”Olen mukana kaikessa, missä on kyse perusarvoista”, näin sanoi entinen ruotsinopettaja, kun hän tuli tervehtimään #eileikkirahaa -mielenilmauksessa tänään. Metoo. Tässä oma puheeni. Kiitos järjestäjille upeasta iltapäivästä!

”Hyvät ihmiset,

Minulle on neljä viestiä: palkkatasa-arvo, kaikkien lasten oikeus subjektiiviseen varhaiskasvatukseen, lähipäiväkodit ja maailman lapset.

Ensimmäinen asia. Palkkatasa-arvo.

Niin kauan kuin muistan on puhuttu lastentarhanopettajien ja kirjastonhoitajien palkkakuopasta. Niin kauan kuin muistan on puhuttu naisten ja miesten toteutumattomasta palkkatasa-arvosta.

Siksi hyvät ihmiset on syntynyt tämä kansanliike. Te olette täällä, koska te haluatte, että maailma on reilu. Että kaikkien mielestä tärkeää työtä arvostetaan. Myös rahalla. Ei leikkirahalla.

Uskon ja toivon, että tästä alkaa kampanja, jota ei mikään työmarkkinapöytä voi enää sivuuttaa. Uskon ja toivon, että tästä alkaa palkkatasa-arvon #metoo, joka sanoo ei enää leikkirahaa.

Nyt, kun vuoden 2019 budjetit ovat valmistelussa, on myös oikea aika nostaa esiin varhaiskasvatusalan henkilöstöpula ja palkkataso. Uskon, että tahtoa tarkastella asiaa löytyy yli puoluerajojen.

Minä en usko pikavoittoihin. Uskon pitkäjänteiseen vaikuttamiseen. Monien naisvaltaisten alojen palkat edellyttävät #metoo -liikettä, joka jaksaa. Toivon, että tämä liike jaksaa. Tämä tulee olemaan pitkäjänteinen ponnistus.

**

Toinen asia. Kaikkien lasten oikeus varhaiskasvatukseen.

Poliittisena päättäjänä on tärkeää tarttua niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa – ihan kuten te olette päättäneet tarttua palkka-asiaanne ja viedä ensi viikolla palkankorotusvaatimuksen esimiehillenne.

Juuri nyt eduskunnassa käsitellään varhaiskasvatuslakia. Tällä viikolla kokoomuksen Ben Zyskowicz sanoi, että hän on tullut toisiin ajatuksiin subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden osalta. Zyskowicz myönsi, että rajauspäätös oli ehkä virhe.

Ben siis tuli Helsingin linjoille. Hallituksen päätöksistä huolimatta olemme täällä säilyttäneet subjektiivisen oikeuden ja pitäneet ryhmäkoot entisellään.

Päätimme, että Benin avaus ei voi jäädä yksittäiseen eduskuntakeskusteluun. Sdp on tänään julkistanut lakialoitteen, joka edellyttää subjektiivista täysipäiväistä varhaiskasvatusta kaikille lapsille kaikkialla Suomessa. Asia tulee käsittelyyn varhaiskasvatuslain yhteydessä vielä tänä vuonna.

**

Kolmas asia. Lähipäiväkodit.

Uskon, että #eileikkirahaa tavoitteet edistyvät, jos samalla edistämme laadukasta perheiden arkea tukevaa varhaiskasvatusta. Siksi olemme Sdp:n puitteissa aloittaneet kampanjan lähipäiväkotien vahvistamisen puolesta täällä Helsingissä ja muualla Suomessa. Ensimmäiset aloitteet on jätetty.

**

Neljäs asia. Maailman lapset.

Suomalaiset varhaiskasvatuksen ammattilaiset vaikuttavat myös maailman lapsiin. Te olette edelläkävijöitä! Kun esimerkiksi tehtiin 50 maan vertailu, starting well -index olimme ykkösiä, siis maailman ykkösiä varhaiskasvatuksessa.

Siksi alan arvostaminen ja laadun kehittäminen on myös globaali kysymys. Muut seuraavat meidän esimerkkiämme. Me vaikutamme maailman lapsiin.

**

Näillä viesteillä palkkatasa-arvo (#eileikkirahaa!), kaikkien lasten oikeus subjektiiviseen varhaiskasvatukseen, lähipäiväkodit ja maailman lapset, näillä viesteillä haluan omasta, lasteni, kaikkein Suomen ja maailman lasten sekä täällä edustamani taustaryhmän eli sosiaalidemokraattien puolesta sanoa KIITOS.

