Kun Berneliukselta toivottiin ehdotuksia toimenpiteiksi, joilla voisimme tasa-arvokysymykseen tarttua, hän esitti, että varhaiskasvatus pitäisi nähdä osana lähikoulupolkua.

Pureuduin asiaan hieman tarkemmin ja vakuutuin, että tämä olisi oikea suunta. Siksi valmistelin Berneliuksen ehdotuksen pohjalta aloitteen, joka esittää, että Helsinki selvittää, mitä tarkoittaisi, jos lapsille jatkossa annettaisiin päiväkotipaikat samalla perusteella kuin alakoulupaikat. Näin myös aikuisten yhteisöt syntyisivät lähipäiväkotien ympärille. Parhaimmillaan syntyisi kylämäisiä rakenteita. Nykyisin näin tapahtuu esimerkiksi kielikylvyssä, jossa lapset ovat yhdessä nelivuotiaista aina peruskoulun loppuun.

Kiitos jo tässä vaiheessa palautteesta, jota olen saanut alan ammattilaisilta. On tärkeää huomata, että nykyisillä paikkamäärillä emme päivähoidon lähikoulumalliin voi siirtyä. Siksi aloite esittää, että tämän vuoden aikana arvioidaan,mitä siirtyminen lähikouluperiaatteeseen varhaiskasvatuksessa käytännössä vaatisi. Sen jälkeen ensi vuonna pohditaan, miten velvoittavaksi lähikouluperiaate on perusteltua muokata.

Pitkällä aikavälillä on kuitenkin selvää, että varhaiskasvatuksen merkityksen tunnistaminen tärkeänä osana lasten kehitystä ja koulupolkua, edellyttää perusopetuksen kaltaista toimintaa eli maksuttomuutta ja lähikoulumaista toimintakulttuuria.

Aloite on nyt valtuutettujen allekirjoitettavana. Kiitos laajasta tuesta jo valmisteluvaiheessa Otso Kivekäs (vihr), Veronika Honkasalo (vas), Laura Rissanen (kok), Terhi Peltokorpi (kesk) ja Marcus Rantala (rkp) ja monet jo aloitetta tukeneet! Tavoitteena on jättää aloite kaupungin käsittelyyn kahden viikon päästä.

Tampereelle perustettavan uuden yliopiston onnistuminen edellyttää, että kaikki keskeiset toimijat voivat osallistua ratkaisujen tekoon. Kun Tampere3-hankkeen tilanne nyt on kärjistynyt, opetusministerin on viipymättä kutsuttava osapuolet kokoon ja arvioitava tilanne, vaativat Sdp:n kansanedustajat dosentti Pilvi Torsti ja entinen opetusministeri Jukka Gustafsson.

Torstin ja Gustafssonin mukana kärjistynyt tilanne on seurausta eduskunnan ratkaisusta, jossa ei kuunneltu tiedemaailmaa.

”Teimme kaikkemme, jotta sivistysvaliokunnan kansanedustajat olisivat ymmärtäneet, kuinka olennaisia ratkaisuja johtosääntö ja uuden yliopiston rehtorin valinta ovat. Yliopistodemokratia takaisi sen, että kaikki keskeiset yliopistoryhmät – johto, henkilöstö ja opiskelijat – olisivat mukana päättämässä. Nyt näin ei ole” Torsti toteaa.

Sivistysvaliokunta päätyi Torstin kritisoimaan ratkaisuun yhden äänen enemmistöllä. Yhdistyvien yliopistojen hallituksien sijaan päätöksiä tekee nyt erillinen siirtymäkauden hallitus. Väliaikainen elin valitsee myös uuden yliopiston rehtorin. Aiemmin Helsingin yliopistossa tutkijana ja opettajana työskennelleen Torstin mukaan valiokunnan kahdesta tiedetaustaisesta jäsenestä toinen ei ollut mukana äänestyksessä.

Torsti ja Gustafsson korostavat, että nyt avainasemassa on siirtymäkauden hallitus. Sen jäsenten täytyy ymmärtää, että heillä on oikeus ja velvollisuus päättää niin hyvästä johtosäännöstä kuin mahdollista. Monet asiat voidaan jättää myös päätettäväksi myöhemmin.

