Onnea ja kiitos!

Kirjoittanut | Julkaistu: 9.5.2017

Ensinnäkin onnea Helsinki ja Sdp Helsinki. Upeita ihmisiä valittu tänään ehdokkaiksi vastuullisiin tehtäviin. Nasima Razmyar on esimerkki siitä, mikä tasavertainen ja solidaarinen maailma voi parhaimmillaan olla. Pakolaistyttö Afganistanista on Suomessa käyttänyt tarjotut mahdollisuudet ja haluaa todella konkreettisesti antaa takaisin. Nasima on ainutlaatuinen esikuva juuri tämän hetken Suomessa ja Helsingissä. Minulle kyse on myös ystävästä ja ihmisestä, jonka olen tuntenut kahdeksan vuotta. En voisi olla onnellisempi ja ylpeämpi, jos Helsinki se kaupunki, joka tunnetaan pakolaisesta pormestaristossa.

Ja sitten on koko joukko uusia kasvoja ja kokeneita kasvoja. Tomi Sevander nousee kaupunginhallitukseen, erilaisia vetovastuita ja tärkeitä tehtäviä tulee esimerkiksi sellaisille tekijöille kuin Niilo Toivonen, Maria Loima, Elisa Gebhard, Johanna Laisaari, Karita Toijonen, Valtteri Aaltonen, Pentti Arajärvi, Roby Mountrakis, Eveliina Heinäluoma, Kaarin Taipale ja moni muu! Arvostan myös, että kokenut Eero Heinäluoma on valmis ottamaan Stadion säätiön pj-pestin näin vuosina, kun vaativa remontti edessä.

Omasta puolestani kiitos rakkaat ihmiset monista viesteistä tänä iltana.

En halua mahdolliseen kansanedustajuuteen kommentoida mitään ennen kuin asia varmistuu. Prosessi menee niin, että ensin 7.6. Helsingin kaupunginvaltuusto vahvistaa kaikki valinnat ja sen jälkeen ihmiset voivat erota aiemmista tehtävistä.

Olen tietenkin onnellinen ja iloinen, jos nousen eduskuntaan. Jos näin käy, erityisen onnellinen olen satojen ihmisten puolesta, joiden kanssa on tehty töitä vuodesta 2009 ja tuhansien äänestäjien puolesta, jotka luottivat minuun 2011 ja 2015.

Valmistaudun siis molempiin vaihtoehtoihin.

Kaupunginhallitus käsitteli tänään aloitettani siitä, että koululaiset voisivat jatkossa liikkua julkisessa liikenteessä maksutta ryhminä päiväsaikaan. Helsingin vanhempainyhdistyksen valmistelevan aloitteen ideana on, että koululaiset voisivat liikkua joustavasti ja käyttää ympäristöä, museoita ja urheilupaikkoja.

Kaupungin esitys oli, että asiaa ei voida edistää, koska se kuuluu kuntien yhteisen HSL (Helsingin seudun liikenne) päätöksenteon piiriin. Myös HS uutisoi asian, uutinen tässä.

Päätimme kuitenkin äänin 14-1, että vaadimme asian jatkokäsittelyä. Edellytämme, että HSL laskee aloitteen kustannusvaikutukset (joiden kaiken järjen mukaan pitäisi olla lähellä nollaa, koska mitään lisäliikennettä ei vaadita, vaan ei-ruuhka-ajan ulkopuolelle ajoittuvaa lisäkäyttöä) ja esittää aloitteen idean kaikille HSL-kunnille osana 2018 budjettivalmistelua, joka etenee näinä viikkoina.

Lukuisat opettajat etenkin itäisestä Helsingistä ovat olleet aloitteen käsittelyn aikana yhteydessä ja vahvistaneet, että heidän työnsä kannalta kyse on todella tärkeästä asiasta.

Toivon, että koko HSL alue näkee tämän asian merkityksen paitsi Helsingin koululaisille myös koko seudun koululaisille.