KIITOS, että olette täällä. Kiitos että tämä kansanliike on toiminut. Te olette täällä, koska te haluatte, että maailma on reilu. Että kaikkien mielestä tärkeää työtä arvostetaan. Myös rahalla. Ei leikkirahalla.

“Tervetuloa tänne maailman aurinkoiselle puolelle.” Näin sanoi Maunulan päiväkodin johtaja viime syksynä.

Työ maailman aurinkoisella puolella ansaitsee arvostusta. Arvostusta mitataan myös rahalla. Ei leikkirahalla. Kiitos!

Puheenvuoroni Helsingin valtuuston kokouksessa, jota leimasi kaikki poliittiset rajat ylittänyt yhteishenki.

”Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Viimeksi tänä aamuna keskustan Antti Kaikkonen toisti uudistuksen perusteeksi sen, että pitkään on valmisteltu ja on päätösten aika.

Mietin, millaisia peruuttamattomia virheitä olisi takavuosina voitu Helsingissä tehdä samalla logiikalla. Mieleen tulee nelikaistainen moottoritie kiertämään koko Helsingin niemeä. Se oli osa laajaa liikennesuunnitelmaa, jota oli pitkään valmisteltu. Sitten kuitenkin muutama virkamies keksi ehdottaa ja valtuusto puoltaa suunnitelman kaatamista ja metron rakentamista.

Miettikää tänään Kaivopuiston rantaa nelikaistaisena moottoritienä. Se olisi hyvin voitu tehdä juuri tällä argumentilla. Pitkään oli valmisteltu. Päätöksiä piti tehdä.

Sekä maakuntamalli että soten valinnanvapaus eli miljardimarkkinan avaaminen ovat peruuttamattomia muutoksia, joita ei seuraavien hallitusten voimin korjata. Siksi tämä on vakava paikka ja vakava tilanne.

Olen ollut helsinkiläinen päättäjä kohta kuusi vuotta. Tärkeitä asioita, joita olen saanut olla linjaamassa ovat paitsi monet näistä 19 lausunnosta myös esimerkiksi maksuttomat terveyskeskuskäynnit, kiireettömään hoitoon pääsy kahdessa viikossa, neuvolan ja päiväkodin yhteistyö, Helsingin kasvuratkaisut ja kotouttamisen osaamiskeskus, jossa yhdessä sotea, koulutusta ja työllisyyttä – nämä vain muutamia mainitakseni!

Kaikkien näiden pääälle voidaan vetää punakynällä rastit, jos esitetty uudistus toteutuu Helsingissä. Selkosuomella: helsinkiläisten palvelut heikkenevät ja kokonaisvaltainen ajattelu liittyen vaikkapa ikäihmiset, lapset, maahanmuuttajat, työllisyys ja kasvu loppuvat.

Kuten pormestari totesi Suomen kansainvälisesti tunnustettu erityispiirre on toimintakykyinen paikallishallinto, joka pystyy vastaamaan kansalaisten tarpeisiin.

Nykyesitys heikentäisi siis juuri tätä toimintakykyä. Meille syntyisi vahvan kunnan sijaan heikko kunta ja heikko maakunta.  Maakunnalla olisi toimintavaltaa, mutta ei verorahaa,. Kunnalta lähtisi 2/3 verovaroista ja samalla edellytykset toimia vähenisivät radikaalisti.

Toistan, meille syntyisi yhden vahvan kunnan sijaan heikko kunta ja heikko maakunta.

Syntyvää heikon maakunnan ja heikon kunnan ongelmaa voi kuvata esimerkillä. Kun nyt helsinkiläinen tulee Hakaniemen torilla kertomaan meille terveyskeskushuoliaan, me voimme viedä asiaa eteenpäin. Jatkossa Hakaniemen torilla seisova maakuntavaltuutettu voi kehottaa ottamaan yhteyttä valtiovarainministeriöön.

Sote-uudistuksen varjolla onkin tekeillä tosiasiassa massiivinen aluehallintouudistus. Tämän mittakaavan uudelleenjärjestelyjä ei ole koskaan toteutettu Suomessa. Sadoista organisaatioista siirryttäisiin 18 tyhjästä luotuun uusrakenteeseen.

Uudistuksen mittakaava edellyttäisi vahvan legitimiteetin. Nyt sitä ei ole. Ei parlamentaarista pohjaa, ei suurimpien kaupunkien ja suurimman maakunnan näkökulmaa, ei eduskunnan laajaa enemmistöä, ei edes edellisten vaalien keskustelua.