”Koska tilanne on kärjistynyt ja tulehtunut, myös ministerin on syytä tehdä kaikkensa, jotta yliopistolaiset pääsevät päättämään omasta tulevaisuuden yhteisöstään. Ei ole kenenkään etu, että uusi yliopisto lähtee liikkeelle huonosti valmisteltuna ja riitaisessa tunnelmassa” Gustafsson painottaa.

Tällä viikolla julkaistun talouspolitiikan arviointineuvoston viesti oli selvä: koulutuspolitiikassa tarttis tehdä jotain! Koulutustason nousu on pysähtynyt ja pelkän perusasteen varaan jää aivan liian paljon nuoria.

SDP:n kansanedustaja, dosentti Pilvi Torsti sanoo viestin olevan vakava, koska Suomen menestys ja globaali toiminta rakentuu koulutuksen, tutkimuksen, osaamisen ja uusien innovaatioiden varaan.

– Oppivelvollisuuden pidentäminen on syytä toteuttaa heti. Koko koulutuspolitiikan linjan pitää muuttua. Pinnallisen uudistuspuheen sijaan kaipaamme isoja uudistuksia, jotka vaikuttavat vuosien ja vuosikymmenien päähän, toteaa Torsti.

Ensin oppivelvollisuus, sitten 12-vuotinen peruskoulutus

Koulutustason nousu on Suomessa pysähtynyt ja yhä useampi nuori jää vaille toisen asteen tutkintoa. Samaan aikaan globalisaatio ja teknologinen kehitys muuttavat työn luonnetta ja korostavat osaamisen merkitystä ja kykyä vaihtaa alaa työelämässä.

Talouspolitiikan arviointineuvoston raportissa koulutuspolitiikan yhdeksi selkeäksi prioriteetiksi esitetään, että koko ikäluokka suorittaa toisen asteen tutkinnon

-Toisen asteen suorittamista auttaisi oppivelvollisuus, jonka sisään rakennetaan erilaisia suorittamistapoja erilaisille oppijoille.

-Lähtisin kehittämään 12-vuotista peruskoulutusta, jossa peruskoulu ja toinen aste muodostaisivat kokonaisuuden. Nivelvaiheet ovat nykymallissa se hetki, jolloin nuoret joutuvat liian isojen valintojen eteen. 12-vuotinen koulumalli olisi joustavampi.

Educa-messut mahtava tilaisuus puhua tulevaisuudesta

Torstin mukaan koulutus kiinnostavaa suomalaisia laajasti. Siitä on osoituksena Educa-messujen valtava suosio.

-Viime vuosina koulutuspolitiikkamme on ollut ankeaa. Suomen pitää olla rohkea edelläkävijä koulutuspolitiikassa. Kaikkialla maailmassa etsitään ratkaisuja, kun maailma muuttuu nopeasti digitalisaation myötä. Koulutuksen odotetaan ratkaisevan paljon.

-Seuraavan hallituksen ohjelmaan tarvitaan oppimismiljardi ja kymmenen vuoden tiekartta, joka tavoittelee pitkän aika välin koulutuksellista tasa-arvoa ja korkeantason osaamista muuttuvassa maailmassa. Suomen täytyy palata koulutuksen ja tutkimuksen kärkimaiden joukkoon, kun asiaa mitataan koulutuspolitiikkaan tehtävien panostuksien valossa, Torsti sanoo.

Kansanedustaja Torsti vieraili tällä viikolla entisen Jugoslavian alueella Bosnia ja Hertsegovinassa, missä kaikki koulutusreformit ovat olleet jäissä toistakymmentä vuotta.

-Olemme Suomessa todella upeassa tilanteessa siinä, että saamme tutkittua tietoa koulutuksen tilanteesta ja voimme miettiä uudistuksia tutkija-arvioon nojaten. Tätä tilaisuutta ei saa jättää käyttämättä!

Suunnilleen näin haastoivat nuoret CMI:n rauhanvälittäjä Hussein al-Taeen Mostarin kaupungissa Bosnia ja Hertsegovinassa. Hussein oli vieraana United World College –lukiossa, joka 12 vuoden ajan on koonnut yhteen nuoria, joista merkittävä osa tulee sotaa käyviltä tai hiljattain sodan käyneiltä alueilta. Samalla joukossa on nuoria myös esimerkiksi Suomesta ja monista muista maista.

