Pelko pois!
Mieti, jos koko aikuisikäsi olisit kuunnellut puhetta leikkauksista, supistuksista ja työttömyydestä. Uskoisitko tulevaisuuteen? Rakentaisitko uutta? Ottaisitko riskejä?
Vuonna 1990 syntynyt täytti 18 vuotta samana vuonna, kun finanssikriisi mullisti odotuksemme tulevaisuudesta. Talouskriisin kylkeen liimautui puhe tekoälyn vaikutuksesta, työn murroksesta ja kuinka työ loppuu sekä ilmastonmuutoksen vääjäämättömästä etenemisestä. Opiskelemaan pääsy takkuaa.
Tässä mielenmaisemassa lapset ja nuoret ovat kasvaneet kymmenen vuotta. Maailmanloppua enteilevä kriisipuhe jatkuu, vaikka talous kasvaakin. Työn murroksen uumoillaan muuttavan monia perinteisiä aloja. Ammatinvalintakriisi alkaa monilla ennen opintoja.
“Ainoa, minkä tiedämme varmasti on se, että emme tiedä. Ja se on ehkä tärkein tieto.”
Näin on ystäväni filosofian opettaja ja kirjailija Arno Kotro todennut moneen otteeseen, kun olemme yhdessä miettineet, miten nuoria ohjeistaa.
Ajatus liittyy kysymykseen tulevaisuudesta ja millaista koulutusta ja osaamista tulevaisuudessa tarvitaan.
Minulle tämä kysymys esitettiin viimeksi Finanssialan gaalassa. Haluttiin kuulla, millaisia neuvoja antaisin alan ihmisille. Alallahan mietitään työn murrosta todella paljon ja ennusteet lähitulevaisuuden työpaikka-muutoksista ovat dramaattisia. Tuhansille ennustetaan oman työn katoamista.
Korostin tuota Arnon vastausta. Tiedämme vain sen, että emme tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Pelko pois. Maailmanloppu ei tule ja me selviämme kyllä.
Samaan hengenvetoon totesin, että yksi tulevien vuosien keskeisiä uudistuksia Suomessa liittyy jatkuvaan oppimiseen ja aikuiskoulutukseen. Meidän on kehitettävä uudenlaisia malleja, jotta meidän kaikkien tiedot ja taidot pysyvät ajantasalla ja ahdistuksen sijaan rohkenemme luottaa siihen, että tulevaisuus kantaa.
Saman viestin soisin meidän rakentavan yhteiskuntaan ja maailmaan laajemmin. Tulevaisuus on meidän käsissämme, ihmiset tekevät päätöksiä. En usko, että yhtään merkittävää investointia yrityksessä tai tekoa maailmassa on syntynyt, jos näkökulmana on ollut synkkyys ilman tulevaisuuden näköalaa. Pelko pois.
Silmäilin myös alustavasti kiinnostavaa kirjaa liittyen ihmisten keskimäärin synkkä kuva maailman tilasta. Edesmennyt ruotsalainen tutkija Hans Rosling jätti testamenttinaan meille kirjan Faktojen maailma. Asiat ovat paremmin kuin luulet.
Rosling osoittaa kirjassaan, että useimmilla on liian synkkä kuva maailman tilasta. Rosling kumoaa virheellisiä käsityksiä köyhyydestä, väestökysymyksestä ja erilaisista kuvitelluista kuiluista.
Yhden asian suhteen Rosling kuitenkin toteaa, että asiat ovat huonosti ja se on ilmastonmuutos.
Mikä on viestini?
Vältetään dystooppista maailmanlopun manaamista ja epävarmuutta lietsovia puheita. Luodaan nuorille näköaloja tulevaan ja varmistetaan, että jokainen saa riittävän koulutuksen ja osaamisen niin, että työelämään pääsee kiinni. Kaikille on turvattava toisen asteen koulutus. Ilman toisen asteen koulutusta ei nykymaailmassa töitä saa.
Ja Roslingiin nojaten: koitetaan pitäytyä asioissa ja faktoissa, kun teemme päätöksiä ja suuntaamme tulevaan. Koitetaan vahvistaa ihmisten käsitystä omasta pärjäämisestään. Koitetaan lisätä ymmärrystä ja tietoisuutta ilmastonmuutoksesta niin, että sitäkin käsitellään pelko pois -asenteella ratkaisuja etsien.