Muutama sana myös terveyspolitiikasta.

OECD:n mukaan Suomessa on yksi maailman tehokkaimmista terveydenhuoltojärjestelmistä ja terveydenhuollon kustannukset ovat globaalisti katsottuna maltillisella tasolla.

Silti hallitus on julistanut terveyskeskusten tulleen tiensä päähän ja terveydenhuoltomme tilan kestämättömäksi. Helsinkiläisenä terkkariasiakkaana en hyväksy tätä puhetta.

Historiantutkijan tehtävä on myös muistuttaa, että tämä ei ole ensimmäinen kerta kun Suomessa ollaan terveyshaasteiden edessä. Syntyessäni 70-luvulla, suomalaisten miesten sydäntautikuolleisuus oli maailman korkeimpia ja keskimääräinen elinikä Euroopan alatasoa. Nyt 40 vuotta myöhemmin suomalaisten sydäntautikuolleisuus on laskenut 80 prosenttiyksikköä ja yleinen elinajanodote on kasvanut yli kymmenen vuotta.

Mitenkö tämä tehtiin? Vahvistamalla julkisia palveluita, kansanterveyslainsäädännöllä ja ennaltaehkäisyyn panostamisella. Kunnilla ja kaupungeilla on ollut tärkeä tehtävä.

Entä mitä tehdään nyt? Aivan päinvastaista. Sen sijaan, että kehitettäisiin yhtä maailman toimivimmista tehokkammista kuntavetoisista terveydenhuolloista, lähdemme hajoittamaan sen.

Säästötavoitteillekaan ei löydy katetta oikein mistään, kuten talouspolitiikan arviointineuvosto totesi tällä viikolla. Voimme vilkaista myös länteen: Ruotsin aloitettua valinnanvapaus vuonna 2010, terveydenhuollon kustannukset ovat nousseet 2 prosenttiyksikköä.

Hyvät valtuutetut,

Kaikesta ei tietenkään voi syyttää hallitusta. Ikääntyminen, monikanavaisen rahoituksen ongelmat, kuntien erilaiset lähtökohdat huolehtia terveydenhuollon järjestämistä, terveyserot. Nämä kaikki ongelmat ovat olleet tiedossa jo pitkään ja niihin meidän on haettava ratkaisuja.

Sotemme tarvitsee uudistusta, kyllä. On palattava perustavoitteeseen, jossa haluttiin liudentaa kaksi rajaa. Yksi ongelmaraja seisoo perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välissä, toinen sosiaali- ja terveyspalveluiden välissä.

Sotea varten emme tarvitse massiivista peruuttamatonta historiallista hallintouudistusta vaan alueiden ja kaupunkien erityispiirteet huomioivia kuntapohjaisia ratkaisuja ja samaa viisautta, jolla julkista terveydenhuoltoa ja kansanterveyttä on ennenkin kehitetty ihmisten parhaaksi.

Helsinkiä ja eriarvoitumiskehityksen kääntämistä varten tarvitsemme vahvaa yhtenäistä metropolialuetta.

Kiitos kaiken arvovaltansa likoon laittaneelle pormestarille ja koko kaupunginhallitukselle pohjaesityksestä.

Helsingin pitää toimia. Meidän on valvottava nykyisten ja tulevien helsinkiläisten etua. Ja meidän on kannettava yhteiskuntavastuuta koko maan kannalta. Kuten aikanaan valtuusto säästi Helsingin rannat moottoritieltä, helsinkiläiset edustajat voivat säästää Helsingin ja Suomen surkealta uudistukselta.

Kiitos.”

ps. jotain lyhensin puhuttaessa.

Arvoisa puhemies,

tänä vuonna peruskoulun aloittava heittelee penkkarikarkkeja tai saa ammatillisen tutkinnon noin vuonna 2030. Tänä vuonna syntyvät haaveilevat korkeakoulututkinnosta joskus 2040-luvulla.

Periaatteellinen päätös tasa-arvoisesta peruskoulusta tehtiin 55 vuotta sitten. Ensimmäinen peruskoulusukupolvi sai päättötodistuksen yli 20 vuotta tuon päätöksen jälkeen 1980-luvun puolivälissä.

Koulutuspolitiikka on siis aina sukupolvipolitiikkaa. Tämän päivän tekojen ja päätöksien vaikutukset kaikuvat vuosikymmenien päässä ja vaikuttavat lapsiin, jotka eivät ole välttämättä vielä edes syntyneet.
Päätökset, joita teemme tai jätämme tekemättä koulutuksen tasa-arvosta tänään vaikuttavat suoraan 2050-luvun Suomeen.