Millaisia asioita Hussein painotti?
-Suomalaisen rauhantyön lähtökohta arkinen ratkaisukeskeisyys. Esimerkkinä Hussein mainitsi ultraäänessä kaksos-uutisen kuulevaa isän, jonka tyypillisin ensimmäinen kommentti Suomessa on: ”täytyy hankkia isompi auto”.
-Ajan kanssa on oltava armollinen. Edistys on usein hidasta, mutta jos aikajana on asetettu oikein, pienilläkin askeleilla on merkitystä ja ihmiset eivät kyynisty.
-Jokaisen sovittelutapaamisen jälkeen mietittävä, minkä päälle seuraavan voi rakentaa.
-Tavoitteena on rakentaa instituutioita. Suomalaiset eivät ryhdy väkivaltaan, koska vääryyden kokemuksen voi purkaa instituutioiden kuten Kelan valitusprosessien kautta.
-Yhteisen pyöreän pöydän ääreen pitää saada kaikki konfliktin osapuolet, koska he omistavat myös konfliktin ratkaisun. Vastuu ratkaisusta ei koskaan ulkopuolisella välittäjällä.

Itselleni oli kyse puoli vuotta sitten syttyneen haaveen toteutumisesta. Martti Ahtisaari auttoi aikanaan UWC Mostarin alkuvaiheen perustamistyötämme ratkaisevasti, kun Suomen kulttuurirahaston taloudellista tukea haettiin ja saatiin. Ilman tuota tukea koulua ja sen kouluttamia liki 1000 nuorta 1000 bosnialaista opettajaa ei olisi.

Nyt saimme esitellä nuorille irakilaissyntyisen pakolaisen, joka on rakentanut oman tiensä arvostetuksi suomalaiseksi rauhanneuvottelijaksi. Oli myös koskettavaa katsoa, miten niin irakilaiset kuin suomalaiset opiskelijat kokivat Husseinin olevan ”heidän”.

Kuvissa kolmen päivän satoa matkasta Mostariin ja Sarajevoon. Molemmat kaupungit olivat brutaalin sodan näyttämö 1992-1995. Kuvista yksi on erityisen iloinen: Sarajevon sodan aikana palanut kirjasto on vihdoin peruskorjattu! Mutta rauha on edelleen hauras. EU:lla on paljon mahdollisuuksia, jotka vielä ja edelleen käyttämättä.

 

 

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen on tänään Helsingin Sanomissa esittänyt, että ensi elokuusta eteenpäin suomalaista korkeakoulutusta viedään maailmalla eteenpäin Team Finland –verkostoon nimettävien lähettiläiden avulla.

Olen aiemmin kirjoittanut aiheesta ja peräänkuuluttanut Suomea ottamaan vahvemmin globaalin koulutusvaikuttajan paikan, joka meille on jatkuvasti tarjolla. Samalla olen korostanut kaksoishaastetta: jotta voimme uskottavasti vaikuttaa maailmalla, omat asiat on oltava kunnossa.

Koulutusta tulee kehittää kunnianhimoisesti pedagogiikka edellä ja uskoen suomalaiseen kasvatusfilosofiaan, johon olemme vuosikymmeniä nojanneet ja josta meillä on toistuvaa tutkimusnäyttöä. Edelleen alalle hakeutuu sitoutuneita kunnianhimoisia ihmisiä.

Samalla viime vuosien leikkausten rapauttava vaikutus on kiireellisesti korjattava. Esimerkiksi koulutuksen tasa-arvo tarvitsee uusia tekoja etenkin kaupungeissa ja syrjäseuduilla ja ammatilliseen koulutukseen tarvitaan kunnon arvio opetuksen riittävyydestä. Tiede- ja korkeakoulutus kaipaavat vankan ja vakaan kehitysnäkymän Suomessa ja EU-tasolla, jotta Suomi näyttäytyy kiinnostavana maana opiskella ja tutkia.