Hyvät ystävät.
Aamun HS-ilmoitus kertoo olennaisen: Ilmoituksen mahdollisti 50 yksittäisen lahjoittajan tuki. Yhteensä olen tähän mennessä saanut lahjoituksia käsittämättömät 7293 euroa. 500 euron lahjoitus on yhden henkilön yritykseltä, loput yksittäisiltä henkilöiltä. Lahjoituksien koko vaihtelee 18-600 euroon. Yhteensä vaalibudjettini nousee noin 10 000 euroon, kun omat satsaukset lisätään lahjoitussummiin.
Ja sitten on käsittämätön jalkatyö. Tässä vaiheessa kiitos: yli 9000 esitettäni on jaettu vapaaehtoisvoimin (siis yhdeksän tuhatta!).
Ystävät ovat tehneet kaikki materiaalit ja hoitaneet verkkokampanjan.
KIITOS kaikki!
**
Tänään olen tavattavissa eri puolilla kaupunkia: Itäkeskus Tallinnanaukio noin klo 10, Kontulan ostari noin klo 12 ja Lasipalatsin kulma ja Narinkkatori 1330. Tule mukaan kampanjoimaan ja juttelemaan!
Illalla olen tavattavissa FB, sähköpostin (pilvi@pilvitorsti.fi) ja puhelimitse, jos haluat kysyä jotain.
Vaalipäivänä noudatan aiempaa linjaa eli pidän vaalirauhaa. Vaalipäivä on äänestäjien päivä, kansanvallan arvokas juhla. Juhlitaan sitä äänestämällä.

 

Mediasta tai sosiaalisen median painotuksista ei ainakaan vielä huomaa suurtapahtumaa, joka Suomessa on parhaillaan käsillä: Kiinan presidentti Xi Jinpin vierailee Suomessa tänään ja huomenna. Vierailu on pysähdys matkalla tapaamaan Donald Trumpia.

Suomessa ei ehkä ihan täysin ymmärretä, mikä symbolinen merkitys presidentin Suomen vierailulla on Kiinassa. Suomi saa vierailusta valtavan huomioarvon ja mikä tahansa Euroopan maa olisi toivonut, että Kiinan presidentti pysähtyisi juuri heidän luonaan. Kiinalaiset näkevät presidenttinsä Suomen vierailun viestinä siitä, että Kiinan ja Suomen yhteyksien toivotaan kehittyvän ja vahvistuvan.

Meidän HEI Schools –työn kannalta vierailu on todella arvokas.* Uskoisin, että tilanne on sama kaikille suomalaisille toimijoille, joilla on yhteistyötä Kiinan kanssa.

Symbolista merkitystä kuvastaa hyvin se, että kiinalaiset yhteistyökumppanimme bongasivat heti kiinalaisesta mediasta siteeraukset presidentti Zi Jinpinin eilen Helsinki Times –lehdessä julkaistusta englanninkielisestä kirjoituksesta ”Kestävää ystävyyttä”, jossa nostettiin esiin sisu, Sibelius ja Linux.

Luonnollisesti vierailun merkitys liittyy talouden kokoon. Kiinan ostovoimalla mitattu talouden koko ohitti Yhdysvallat viime vuonna ja teki Kiinasta maailman suurimman talouden.

Xi Jinpinin Kiina on myös korostanut rooliaan kansainvälisenä suurvaltavana. Viimeksi Davosin tammikuisessa maailmantalousfoorumissa presidentti korosti, kuinka Kiina haluaa vaikuttaa globaaliin kehitykseen ja ottaa vastuuta, ei vain seurata mukana.

Kyse on siis Yhdysvaltain presidentin vierailuun verrattavasta tapahtumasta. Edellinen kerta kun Yhdysvaltain presidentti kävi Suomessa, on Bill Clintonin 20 vuoden takainen visiitti vuonna 1997. Kiinan presidentti on vieraillut Suomessa kerran aiemmin vuonna 1995.

**

*Teemme suomalaiseen varhaiskasvatukseen nojaavaa HEI Schools –pilottipäiväkotia parhaillaan Kiinaan.

Nykyisin monet koululuokat eivät pysty hyödyntämään museoita, puistoja ja monia Helsingin hienoja paikkoja, koska liput pitää hankkia erikseen. Toisaalta uusi opetussuunnitelma painottaa ilmiöpohjaisuutta ja lähiympäristöjen hyödyntämistä opetuksessa ja joukkoliikenteessä on keskipäivällä väljää.

Kiitos Helsingin vanhempainyhdistykselle aloitteesta, jonka yhdessä muokkasimme valtuustoaloitteeksi. Tavoitteena on, että koululuokat voivat liikkua maksutta 10-15, kenties jo yhdeksästä alkaen. Uskon, että tämä voi toteutua jo ensi syksynä ja koululaiset liikkuvat vapaasti idästä, lännestä ja pohjoisesta keskustaan ja keskustasta lähiöihin.

Oma haaveeni olisi, että koulujen välinen yhteistyö voisi samalla vahvistua tämän matka-aloitteen myötä. Helsingin koulut ovat keskenään hyvin erilaisia alueista riippuen. Esimerkiksi äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia puhuvien osuudet vaihtelevat suuresti. Siksi aikanaan naapurimaiden välillä harjoitetun ystävyyskoulutoimintamallin voisi herätellä henkiin Helsingin sisällä omien koulujemme kesken.