Sdp on vakuuttunut siitä, että koulutus on meidän kohtalonkysymyksemme. Suomen menestys ja globaali asema rakentuvat tasa-arvoisen koulutuksen, tutkimuksen, sivistyksen ja osaamisen varaan.

Arvoisa puhemies,

Välikysymys tehdään, kun arvioidaan, että maata viedään väärään suuntaan, että hallituksen tai yksittäisen ministerin päätökset ovat vääriä.

Tänään keskityn arvioimaan hallituksen ja opetusministerin linjauksia tutkija-arvion valossa. Professori Roope Uusitalon johtama Talouspolitiikan arviointineuvosto keskittyi tammikuussa julkaistussa raportissaan erityisesti koulutukseen.
Neuvosto nostaa ykkösasiaksi sen, että kaikki suorittaisivat ainakin toisen asteen koulutuksen. Tutkijat korostavat hälyttävää lukua viime vuodelta: 16% 25-vuotiaista nuorista on pelkän peruskoulun varassa ja peräti 40% heistä ei osallistu koulutukseen eikä työhön. Pelkkä peruskoulu jättää nuoret liian usein ulkopuolelle kaikesta.

Meidän tulee muuttaa tämä suunta. Tarvitsemme uudistuspäätöksiä.
Suomalaisen yhteiskunnan menestystarina on aiemminkin vaatinut rohkeutta myös silloin, kun uudistuksia on ensin vastustettu. Jälkeen päin näitä uudistuksia harvemmin on kritisoitu.
Nyt tärkeä uudistus on aidosti maksuton toisen asteen koulutus kaikille. Käytännössä tämä tarkoittaa oppivelvollisuuden ulottamista 18 ikävuoteen.
Talouspolitiikan arviointineuvosto päätyi suosittelemaan, että hallitus vakavasti harkitsisi oppivelvollisuuden pidentämistä. Siis vakavasti harkitsisi.

Sdp on oman harkintansa tehnyt: ajoimme oppivelvollisuuden laajentamista jo viisi vuotta sitten. Jatkamme kunnes olemme varmistaneet sen, että jokaisen alle 18-vuotiaan oikeus on paikka koulutuksessa – joka voi hyvin tarkoittaa esimerkiksi tutkintoon johtavaa oppisopimuskoulutusta työpaikalla.
Jo viime syksynä keskusta ilmoitti tarkistaneensa kantaansa asiaan. Viimeksi eilen vihreät ilmoittivat tukevansa oppivelvollisuuden laajentamista.

Nyt siis näyttää, että viimeinen lukko tälle tutkijoiden tukemalle 2000-luvun koulutusuudistukselle on kokoomus ja istuva opetusministeri.

Varhaiskasvatuksen osalta arviointiraportti korostaa kaikkien lasten osallistumista, joka ei ole meillä lähelläkään eurooppalaista tasoa. Kaikkien pienituloisimpien ja haavoittuvassa asemassa olevien perheiden lasten kannalta kokopäiväinen varhaiskasvatusoikeus olisikin tasa-arvoteko.

Asiasta muistutti viime viikolla myös lapsiasiainvaltuutettu: Suomi on nyt satunnainen: tämän päivän lapsen elämään vaikuttaa paljon se, mihin perheeseen ja mihin kuntaan hän syntyy. Näin ei voi olla. Koko Suomen on oltava yhtä hyvä jokaiselle lapselle.
Ammatillisen koulutuksen reformin osalta arviointineuvosto pitää riskinä, että kaikki nuoret eivät saa riittäviä valmiuksia tulevaisuuden jatkuvaan oppimiseen.

Arvoisa puhemies,

Viedäksemme Suomen 2050-luvulle peräänkuulutamme siis isoja uudistuksia, kuten oppivelvollisuuden laajentamista ja tasa-arvotekoja kuten kaikkien lasten täysimääräistä oikeutta varhaiskasvatukseen ja lähipäiväkotiin.

Lisäksi haluamme nostaa keskusteluun sen, mikä eniten herättää epäluottamusta hallituksen ja ministerin toiminnassa.
Se on kokonaiskuvan puute koulutuksen ja sivistyksen merkityksestä Suomelle.