*****

Parikymmentä vuoden kokemuksella kansainvälisestä toiminnasta koulutuksen saralla olen toistamiseen yllättynyt, kuinka Suomi todella tunnetaan koulutusmaana ja tarinamme on innostava. Sodan runteleman köyhän maan päätös satsata tasa-arvoiseen koulutukseen ja sen yhteys talouskasvuun on tarina, joka puhuttelee. Pisalla on roolinsa, mutta se ei ole koko tarina.

Siksi kaikki, mitä Suomena koulussa ja koulutuksessa teemme, uutisoidaan maailmalla. Siksi meidän on jatkuvasti mahdollista vaikuttaa siihen, millaisiin arvoihin maailman koulutus tukeutuu. Voidaan mennä yhä enemmän siihen, suuntaan, jossa kaikkea mitataan ja lapset stressaantuvat yhä nuorempina. Tai sitten voidaan korostaa lapsilähtöistä oppimista, sosiaalisten ja akateemisten taitojen tasavertaista vahvistamista – asioita, joissa Suomella on tutkimukseen pohjautuva näyttö onnistumisesta.

Suomen pitää olla rohkea myös suhteessa kansainvälisesti käytettyihin mittareihin ja myös haastaa niitä. Esimerkiksi OECD mittaa monia asioita, joita Suomessa ei ole koskaan pidetty oppimisen ja kansalaiseksi kasvamisen näkökulmasta kovin keskeisinä. Toisaalta ei mitata asioita, joita pidämme tärkeinä. Pitää siis vaikuttaa myös mittareihin!

Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut kiinnostusta koulutuksen kehittämiseen maailmalla siivittää työn murros ja digitalisaation vaikutus. Vaikka tulevaisuuden työhön liittyvät analyysit ovat keskenään ristiriitaisia – kukaan oikeasti tiedä, millainen maailma on kymmenen tai 50 vuoden kuluttua – analyysejä yhdistää koulutuksen ja osaamisen korostaminen. Kukaan ei maalaa kuvia menestyksestä ilman osaamista. Ei yksilölle eikä ihmiskunnalle. Siksi laaja ja kunnianhimoinen yhtä aikaa lokaali ja globaali koulutuksen ja oppimisen kehitysnäkemys on juuri nyt ajankohtainen. Kaikki ainekset, mitä Suomella on tarjota varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen kiinnostavat maailmalla

Helppoja keinoja heti käytettäväksi!

Olen koonnut asioita, joita Finnish education –vaikuttavuuden lisäämiseksi kannattaa viipymättä tehdä.

Meidän kannattaa Opetushallituksen ja Opetusministeriön johdolla jäsentää Finnish education –vaikuttavuusvisio. Meillä on valtava määrä tutkijoita, opettajia, yrityksien edustajia ja Saku Tuomisen kaltaisen koulutusaktivisteja, jotka toimivat kansainvälisesti Finnish education -otsikon alla. Lisäksi kymmenet suomalaiset ovat EU:n, YK;n ja maailmanpankin kaltaisissa organisaatioissa mukana. Tarvitaan yhteinen ymmärrys ja arvio siitä, mikä suomalaisessa koulutuksessa on olennaista, kun siitä maailmalla puhutaan ja tehdään esityksiä. Suomalaisen koulutuksen vaikuttavuus kasvaa nopeasti, kun kaikilla toimijoilla on muutaman sliden mittainen yhteinen Finnish education –vaikuttavuusvisio ja tavoitteet, joita vuosittain arvioidaan yhdessä. Tavoitteena pitää olla suomalaisten koulutusarvojen vahvistuminen globaalisti.

Laajentaisin ajatusta lähettiläs–verkostosta Finnish Education Ambassadors –verkostoksi. Mukaan suomalaisen koulutuksen piirissä toimivia tutkijoita, päättäjiä, asiantuntijoita, virkakuntaa ja muita aiheen parissa aktiivisia. Verkostoa voisi koordinoida opetushallitus ja se voitaisiin kytkeä suoraan Finnish education –vaikuttavuusvision edistämiseen.