Rohkaisevia esimerkkejä aina on. Saimaan norppa -kanta on viidessä vuodessa kasvanut 20 prosenttia suojelun ansiosta. Sukupuutto-uhka vaanii edelleen, mutta suunta kuitenkin oikea. Vastaavaan vaikuttavuuteen on jatkuvasti päästävä ilmastopolitiikassa. Pelko pois.
(Kirjoitus julkaistu Töölöläisessä 30.9.)
Elokuussa Kasvot peilissä -haastattelussa totesin, että rypyt pitää saada ylöspäin ja että ollakseen hyödyksi muille, pitää tulla itsensä kanssa toimeen. Nyt on takana niin intensiiviset viikot, että tänä viikonloppuna tämä nainen pitää huoltotauon. Hyvää viikonloppua kaikki!
Pilvi Torsti, 42:
”Jo nuorena päätin, että yksi elämäntavoitteeni on, että kun ryppyjä tulee, ne menevät ylöspäin. Että pitää hymyillä riittävästi. Kun katson peiliin, näen yleensä hymyilevän ihmisen. Nyt voin arvioida, että ryppyjä on riittävästi ja ne ovat menossa ylöspäin. Jollain tavalla se tuo minulle levollisuutta.
Ihminen etsii toisen ihmisen hymyilevästä olemuksesta elämän merkitystä, itseään ja palautetta itselleen. Mielestäni hymyilevän katseen läsnäolo on ihan keskeinen juttu elämässä ja itselleni tosi arvokas asia. Katseella olemme toisillemme maailmassa läsnä.
Minulle on rakas sellainen Eeva Kilven runo, joka päättyy että ”sinä pieni nainen, minä luotan sinuun, tänä iltana minä lämmitän saunan ja pidän sinua hyvänä”. Eli itsensä kanssa pitää tulla toimeen, jos aikoo olla hyödyksi muille. Toivon, että minä itse ja kaikki minut tuntevat, tunnistavat minussa jonkin sellaisen ”meidän Pilvin”. Toivoisin, että samaan aikaan, kun elämä meitä vie, niin ihmiset joiden kanssa olen ollut tekemisissä eri elämänvaiheissa, eri rooleissa ja erilaisissa tilanteissa, voisivat aina tunnistaa minussa sellaisen saman perusytimen.
Minulla on iso perhe ja elämässäni on paljon ihmisiä. Muutama vuosi sitten päätin, että ainakin kerran vuodessa on syytä viettää pari päivää ihan itsekseen. Tsekata, että pystyy yhä löytämään perusytimensä. Tarkistaa, että se ihminen, josta pitää kantaa huolta on tallessa ja voi hyvin, jotta se voi hymyillä muille ja olla tarvittaessa muidenkin puolesta vahva. Samaistun Peppi Pitkätossun lauseeseen: ”Jos on tavattoman vahva, pitää olla myös tavattoman kiltti.”
Tunnistan vahvasti eläväni niin sanottuja elämän ruuhkavuosia. Olen oikein mieluusti tässä. Minulla on huoltosuhdetta tanakasti kahteen suuntaan ja näin tulee olemaan pitkään. Se tuntuu arvokkaalta ja myönteiseltä, maailman luonnollisimmalta asialta. Minusta elämä on arvokasta silloin, kun itseään tarvitsee miettiä vain vähän. Ne on ihan muut asiat, jotka liikuttavat tätä maailmaa.”
(Haastattelu julkaistu Demokraatissa)
Kansanedustaja, sivistys- ja tulevaisuusvaliokunnan jäsen | valtiotieteen tohtori ja poliittisen historian dosentti Helsingin yliopistossa | Helsingin kaupunginvaltuutettu | United World College Mostar -lukion ja HEI Schools -startupyrityksen perustaja | Palkittu rauhantyöstä | Yli 20 vuoden kokemus koulutuksesta Suomessa ja kansainvälisesti | Viimeisimmät teokset Vaalikirja – mitä on olla ehdokas (2016) ja Suomalaiset ja historia (2012) | puoliso ja kolme lasta | nelosdivarin koripalloilija, futismamma ja Lapista lumoutunut hiihtäjä. Lempiasioita Helsingissä Musiikkitalon kahvila, merenrannat ja livekeikat. Intohimona koulutus ja rauha. Tekemisen pakko ja vimma. Tutkittu tieto. Local ja global.