Leikkaukset on tässä salissa käyty moneen kertaan läpi. Tämän hallituksen suhtautumista koulutukseen kuvaa, että hallitusohjelman liiteaineistossa pohditaan, että 20% nykyistä vähemmän suorittaisi maisterintutkinnon. Siis 20% vähemmän.
Ja tämä, kun juurikin tiedämme, että olemme jäämässä hälyttävästi jälkeen verrokkimaista nimenomaan väestön koulutuksen tasossa! Hallitus oli valmis laskemaan suomalaisten koulutustasoa. Me SDP:ssä haluamme, että sitä nostetaan.

Arvoisa puhemies,

Koulutus on Suomen kohtalonkysymys. Tutkijoiden arviot ovat selviä ja suositukset johdonmukaisia. 2030-luvun abit ja 2050-luvun Suomi vaativat meiltä nyt aitoa koulutuslupausta – ja että se myös pidetään.

Vai onko hallitus edelleen sitoutunut tähän hallitusohjelman sopeutustoimien listaukseen? Vieläkö tavoitteena on leikata maisterikoulutuksen määriä? Arvoisa ministeri jätän tämän listan teille katsottavaksi ja kysyn, onko tämä edelleen sivistys-agendanne?

Ilman aitoa koulutuslupausta hallitus ja opetusministeri eivät valitettavasti nauti sosiaalidemokraattisen eduskuntaryhmän luottamusta.

Kiitos ja hyvää koulutus-keskiviikkoa tälle salille ja koko Helsingin yliopiston henkilöstölle, me olemme yliopisto.

Maailma muuttuu pienin askelin! Siltä minusta tuntuu tänään, kun saimme valmiiksi aloitteen Helsingissä lähikouluperiaatteen ulottamisesta myös päiväkoteihin.

Asian alkujuuri on viime syksyssä, kun arvostettu kaupunkitutkija Venla Bernelius piti vaikuttavan esityksen lasten koulutuksen tasa-arvosta ja sen hapertumisesta eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsenille.

Kun Berneliukselta toivottiin ehdotuksia toimenpiteiksi, joilla voisimme tasa-arvokysymykseen tarttua, hän esitti, että varhaiskasvatus pitäisi nähdä osana lähikoulupolkua.

Tampereelle perustettavan uuden yliopiston onnistuminen edellyttää, että kaikki keskeiset toimijat voivat osallistua ratkaisujen tekoon. Kun Tampere3-hankkeen tilanne nyt on kärjistynyt, opetusministerin on viipymättä kutsuttava osapuolet kokoon ja arvioitava tilanne, vaativat Sdp:n kansanedustajat dosentti Pilvi Torsti ja entinen opetusministeri Jukka Gustafsson.

Torstin ja Gustafssonin mukana kärjistynyt tilanne on seurausta eduskunnan ratkaisusta, jossa ei kuunneltu tiedemaailmaa.

”Teimme kaikkemme, jotta sivistysvaliokunnan kansanedustajat olisivat ymmärtäneet, kuinka olennaisia ratkaisuja johtosääntö ja uuden yliopiston rehtorin valinta ovat. Yliopistodemokratia takaisi sen, että kaikki keskeiset yliopistoryhmät – johto, henkilöstö ja opiskelijat – olisivat mukana päättämässä. Nyt näin ei ole” Torsti toteaa.

Sivistysvaliokunta päätyi Torstin kritisoimaan ratkaisuun yhden äänen enemmistöllä. Yhdistyvien yliopistojen hallituksien sijaan päätöksiä tekee nyt erillinen siirtymäkauden hallitus. Väliaikainen elin valitsee myös uuden yliopiston rehtorin. Aiemmin Helsingin yliopistossa tutkijana ja opettajana työskennelleen Torstin mukaan valiokunnan kahdesta tiedetaustaisesta jäsenestä toinen ei ollut mukana äänestyksessä.

Torsti ja Gustafsson korostavat, että nyt avainasemassa on siirtymäkauden hallitus. Sen jäsenten täytyy ymmärtää, että heillä on oikeus ja velvollisuus päättää niin hyvästä johtosäännöstä kuin mahdollista. Monet asiat voidaan jättää myös päätettäväksi myöhemmin.

”Koska tilanne on kärjistynyt ja tulehtunut, myös ministerin on syytä tehdä kaikkensa, jotta yliopistolaiset pääsevät päättämään omasta tulevaisuuden yhteisöstään. Ei ole kenenkään etu, että uusi yliopisto lähtee liikkeelle huonosti valmisteltuna ja riitaisessa tunnelmassa” Gustafsson painottaa.