Meidän kannattaa vahvistaa vuosittaisia kansainvälisiä koulutustapahtumia Suomessa niin, että jatkossa ainakin yksi tapahtuma tunnetaan maailmalla. Sen yhteydessä voidaan myöntää Nobeleihin verrattavia koulutustunnuksia. Viime vuonna näimme useita uusia avauksia kuten Dare to Learn ja Hundred. Oikealla satsauksella ainakin yksi tapahtuma varmasti kasvaa maailmalla tunnetuksi ykköstapahtumaksi.

Jatkuvasti meidän kannattaa kutsua suomalaisen koulutuksen pohjalta maailmaa muuttaneita ihmisiä vieraaksi tänne kuvaamaan suomalaisten opettajien ja koulutuksen globaalia merkitystä. Esimerkiksi intialainen Vishal Talreja vaikuttaa nykyään miljoonien slummilasten ja heidän opettajiensa elämään Intiassa Dream a dream -järjestössä. Lähtölaukauksena Talrejan maailmalla mainetta niittävälle empatiapedagogiiikka-työlle toimi Suomi ja Oulu 2000-luvun alussa.

Miksi laajaa vaikuttavuutta kannattaa tavoitella? Koska kaikki tämä vaikuttaa suoraan huippututkijoiden ja muiden kv. osaajien motivointiin tehdä töitä Suomessa. Lisäksi monenlaisen koulutusyhteistyön ja Finnish education -vaikuttavuuden lisääntyminen tukee myös kaupallisin ehdoin tehtävää vientiä ja yhteistyötä (pidän koulutusvienti-sanaa huonona, koska koulutusta ei perinteisessä mielessä ”viedä”, vaan aina on kyse monisyisestä yhteistyöstä).

 

Joulurauhaa ihmiset!

Kirjoittanut | Julkaistu: 22.12.2017

Kävimme pari viikkoa sitten Napapiirillä tapaamassa pukkia. Toivoin maailmalle ja ihmisille rauhaa.

Arkihuolesi kaikki heitä. Maa on niin kaunis.

 

Lämmöllä.

Pilvi

Eilen ja tänään otsikot kirkuvat eduskunnan alkoholinkäyttöä.

Monien kansanedustajien silmät olivat tänä aamuna eduskunnassa punaiset.

Silmät eivät punoittaneet viinasta, vaan liikutuksesta – ja väsymyksestä. Monia liikutti, kun Maa on niin kaunis soi  osana eduskunnan jouluperinnettä juhlavassa valtiosalissa. Monia väsytti, koska yöunet ovat monilla jääneet muutamaan tuntiin viimeisen parin viikon ajan.

Minua myös suretti. Lähes kaikkien edustajien ja eduskunnan puolesta, jotka ovat laittaneet kaikkensa likoon näinä viikkoina oikeina pitämiensä asioiden puolesta.

Menneiden kymmenen päivän aikana eduskunta on käsitellyt koko 2018 budjetin, alkoholilain kokonaisuudistuksen ja työttömyysturvan ”aktivointimallin”. Istunnot ovat useana päivänä jatkuneet aamusta pitkälle seuraavan päivän puolelle ja useamman kerran aamuyön tunneille.

Siis salissa, ei sen ulkopuolella.

Silti eilen ja tänään otsikot kirkuvat eduskunnan alkoholinkäyttöä.

Samalla etenkin työttömyysturvan muutos on jäänyt aivan katveeseen, vaikka kyseessä on ihmiskuvaltaan ja perusteiltaan outo laki, jota kukaan ei ole vielä osannut puolustaa.

Kaikkein oudoin prosessi oli alkoholilain käsittely.

Sen ensimmäinen käsittely alkoi klo 19’30 viime viikon torstai-iltana. Meillä edustajilla oli tieto, että äänestys laista olisi perjantaiaamuna. Eduskunnan käsittelylle oli siis varattu vain torstai-ilta ja torstain ja perjantain välinen yö. Koko eduskunnan käsittelyä edelsi asiantuntijavaliokunnan eli sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittely.

Valiokunnan kirjallinen yhteenveto, jota eduskunnassa kutsutaan mietinnöksi, valmistui torstaina aamupäivällä. Me edustajat siis saimme asiantuntijamietinnön käsiimme muutama tunti ennen käsittelyn alkua. Mietinnön sisällöstä neuvoteltiin viime hetkiin asiasta. Valiokunnan selvä enemmistö päätyi vastustamaan hallituksen esitystä.