Helsinki on Suomen mittakaavassa merkittävä työllistäjä ja hankkija. Työllisyys on ratkaisevan tärkeä kaupungin terveen talouden ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta.

Olen tämän valtuustokauden aikana tehnyt kaksi edennyttä työllisyysaloitetta. Esitin, että otamme käyttöön Hollannissa kokeilun mallin, jossa kaupungin hankinnoissa huomioidaan vaikeasti työllistyvät ryhmät aina kuin mahdollista. Käytännössä esimerkiksi ruokapalveluiden kilpailutuksen yhtenä kriteerinä voi olla esimerkiksi vammaisen, osatyökykyisen tai maahanmuuttajan työllistäminen. 

Teimme myös aloitteen työllisyysohjelmasta Helsingille, johon kokosimme paljon isoja ja pieniä tapoja katkaista pitkittyvä työttömyys ja luoda esimerkiksi nuorille työmahdollisuuksia. Aloite etenee.

Hienoja asioita, jotka näinä vuosina ovat toteutuneet Helsingissä ja vaativat edelleen vahvistusta ovat nuorten kesätyösetelit ja nuorisotakuun toteutuminen Helsingin 9-luokkalaisille. Jatkokoulutuspaikkoja on vihdoin saatu tarpeeksi helsinkiläisille nuorille. Päätökset asiassa tehtiin, kun työskentelin itsekin valtiosihteerinä OKM:ssä.

Kaikki kantavat huolta ikäihmisten hoivasta – tuesta kotiin ja paikoista kodin ulkopuolella, kun kotona ei enää pärjää.

Niin ikäihmisten kunnon ja ennaltaehkäisevän hoidon kuin meidän kaikkien arjen toimivuudenkin kannalta Helsingin vahvuus ovat kotien lähellä olevat kulttuuririennot ja liikuntapaikat. Jos tekemään pääsee vaivatta, sinne tulee lähdettyä. 

Kaupungin pitää jatkaa eri puolille kaupunkia rakentuvien liikuntapaikkojen ja kulttuuritilojen kehittämistä. Omia suosikkejani ovat Liikuntamylly Myllypurossa, Stoa Itiksessä, Annantalo ja meidän lähellä Kisahalli ja Töölön uudistunut kirjasto. Ja toki kaikkialle kaupunkiin levittäytyvät futiskentät, joita teemme lisää useita vuosittain.

Olen ajanut Helsinginssä ympärivuoden pyörällä yli 20 vuotta. Liikun myös julkisilla, kävellen ja autolla, kaikilla viikoittain.

Hiljattainen harmillinen muutos liittyy liikennekulttuuriin. Etenkin pyöräteillä kohtaa aiempaa enemmän yhtäältä piittaamattomia pyöräilijöitä, joiden nopeudet keskusta-alueella pelottavat kävelijöitä ja toisaalta autoilijoita, jotka tahallisesti tekevät pyöräilystä vaikeaa ja jopa vaarallista.

Minun unelma-Helsinkini rakentaa pyörätiet niin, että sinne sopivat joukkoon niin pyörätuolit kuin rollaattorit. Näin varaudumme myös tulevien vuosikymmenien nopeasti kasvavaan vanhuusväestöön. Pyöräteiden nopeusrajoituksella on syytä erottaa toisistaan pikavauhti-alueet ja kantakaupunkialue.

On aika ottaa tosissaan ajatus, jossa kävelijä on kuningas ja pienten lasten kanssa kulkeminen on leppoisaa.

Olen työkseni varhaiskasvatuksen kanssa ja sen ammattilaisten kanssa tekemisissä. Meillä on valtava näyttö siitä, kuinka  merkittäviä vuodet ennen kouluikää ovat. Niihin kannattaa satsata. Se on lasten etu, se on perheiden etu ja se on yhteiskunnan etu. 

Siksi olen ylpeä, että Helsinki jatkaa kaikkien subjektiivista päivähoitoa, vaikka maan hallitus sitä rajoitti. Näin kaupunginhallituksessa päätimme. Varhaiskasvatus on lapsen oikeus eikä sitä voi rajata vanhemman työtilanteen vuoksi.

Seuraavaksi meidän pitää tehdä siitä maksutonta ja samalla varmistaa jatkuva kehitys tutkimustietoon perustuen. Varhaiskasvatus kuuluu osaksi Suomen huippuosaamista. Olisi sulaa hulluutta jättää tämä kruununjalokivemme vajaakäyttöön.

Pienimmät lapset ansaitsevat parhaat opettajat ja hoitajat. Ja opettajat ja hoitajat ansaitsevat ympäristön ja edellytyksen, jossa he voivat toteuttaa työtään parhaalla mahdollisella tavalla.