Tällä viikolla julkaistun talouspolitiikan arviointineuvoston viesti oli selvä: koulutuspolitiikassa tarttis tehdä jotain! Koulutustason nousu on pysähtynyt ja pelkän perusasteen varaan jää aivan liian paljon nuoria.

SDP:n kansanedustaja, dosentti Pilvi Torsti sanoo viestin olevan vakava, koska Suomen menestys ja globaali toiminta rakentuu koulutuksen, tutkimuksen, osaamisen ja uusien innovaatioiden varaan.

– Oppivelvollisuuden pidentäminen on syytä toteuttaa heti. Koko koulutuspolitiikan linjan pitää muuttua. Pinnallisen uudistuspuheen sijaan kaipaamme isoja uudistuksia, jotka vaikuttavat vuosien ja vuosikymmenien päähän, toteaa Torsti.

Ensin oppivelvollisuus, sitten 12-vuotinen peruskoulutus

Koulutustason nousu on Suomessa pysähtynyt ja yhä useampi nuori jää vaille toisen asteen tutkintoa. Samaan aikaan globalisaatio ja teknologinen kehitys muuttavat työn luonnetta ja korostavat osaamisen merkitystä ja kykyä vaihtaa alaa työelämässä.

Talouspolitiikan arviointineuvoston raportissa koulutuspolitiikan yhdeksi selkeäksi prioriteetiksi esitetään, että koko ikäluokka suorittaa toisen asteen tutkinnon

-Toisen asteen suorittamista auttaisi oppivelvollisuus, jonka sisään rakennetaan erilaisia suorittamistapoja erilaisille oppijoille.

-Lähtisin kehittämään 12-vuotista peruskoulutusta, jossa peruskoulu ja toinen aste muodostaisivat kokonaisuuden. Nivelvaiheet ovat nykymallissa se hetki, jolloin nuoret joutuvat liian isojen valintojen eteen. 12-vuotinen koulumalli olisi joustavampi.

Educa-messut mahtava tilaisuus puhua tulevaisuudesta

Torstin mukaan koulutus kiinnostavaa suomalaisia laajasti. Siitä on osoituksena Educa-messujen valtava suosio.

-Viime vuosina koulutuspolitiikkamme on ollut ankeaa. Suomen pitää olla rohkea edelläkävijä koulutuspolitiikassa. Kaikkialla maailmassa etsitään ratkaisuja, kun maailma muuttuu nopeasti digitalisaation myötä. Koulutuksen odotetaan ratkaisevan paljon.

-Seuraavan hallituksen ohjelmaan tarvitaan oppimismiljardi ja kymmenen vuoden tiekartta, joka tavoittelee pitkän aika välin koulutuksellista tasa-arvoa ja korkeantason osaamista muuttuvassa maailmassa. Suomen täytyy palata koulutuksen ja tutkimuksen kärkimaiden joukkoon, kun asiaa mitataan koulutuspolitiikkaan tehtävien panostuksien valossa, Torsti sanoo.

Kansanedustaja Torsti vieraili tällä viikolla entisen Jugoslavian alueella Bosnia ja Hertsegovinassa, missä kaikki koulutusreformit ovat olleet jäissä toistakymmentä vuotta.

-Olemme Suomessa todella upeassa tilanteessa siinä, että saamme tutkittua tietoa koulutuksen tilanteesta ja voimme miettiä uudistuksia tutkija-arvioon nojaten. Tätä tilaisuutta ei saa jättää käyttämättä!

Suunnilleen näin haastoivat nuoret CMI:n rauhanvälittäjä Hussein al-Taeen Mostarin kaupungissa Bosnia ja Hertsegovinassa. Hussein oli vieraana United World College –lukiossa, joka 12 vuoden ajan on koonnut yhteen nuoria, joista merkittävä osa tulee sotaa käyviltä tai hiljattain sodan käyneiltä alueilta. Samalla joukossa on nuoria myös esimerkiksi Suomesta ja monista muista maista.

Millaisia asioita Hussein painotti?
-Suomalaisen rauhantyön lähtökohta arkinen ratkaisukeskeisyys. Esimerkkinä Hussein mainitsi ultraäänessä kaksos-uutisen kuulevaa isän, jonka tyypillisin ensimmäinen kommentti Suomessa on: ”täytyy hankkia isompi auto”.
-Ajan kanssa on oltava armollinen. Edistys on usein hidasta, mutta jos aikajana on asetettu oikein, pienilläkin askeleilla on merkitystä ja ihmiset eivät kyynisty.
-Jokaisen sovittelutapaamisen jälkeen mietittävä, minkä päälle seuraavan voi rakentaa.
-Tavoitteena on rakentaa instituutioita. Suomalaiset eivät ryhdy väkivaltaan, koska vääryyden kokemuksen voi purkaa instituutioiden kuten Kelan valitusprosessien kautta.
-Yhteisen pyöreän pöydän ääreen pitää saada kaikki konfliktin osapuolet, koska he omistavat myös konfliktin ratkaisun. Vastuu ratkaisusta ei koskaan ulkopuolisella välittäjällä.