Sdp esitti, että alkoholilain käsittely olisi joko siirretty ensi vuoden puolelle tai vähintään seuraavaan päivään ja päivänvaloon, mutta se ei hallitukselle käynyt. Vielä käsittelyn aikana illan tunteina Päivi Räsänen esitti pöydällepanoa, mutta se ei myöskään sopinut kaikille.

Anteeksi siis ihmiset, että en jaksa huvittua ”eduskunta äänesti kännissä alkoholilaista” –läpänheitosta.

Asia oli vakava. Käsittelyssä valiokunnan koko syksyn asiantuntijatyö mitätöitiin yhden illan ja yön aikana ja äänestystulos oli toinen kuin valiokunnan kanta.

Lisäksi nyt on käynyt ilmi, että kun salissa argumentoitiin niin salin ulkopuolella pari perussuomalaista on törkeillyt ja örveltänyt.

Myös työttömyysturvan ”akvivointimalli” kärsi vastaavista käsittelyaikatauluista. Sitä on ansiokkaasti kuvannut esimerkiksi Tarja Filatov blogissaan.

Molemmissa asioissa tehtyjen päätöksien puolustaminen asia-argumenteilla ontui. Minusta tehtiin päätökset, jotka ovat ongelmallisia monien heikoimpien ryhmien kuten lasten tai työttömien näkökulmasta.

Toivumme näistä viikoista nopeasti. Silmät kirkastuvat. Univelka tulee kuitattua. Pienen hengähdystauon jälkeen kansanedustajat palaavat arkeensa ja tekevät taas kaikkensa puolustaakseen niitä asioita, joiden puolesta työtään tekevät.

Mutta älkää please enää jaksako viinaläppää. Ja please perussuomalaiset koittakaa tajuta, että nyt on enemmän kuin mokattu. Ei tuollainen kuulu eduskuntaan (tai oikein mihinkään).

Kirjoitin facebookissa, kuinka karjalaishämäläisistä sukujuurista minussa näin joulun aikaan hersyy eniten karjalaisnainen. Yksi hämäläinen perinne on kuitenkin tosi tärkeä: imelletty perunalaatikko.

Lupasin reseptini. Lammin mummo opetti ”pernalaatikon” teon aikanaan. Sittemmin olen vuosien mittaan tuunannut ja tarkentanut reseptiä. Näillä ohjeilla pitäisi onnistua ja saa soittaa akuutteja lisäohjeita! Hienoa on myös se, että laatikon voi tehdä etukäteen paistovalmiiksi pakasteeseen ja paistaa sitten suoraan joulu- tai pitopöytään. Kätevimmin laatikko syntyy aloittamalla illalla, imellyttämällä yön yli ja viimeistelemällä työ aamulla.

1 iso vuoka (riittää 6-10:lle syöjälle)

1,5 kg perunoita, jauhoinen lajike (2017 testasin S-ryhmän punaisessa pussissa myytävää ”suomalaista muusiperunaa”, aiempina vuosina olen testannut pito, van gogh ja Pirkan punaisessa pussissa myytävä peruna)

3/4 dl vehnäjauhoja

4-5 rkl siirappia

3-4 tl suolaa

1-1,5 rkl sokeria

7-9 dl (punaista) maitoa

100g voita

(vajaa 1/2 tl muskottipähkinää)

Keitä perunat kuorineen suolattomassa vedessä.

Kuori perunat kuumina ja survo hyvin. Itse pidän perunat kuumassa kattilassa, jotta survos säilyy lämpimänä. Parhaan (=ei paakkuja) lopputuloksen saat viimeistelemällä survoksen yleiskoneella tai sauvasurvimella. Tämä työvaihe kannattaa tehdä huolella niin lopputulos on mahdollisimman samettista!

Lisää vehnäjauhot, sekoita ja anna imeltyä lämpimässä yön yli. Itse laitan survoksen kattilassa kansi päällä 40-50 asteeseen lämmitettyyn uuniin.