Peruskoulu oli aikansa radikaali uudistus, nyt on aika ajaa varhaiskasvatus osaksi kaikkien lasten elämää.

Kysymyksen esitti upea kirjailija ja dokumenttiohjaaja Elina Hirvonen Facebookissa ehdokaskavereilleen. Kysymys on Helsingille keskeinen. Tässä muutama ajatus aiheesta:

  • Kysymys on laaja ja keinoja tarvitaan monilla tasoilla. Keinojen syntymistä ohjaa tavoitteet, jotka asetamme vaalien jälkeen kaupungin kehitykselle. Hirveän olennaista on, että lasten ja nuorten eriarvoistumisen vähentämiseen liittyville tavoitteille ja keinoille on enemmistö valtuustossa jatkossa ja että niitä viedään kaupungin valmistelussa eteenpäin. Uskon, että kaikki ehdokkaat, joille Elina Hirvonen kysymyksensä osoitti kannattavat samantapaisia asioita varhaiskasvatuksessa, koulupolitiikassa ja nuorten asioissa.
  • Raha ei ratkaise kaikkea, mutta vaikuttaa moneen. Helsingissä on säästetty viimeisen kahden vuoden ajan tarpeettoman paljon ja se on näkynyt negatiivisesti esimerkiksi koulujen arjessa. 2016 kaupunki teki lähes puoli miljardia voittoa samalla kun peruskoulut kipuilivat vanhojen kirjojen ja riittämättömien jakotuntien kanssa. Siksi minusta näiden vaalien suurin kysymys lasten ja nuortenkin kannalta on se, millaisen talouspoliittisen vaihtoehdon kaupunkilaiset Helsinkiin valitsevat. Olen kirjoittanut asiasta täällä.
  • Virkamiesten valmistelun rooli on supertärkeä, koska valtuutettu tekee ratkaisuja siltä pohjalta, mitä tohditaan ja päätetään valmistella ja ehdottaa. Siksi on ihan valtavan hieno juttu, että saimme valittua lasten ja nuorten liki kaikista asioista vastaaviksi johtajiksi Helsinkiin Tommi Laition ja Liisa Pohjolaisen. Molemmat tajuavat Helsnngin jakautumisen ja erityisesti nuorten todellisuuksien erityisemisen dynamiikan syvällisesti. Molemmat ovat myös olleet ajamassa ja toteuttamassa monia uusia avauksia niin ammatillisessa koulutuksessa, maahanmuuttaja-asioissa kuin rankan syrjäytymisen kysymyksissä ja osoittaneet kykyä viedä asioita maaliin.
  • Olemme myös Helsingissä nähneet, että politiikan ratkaisut vaikuttavat: edellisessä valtakunnan hallituksessa saimme ajettua lisää ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja Helsinkiin. Nyt osin sen ansiosta liki kaikki ysiluokkalaiset saavat Helsingissä jatkopaikan, kun vielä muutama vuosi sitten 10% ikäluokasta jäi vaille jatkokoulutuspaikkaa.
  • Yksittäinen asia, josta olen tämän kevään osalta ylpeä, on Helsingin vanhempainyhdistyksen (Helvary) aloite, jossa ajettiin maksutonta koululaislippua päiväsaikaan julkiseen liikenteeseen. Olimme aiemmin saaneet läpi Helsingin kantana samansuuntaisen idean, mutta vasta Helvaryn aloitteen avulla näyttää syntyvän kunnon päätös. Ja tämä taas avaa paljon uusia näköaloja kouluille eri puolilla kaupunkia. Oma lempiajatukseni olisi ystävyyskoulutoiminta kaupungin sisällä koulujen välille, koska todellisuudet niin erilaisia.
  • Oma erityiskorostukseni on tutkimuksen ja tiedon hyödyntäminen, kun toimenpiteitä kehitetään ja valitaan. Tietoa on Helsingissä erityisen paljon kiitos meidän ainutlaatuisen tietokeskuksen. Strategiaan saatiin myös neljä vuotta sitten kirjattua hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen, mutta sitä ei ole mitattu samaan tapana kuin taloutta, Nyt mittareita on koko kehitetty. Erityisen hienona tietovarantona mainittakoon Tommi Laition johdolla toteutettu Nuorten hyvinvointikertomus.
  • Lasten ja nuorten maailmojen eriytyminen liittyy laajaan ja monisyiseen eriarvoistumiskehitykseen, johon puree kaikkein merkittävimmin asuntopolitiikka. Sen vaikutukset nähdään vasta pitkällä aikavälillä. Siksi se, että suunta on koko ajan oikea eli pidämme kiinni sekoittuneista asuinalueista ja kunnianhimoisista asuntotavoitteista.