Itselleni oli kyse puoli vuotta sitten syttyneen haaveen toteutumisesta. Martti Ahtisaari auttoi aikanaan UWC Mostarin alkuvaiheen perustamistyötämme ratkaisevasti, kun Suomen kulttuurirahaston taloudellista tukea haettiin ja saatiin. Ilman tuota tukea koulua ja sen kouluttamia liki 1000 nuorta 1000 bosnialaista opettajaa ei olisi.

Nyt saimme esitellä nuorille irakilaissyntyisen pakolaisen, joka on rakentanut oman tiensä arvostetuksi suomalaiseksi rauhanneuvottelijaksi. Oli myös koskettavaa katsoa, miten niin irakilaiset kuin suomalaiset opiskelijat kokivat Husseinin olevan ”heidän”.

Kuvissa kolmen päivän satoa matkasta Mostariin ja Sarajevoon. Molemmat kaupungit olivat brutaalin sodan näyttämö 1992-1995. Kuvista yksi on erityisen iloinen: Sarajevon sodan aikana palanut kirjasto on vihdoin peruskorjattu! Mutta rauha on edelleen hauras. EU:lla on paljon mahdollisuuksia, jotka vielä ja edelleen käyttämättä.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen on tänään Helsingin Sanomissa esittänyt, että ensi elokuusta eteenpäin suomalaista korkeakoulutusta viedään maailmalla eteenpäin Team Finland –verkostoon nimettävien lähettiläiden avulla.

Olen aiemmin kirjoittanut aiheesta ja peräänkuuluttanut Suomea ottamaan vahvemmin globaalin koulutusvaikuttajan paikan, joka meille on jatkuvasti tarjolla. Samalla olen korostanut kaksoishaastetta: jotta voimme uskottavasti vaikuttaa maailmalla, omat asiat on oltava kunnossa.

Koulutusta tulee kehittää kunnianhimoisesti pedagogiikka edellä ja uskoen suomalaiseen kasvatusfilosofiaan, johon olemme vuosikymmeniä nojanneet ja josta meillä on toistuvaa tutkimusnäyttöä. Edelleen alalle hakeutuu sitoutuneita kunnianhimoisia ihmisiä.

Samalla viime vuosien leikkausten rapauttava vaikutus on kiireellisesti korjattava. Esimerkiksi koulutuksen tasa-arvo tarvitsee uusia tekoja etenkin kaupungeissa ja syrjäseuduilla ja ammatilliseen koulutukseen tarvitaan kunnon arvio opetuksen riittävyydestä. Tiede- ja korkeakoulutus kaipaavat vankan ja vakaan kehitysnäkymän Suomessa ja EU-tasolla, jotta Suomi näyttäytyy kiinnostavana maana opiskella ja tutkia.

*****

Parikymmentä vuoden kokemuksella kansainvälisestä toiminnasta koulutuksen saralla olen toistamiseen yllättynyt, kuinka Suomi todella tunnetaan koulutusmaana ja tarinamme on innostava. Sodan runteleman köyhän maan päätös satsata tasa-arvoiseen koulutukseen ja sen yhteys talouskasvuun on tarina, joka puhuttelee. Pisalla on roolinsa, mutta se ei ole koko tarina.

Siksi kaikki, mitä Suomena koulussa ja koulutuksessa teemme, uutisoidaan maailmalla. Siksi meidän on jatkuvasti mahdollista vaikuttaa siihen, millaisiin arvoihin maailman koulutus tukeutuu. Voidaan mennä yhä enemmän siihen, suuntaan, jossa kaikkea mitataan ja lapset stressaantuvat yhä nuorempina. Tai sitten voidaan korostaa lapsilähtöistä oppimista, sosiaalisten ja akateemisten taitojen tasavertaista vahvistamista – asioita, joissa Suomella on tutkimukseen pohjautuva näyttö onnistumisesta.