Sekoita aamulla seokseen maito, sulatettu voi ja mausteet. Maidon määrää voi säädellä sen mukaan, kuinka notkean laatikon haluaan. Laatikko löystyy paistettaessa hieman.

(tässä vaiheessa seoksen voi pakastaa ja sulattaa aikanaan ennen käyttöä)

Paista voidellussa vuuassa 150 asteessaa 2-3 tuntia. Laatikko kuplii uunissa, joten vuokaa ei kannata laittaa täyteen.

Tänään julkaistu ammattiin opiskelevien näkemyksiä kuvastava amisbarometri nostaa esiin kaksi erityisen hälyttävää vastausta.

Nuoret kaipaavat opetusta! Ero vastauksissa kahden vuoden takaiseen barometriin on merkittävä. Kun kaksi vuotta sitten lisää oman alan opettajan pitämää opetusta kaipasi ammattiin opiskelevista joka viides, nyt vastaava luku oli 34 prosenttia. Muutos kahdessa vuodessa on merkittävä. SDP:n Pilvi Torsti toteaakin, että viime vuosien järjettömien säästöjen vaikutukset näkyvät tässä: opetusta kaivataan, koska sitä ei ole riittävästi. Tämä viesti on kuulunut kouluista ja opettajilta.

– Ensi maanantaina tulen kysymään ministeri Grahn-Laasoselta, onko hän kärryillä käytännön tilanteesta kentällä. Nythän ensi vuodeksi esitetään edelleen rajuja lisäsäästöjä.

Toinen hälyttävä tulos liittyy etniseen ja kulttuuriseen syrjintään. Joka neljäs vieraskielisistä opiskelijoista kokee tulleensa syrjityksi etnisen tai kulttuurisen taustansa perusteella. Suomenkielisistä opiskelijoista syrjintää on kokenut vain neljä prosenttia vastaajista.

– Tilanne tässä on säilynyt kaksi vuotta muuttumattomana. Tässä on tärkeää haastaa oppilaitokset, opiskelijajärjestöt ja muut toimijat miettimään, mitä voidaan tehdä. Nämä luvut ovat rajuja.

Torsti korostaa, että amisbarometri antaa meille todella arvokasta tietoa, jota koulutuksen järjestäjät voivat hyödyntää. Meillä on maailmalla mallina käytettävä ammatillinen koulutusjärjestelmä. Tulevaisuuden osaamistarpeet entisestään korostavat ammatillisen koulutuksen kehittämistä ja merkitystä.

Amisbarometri on toteutettu 2015 ja 2017. Sen toteutuksesta ovat vastanneet Suomen Ammattiin Opiskelevien liitto SAKKI ry ja Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus.

Kirjoitin aiemmin itsenäisyyspäivän henkilökohtaisestakin merkityksestä ja liki nololta tuntuvasta ilosta liittyen linnanjuhlat täällä.

Niinpä oli selvää, että halusin valmistautua huolella Linnanjuhliin ja tehdä sen monien ihmisten kanssa yhdessä. Olen tähän kirjoittanut auki tarinan ja tekijät Aurinkotanssille, jolle tuli valitettavasti myös täysin ennakoimaton käänne tiistaina, josta lopussa.

Aurinkotanssi (kuvassa) on ystäväni, hopeaseppä ja Kalevala-korun pitkäaikaisen suunnittelijan Kaisaleena Mäkelän tekemä uniikki koru. Mäkelälle korun inspiraatio tuli pitkältä matkalta Australian alkuperäiskansojen parissa, jonka pohjalta Kalevan korun mallistoon ilmaantui myöhemmin Maan voima -sarja.

Kaisaleena menehtyi keväällä 2011. Hänen viimeisinä viikkoina puhuimme, kuinka hän tulee aina elämään poikansa ja korujensa kautta. Minulle oli selvää, että Suomi100-itsenäisyyspäiväjuhlan lähtökohtana oli Kaisaleenan minulle tekemä keltainen koru. Aurinkotanssi antoi nimen Linnanjuhlien vaatteelle, lookille ja koko valmistelun tunnelmalle!

Lisäksi Kaisaleenan itsenäisyyspäivänä 13 vuotta täyttävä poika lainasi saman sarjan keskeneräiseksi jääneitä koruja, jotka Kaisaleenan ystävä kultaseppä Tiina Arkko/OZJewel viimeisteli. Korulainan edellytys oli, että kävimme kuudesluokkalaisen pojan kanssa keskustelun siitä, miksi kannatan oppivelvollisuuden laajentamista. Samalla kuuntelin tarkalla korvalla, miksi tämä nuorukainen ei pidä koulusta. Ilmeisesti perusteluni meni kuitenkin läpi.

Miettiessäni käytännön toteutusta halusin kurkottaa menneeseen, kantaa demokratian historiaa ja sen tekijöitä mukanani. Siksi kannan juhlassa laukkua, joka omistettu maailman ensimmäiselle 19 naiskansanedustajalle, jotka valittiin Suomen eduskuntaan 1907. Ajattelen, että näiden maailman ensimmäisten naiskansanedustajien luoma perintö demokratiallemme on ollut paljon vahvempi kuin tajuammekaan. Naiset vaalivat ja rakentavat rauhaa.

Halusin myös, että tämä hetki – nykyisyys – olisi läsnä toteutuksessa. Olen 41-vuotias tämän ajan nainen, start-up-yrittäjä, äiti ja kansanedustaja. Halusin pukuni toteuttajaksi ihmisen, joka tajuaisi ideoitani ja samalla ymmärtäisi, että en seuraa muotia enkä tiedä kovin paljon vaatteista ja tarvitsen apua. Juuri sellainen on valloittava 41-vuotias pukusuunnittelija, ompelija, yrittäjä ja kahden pojan äiti Anna Lindh, jonka käsialaa pukuni ja laukkuni suunnittelu ja toteutus on. Toivon, että saan tehdä jatkossakin töitä Annan kanssa.

Ja sitten itsestäänselvä ja samalla tuntematon tulevaisuus. Halusin, että jollain tavalla uudet sukupolvet olisivat mukana toteutuksessa. Että itsenäisyysjuhlan symboliikkaa kanssani jakaisivat myös he, joille se on uusi asia. Stadin Ammattiopiston opettaja ja valtavan taitava kampaaja Jari Hiltunen lupasi lähteä oppilaineen mukaan, koota joukot ja tehdä minulla juhlapäivää varten hiukset ja juhlameikin. Kahtena maanantaina olemme värkkäilleet Merihaassa ammattiopiston yrityksen vilinässä malleja. Tänään itsenäisyyspäivä-lookin tekevät Jari ja opiskelija Vera Seppälä.

Värini on keltainen, toisinaan hieman myös punainen ja tietenkin näiden sekoitus oranssi.

Ensimmäinen itsenäisyyspäivän juhla, Suomi100-juhla, Presidentinlinnassa ei tuntunut keltaiselta, vaan vähän enemmältä. Illalla näette, mihin päädyimme. Kangas on pääasiassa luonnonmateriaali ja sen valmistuksessa pitäisi olla eettiset näkökulmat huomioitu.

”Sitä maata, jossa kasvoin minä rakastan ja vihaan. Se on yksi osa minusta vertani ja lihaa.”

Ihanaa itsenäisyyspäivää ihmiset! Yhdessä tillsammans Suomi100.

ps. Ja mikä oli se käänne tiistaina? Aurinkotanssi-koruni tippui kaulastani ennen eduskunnan juhlaistuntoa. Se on jossain välillä eduskuntatalo-musiikkitalo. Etsinnänkään jälkeen se ei ole löytynyt. Onneksi oli koruntekijä Kaisaleena Mäkelän pojan korulainoja. Aurinkotanssin sijaan kaulassani on illalla hopeista maanvoimaa. Toivon sydämestäni, että Aurinkotanssi vielä löytyy. Se on uniikki ja rakas.

Tekijät:

Korut: hopeaseppä Kaisaleena Mäkelä (k. 2011), kultaseppä Tiina Arkko/OZJewel

Vaatteet ja laukku: Anna Lindh, www.annalindh.fi

Look: mestari/opettaja Jari Hiltunen & opiskelija Vera Seppälä, Stadin ammattiopisto

Kuvat: Nina Mönkkönen