Suomen pitää olla rohkea myös suhteessa kansainvälisesti käytettyihin mittareihin ja myös haastaa niitä. Esimerkiksi OECD mittaa monia asioita, joita Suomessa ei ole koskaan pidetty oppimisen ja kansalaiseksi kasvamisen näkökulmasta kovin keskeisinä. Toisaalta ei mitata asioita, joita pidämme tärkeinä. Pitää siis vaikuttaa myös mittareihin!

Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut kiinnostusta koulutuksen kehittämiseen maailmalla siivittää työn murros ja digitalisaation vaikutus. Vaikka tulevaisuuden työhön liittyvät analyysit ovat keskenään ristiriitaisia – kukaan oikeasti tiedä, millainen maailma on kymmenen tai 50 vuoden kuluttua – analyysejä yhdistää koulutuksen ja osaamisen korostaminen. Kukaan ei maalaa kuvia menestyksestä ilman osaamista. Ei yksilölle eikä ihmiskunnalle. Siksi laaja ja kunnianhimoinen yhtä aikaa lokaali ja globaali koulutuksen ja oppimisen kehitysnäkemys on juuri nyt ajankohtainen. Kaikki ainekset, mitä Suomella on tarjota varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen kiinnostavat maailmalla

Helppoja keinoja heti käytettäväksi!

Olen koonnut asioita, joita Finnish education –vaikuttavuuden lisäämiseksi kannattaa viipymättä tehdä.

Meidän kannattaa Opetushallituksen ja Opetusministeriön johdolla jäsentää Finnish education –vaikuttavuusvisio. Meillä on valtava määrä tutkijoita, opettajia, yrityksien edustajia ja Saku Tuomisen kaltaisen koulutusaktivisteja, jotka toimivat kansainvälisesti Finnish education -otsikon alla. Lisäksi kymmenet suomalaiset ovat EU:n, YK;n ja maailmanpankin kaltaisissa organisaatioissa mukana. Tarvitaan yhteinen ymmärrys ja arvio siitä, mikä suomalaisessa koulutuksessa on olennaista, kun siitä maailmalla puhutaan ja tehdään esityksiä. Suomalaisen koulutuksen vaikuttavuus kasvaa nopeasti, kun kaikilla toimijoilla on muutaman sliden mittainen yhteinen Finnish education –vaikuttavuusvisio ja tavoitteet, joita vuosittain arvioidaan yhdessä. Tavoitteena pitää olla suomalaisten koulutusarvojen vahvistuminen globaalisti.

Laajentaisin ajatusta lähettiläs–verkostosta Finnish Education Ambassadors –verkostoksi. Mukaan suomalaisen koulutuksen piirissä toimivia tutkijoita, päättäjiä, asiantuntijoita, virkakuntaa ja muita aiheen parissa aktiivisia. Verkostoa voisi koordinoida opetushallitus ja se voitaisiin kytkeä suoraan Finnish education –vaikuttavuusvision edistämiseen.

Meidän kannattaa vahvistaa vuosittaisia kansainvälisiä koulutustapahtumia Suomessa niin, että jatkossa ainakin yksi tapahtuma tunnetaan maailmalla. Sen yhteydessä voidaan myöntää Nobeleihin verrattavia koulutustunnuksia. Viime vuonna näimme useita uusia avauksia kuten Dare to Learn ja Hundred. Oikealla satsauksella ainakin yksi tapahtuma varmasti kasvaa maailmalla tunnetuksi ykköstapahtumaksi.

Jatkuvasti meidän kannattaa kutsua suomalaisen koulutuksen pohjalta maailmaa muuttaneita ihmisiä vieraaksi tänne kuvaamaan suomalaisten opettajien ja koulutuksen globaalia merkitystä. Esimerkiksi intialainen Vishal Talreja vaikuttaa nykyään miljoonien slummilasten ja heidän opettajiensa elämään Intiassa Dream a dream -järjestössä. Lähtölaukauksena Talrejan maailmalla mainetta niittävälle empatiapedagogiiikka-työlle toimi Suomi ja Oulu 2000-luvun alussa.

Miksi laajaa vaikuttavuutta kannattaa tavoitella? Koska kaikki tämä vaikuttaa suoraan huippututkijoiden ja muiden kv. osaajien motivointiin tehdä töitä Suomessa. Lisäksi monenlaisen koulutusyhteistyön ja Finnish education -vaikuttavuuden lisääntyminen tukee myös kaupallisin ehdoin tehtävää vientiä ja yhteistyötä (pidän koulutusvienti-sanaa huonona, koska koulutusta ei perinteisessä mielessä ”viedä”, vaan aina on kyse monisyisestä yhteistyöstä).